Fysioterapia ja fysioterapeuttikoulutus muutoksessa

Suomalaisen fysioterapeuttikoulutuksen vaiheita

Fysioterapeuttikoulutuksella on Suomessa pitkät perinteet (liite 1). Sairasvoimistelua esiteltiin jo 1800-luvun puolella yhdeksi voimistelunopettajakoulutuksen oppiaineeksi. Näin tapahtuikin vuonna 1908 annetun keisarillisen asetuksen mukaan. Vuonna 1929 annettiin kuitenkin asetus, jonka mukaan fysioterapia, silloiselta nimitykseltään lääkitysvoimistelu, erotettiin voimistelunopettajatutkinnosta ja tilalle perustettiin oma kaksivuotinen opintolinja.

Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella toteutettu lääkitysvoimistelukoulutus lakkautettiin vuonna 1942. Tuona ajankohtana lääkärit olivat kuitenkin havainneet fysioterapian eli ”liikunnallisen jälkihoidon” merkityksen invaliditeettia vähentävänä toimintana virkistys- ja mukavuustarkoituksessa annettavan hieronnan ja kylpyläkäsittelyjen rinnalla. Fysioterapia saikin uuden merkityksen toisessa maailmansodassa vammautuneiden henkilöiden kuntoutuksessa. Koulutus aloitettiin uudelleen vuonna 1945, mutta tällä kertaa Invalidisäätiöllä.

Vuonna 1956 perustettiin Invalidisäätiön koulutuksen rinnalle valtion lääkitysvoimistelijakurssit. