Kuluva vuosi on hyvässä vauhdissa. Moni on jo ehtinyt kuluttaa vuoden vaihteen lepopäivinä keräämänsä energian työhönsä. Kova kilpailu, jatkuvat muutokset ja tällä hetkellä erityisesti taloudellisen taantuman mahdollisesti aiheuttamat huolet turmelevat työmotivaatiota. Epäonnistumisen pelko voi olla suuri. Seuraavaa lomaa jo odotellaan, mutta mistä löytyisi työn ilo, niin että jaksaisi.

Amerikkalainen sosiologi Richard Sennett tarjoaa tuoreessa kirjassaan The Craftsman keinoja osaamisen ja tekemisen iloon. Hänen mielestään käsityön ja aivotyön yhteys tulisi palauttaa arvoonsa. Anatomian osaajat tietävätkin, että kädet ovat aivojen jatke ja käsien edustus aivokuorella on suuri. Fysioterapiassa näillä asioilla on aivan erityinen merkityksensä.

Tänä päivänä tuijotetaan huippusuorituksiin, mutta Sennettin mukaan kuka tahansa pystyy tekemään hyvää työtä, jos motivaationa on jokin muu kuin pelko. Olennaista työmotivaation kannalta on, että voi tehdä työnsä mahdollisimman hyvin nimenomaan oman itsensä vuoksi, ei vain siksi, että ympäristö sitä edellyttää. Hyvin tehty työ tuo tyydytystä ja vahvistaa motivaatiota.

Taitaviin suorituksiin tarvitaan lähes loputon määrä toistoja, harjoittelua harjoittelun perään. Se vaatii motivaatiota, mutta motivaatio voi hiipua, koska tällaiseen harjoitteluun ei tahdo nyky-yhteiskunnassa useinkaan löytyä riittävästi aikaa olipa kyse koulutuksesta tai työelämästä. Kaiken pitää tapahtua nopeasti ja vaikuttaa tehokkaalta, vaikka ei sitä välttämättä olekaan. Hyvä ammattilainen kuitenkin kehittää taitojaan ja osaamistaan. Taitojen parantuessa myös työnilo syvenee. Harvalle pelkkä raha riittää motivaatioksi hyviin suorituksiin.

Alkanut vuosi tuo pieniä uudistuksia lehteen. Lehden pitkäaikainen avustaja Sirkka-Liisa Karppi aloittaa tässä numerossa uuden palstan, joka sai nimekseen Antiquus. Karppi on vuosia kerännyt vanhoja fysioterapiaan liittyviä kirjoja ja julkaisuja ja pohtii nyt niiden pohjalta, mistä fysioterapia oikein on kotoisin. Lehden vakiopalstoista Yrittäjäuutiset on tauolla kevään ajan.

Toimintaa ja tapahtumia -palstalta löytyy uusina asioina Vinkki kollegalle ja Äänestä paras artikkeli.

 

päätoimittaja Tarja Mansikkamäki
Fysioterapia -lehti
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Yläraajan rasitussairaudet ovat melko yleisiä. Näyttää siltä, että vaikka työn fyysinen kuormitus kevenee, yläraajan rasitussairaudet eivät siitä huolimatta vähene. Näiden vaivojen syntyyn vaikuttavat yhdessä niin ulkoiset kuormitustekijät kuin yksilölliset altistavat tekijätkin.

Työelämässä yläraajaoireita aiheuttavat yksitoikkoiset toistoliikkeet, työn aiheuttama ylikuormitus etenkin, jos työhön liittyy nostamista tai staattisia työasentoja kuten pitkäkestoisessa näyttöpäätetyöskentelyssä. Ja kyllä vaivoja syntyy intensiivisissä vapaa-ajan harrastuksissakin, esimerkiksi mailapeleissä. Tästä on sananmukaisena esimerkkinä tenniskyynärpää, vaikka vaiva harvemmin syntyy tennistä pelatessa.

Duodecimin käypä hoito -suosituksen mukaan monista yläraajan rasitussairauksien käytössä olevista hoitomuodoista puuttuu vertailevien tutkimusten antama näyttö. Näyttö liikeharjoittelun, manuaalisten hoitojen ja hieronnan vaikutuksista on vähäistä. Sen sijaan moniammatillinen kuntoutus saattaa nopeuttaa haitan häviämistä ja toimintakyvyn palautumista kroonisissa oireissa.

Fysioterapialla ja fysioterapeuteilla on kuitenkin merkittävä paikkansa monien yläraajan rasitussairauksien hoidossa, mutta tuloksellinen hoito edellyttää vankkaa asiaan perehtymistä ja usein erityisosaamistakin.

Tähän teemanumeroon on koottu muhkea artikkelipaketti yläraajan erilaisista vaivoista ja niiden fysioterapiasta. Artikkeleissa tarkastellaan olkapään tutkimisen ja hoidon periaatteita, kyynärpään ja käden työperäisiä ongelmia, kyynärnivelen ulkosivun epikondyliittiä, rannekanavaoireyhtymää ja olkapääleikkauspotilaan fysioterapiaa. Artikkeleista löytyy vastauksia myös kysymyksiin: Milloin on fysioterapian aika jäätyneen olkapään hoidossa ja millaisilla mittareilla yläraajan työkuormitusta voidaan arvioida?

 

päätoimittaja Tarja Mansikkamäki
Fysioterapia -lehti
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Elinikäinen koulutus on nykyajan välttämättömyys. Yksi ammatillinen koulutus harvoin riittää koko elämän ajaksi. Paitsi jatkuvaa, työn ohella kouluttautumista, tarvitsemme elämän aikana usein monta ammattia.

Vast’ikään väitellyt fysioterapian lehtori ja kasvatustieteiden tohtori Liisa Suhonen kirjoittaa tämän lehden artikkelissaan muun muassa elämänperustaisesta oppimisesta. Siinä oppiminen on henkilökohtaistunut, itseohjautuva, kontekstisidonnainen ja kokonaisvaltainen prosessi, jossa yhdistyvät työ ja muut elämän alueet. Tässä ilahduttavasti tunnustetaan, että työympäristön ulkopuolella opitut asiat voivat olla työn kannalta yhtä tärkeitä kuin se, mitä opimme työssämme tai muodollisessa koulutuksessa. Työntekijöillä voi olla sellaisia taitoja ja osaamista, joita työyhteisöissä ei välttämättä osata tunnistaa. Organisaatiot voisivatkin opetella tätä tunnistamista ja oppia hyötymään työntekijöidensä monipuolisuudesta.

Suhonen pohtii myös tulevaisuuden osaamista. Mitä kaikkea arvellaan keskeisiksi työelämän tulevaisuuden taidoiksi? Lue lisää sivulta 17.

Paljon on myös keskusteltu hiljaisen tiedon hyödyntämisen tärkeydestä työelämässä, mutta se on jäänyt usein vain puheiden tasolle. Hiljaisen tiedon merkitys korostuu näinä aikoina, kun suuret ikäluokat siirtyvät lähivuosina eläkkeelle vieden osaamisensa mukanaan. Tämän joukon mukana työelämästä katoaa paljon arvokasta tietoa, jollei hiljaisen tiedon säilymisestä huolehdita organisaatioissa ja työyhteisöissä. Eräs osa tätä hiljaista tietoa on organisaation historiaan liittyvät asiat. Kysymys on myös ikääntyneiden osaamisen arvostamisesta. Toivottavasti jokaisen ikäluokan ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, vaan nuoremmat työntekijät voivat kasvattaa sitä osaamista, jonka edelliset ovat rakentaneet.

Opiskelu ja työelämässä vaadittavat taidot ovat muuttuneet voimakkaasti viimeisten kymmenen, viidentoista vuoden aikana. Opiskelijoilta vaaditaan entistä itsenäisempää opiskelua, mutta toisaalta työelämässä yhä useammin puhutaan yhteisöllisestä osaamisesta ja ryhmässä työskentelyn taidot ovat entistä tärkeämmässä asemassa. Työntekijän on venyttävä monenlaiseen osaamiseen, mutta tulevaisuuden osaajan on oltava ehkä vielä nykyistäkin monipuolisempi ja joustavampi.

Tämä lehden numero jaetaan kaikille tänä vuonna valmistuville fysioterapeuteille. Lehden sivulta 46 löytyy eväitä työelämää varten.

päätoimittaja Tarja Mansikkamäki
Fysioterapia -lehti
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Nykyajan ihmiset kaipaavat rauhoittumista kaiken kiireen ja paineiden keskellä. Halpa ja hyvä keino on rentoutuminen. Ruotsalainen fysiologian professori Kerstin Uvnäs Moberg on kirjoittanut ihmisen rauhoittumisjärjestelmästä ja oksitosiinin rauhoittavasta vaikutuksesta. Oksitosiinia vapautuu ihmisen elimistössä esimerkiksi kun häntä hierotaan, hän harrastaa liikuntaa tai meditoi. Siis tilanteissa, joissa ihminen tuntee olonsa mukavaksi ja rentoutuu. Rentoutumisen vaikutuksia on myös tutkittu ja todettu sen vähentävän masentuneisuutta (ks. Vaikuttavaa vai ei?).

Ruotsissa ehdotetaan uudessa kansallisessa ahdistuksen ja masennuksen hoidon linjauksessa kohtalaisen vaikeasta masennuksesta kärsivien ensisijaiseksi hoidoksi kognitiivista, tiedostavaa ja hallinnan tunnetta parantavaa harjoittelua (kognitiv/beteendeträning), ei siis antidepressiivistä lääkitystä. Se kuulostaa kannustavalta kaikkien potilaitaan kokonaisvaltaisesti ohjaavien ja aktiiviseen harjoitteluun rohkaisevien fysioterapeuttien näkökulmasta.

Erityisesti erilaisilla psykofyysisen fysioterapian menetelmillä rentoutumismenetelmät mukaan lukien pyritään oman kehon entistä parempaan tiedostamiseen, pysähtymiseen ja tietoiseen läsnäoloon. Paula Kaipaisen ja Anna-Leena Kuha-Putkosen anoreksiapotilaiden fysioterapiaa käsittelevässä artikkelissa todetaan, että sopivalla harjoittelulla ja rentoutumisella lievitetään näiden potilaiden ahdistusta ja depressiota. Potilaan on vähitellen opittava tunnistamaan omat voimavaransa, mitä hän jaksaa ja mitä ei, mikä on hänelle sopivaa harjoittelua.

Omien voimavarojen löytämisestä on kysymys myös silloin, kun potilas vammautumisen jälkeen opettelee liikkeitä uudelleen. Jarmo Ahonen painottaa artikkelissaan potilaan omien tuntemusten merkitystä tässä uudelleen oppimisessa. Myös tämän päivän suositussa pilatesharjoittelussa on osaltaan kysymys rauhoittumisesta ja omien voimavarojen löytämisestä.

Näillä kaikilla lähestymistavoilla pyritään parantamaan kehotietoisuutta ja kehonhallintaa ja samalla rauhoittamaan kiireistä mieltä. Josef Pilates on itse määritellyt menetelmänsä täydelliseksi kehon, mielen ja hengen koordinaatioksi. Keskeisinä elementteinä ovat muun muassa keskittyminen ja hengitys. Marjo Rask ja Tiina Luukkaala kertovat artikkelissaan, miksi pilatestunneilla käyvät motivoituvat tähän harjoitteluun.

Rentouttavaa kesää kaikille lehden lukijoille!

 

päätoimittaja Tarja Mansikkamäki
Fysioterapia -lehti
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Päivittäiset, kansalaisten työllisyyttä koskevat uutiset saavat mielen mustaksi. Jos et jo ole saanut potkuja, niin ainakin sinut aiotaan lomauttaa tai sen uhka on ilmassa. Miten fysioterapeuteilla menee tällä hetkellä? Useimmilla onneksi hyvin ja joillakin oikein hyvin, mutta ei kaikilla.

Tehyn juuri ilmestynyt selvitys Löytääkö opiskelija paikkansa − kohtaako työ tekijänsä kertoo, että fysioterapeuttien työttömyyspäivärahaa saaneiden osuus on noussut vuodesta 2008. Viime vuonna työttömyyspäivärahaa sai neljäsataa fysioterapeuttia. Kiinnostavaa on, että lähes kaikkien muiden tehyläisten ammattiryhmien työmarkkinatilanne on parantunut.

Samaisen raportin mukaan fysioterapeuttikoulutuksen nuorten ja aikuisten aloituspaikat ovat vaihdelleet vuosien 2007 - 2009 aikana lähes kuudesta sadasta lähes seitsemään sataa. Pelkästään vuosina 2000 - 2008 meillä valmistui lähes 3.600 uutta fysioterapeuttia.

Fysioterapeuttien kokonaismäärä Suomessa on tällä hetkellä lähes 13.200. Tarvitseeko Suomi todella kaikki nämä fysioterapeutit? Koulutusta vastaavaa työtä kaikille ei näytä riittävän ellei sitten ajatella, että jokaisella suomalaisella on oltava tulevaisuudessa henkilökohtainen kokopäivätoiminen fysioterapeutti. Todellisuudessa vanhustenhuollosta kyllä löytyisi fysioterapeuteille töitä yllin kyllin. Vain maksaja puuttuu.

Fysioterapeuttien näkökulmasta ikävä asia on, että ammattitaitoisten fysioterapeuttien ylitarjonta heikentää väistämättä palkkavaatimusten tehoa ja fysioterapeuttiyrittäjien määrä kasvaa pakon edessä, koska työtä toisen palveluksessa ei ole tarjolla. Eikä palkkatilastojen tarkastelu ilahduta.

Helpotusta työllisyystilanteeseen ei ole vielä vähään aikaan odotettavissa eläkkeelle siirtyvistä fysioterapeuteistakaan, koska fysioterapeutit ovat edelleen kohtalaisen nuorta joukkoa. Kunnallisen sektorin sosiaali- ja terveysalan eläkepoistuma 2008 - 2018 on fysioterapeuteilla 507. Siis erittäin pieni verrattuna aloituspaikkojen määrään.

Kaiken kaikkiaan on iso kysymys, mihin ammatteihin ihmisiä Suomessa pitäisi kouluttaa tällä hetkellä ja tulevaisuudessa? Siitä ei tunnu oikein kenelläkään olevan selvää kuvaa. Lyhyen ja pitkän aikavälin työvoimatarpeet ovat ristiriitaisia ja näin ollen koulutustarpeiden arviointi on vaikeaa.

Fysioterapeutit eivät siis ole suinkaan ainoa ammattiryhmä, josta on ylitarjontaa. Näitä ovat monet muutkin suositut ammatit kuten aineenopettajat, asianajajat, atk-asiantuntijat, lehden toimittajat ja joidenkin alojen insinöörit. Vaikka tieto ei lohdutakaan, se auttaa ymmärtämään näiden asioiden monimutkaisuutta.

Nyt on aika hakea ratkaisuja.

 

päätoimittaja Tarja Mansikkamäki
Fysioterapia -lehti
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.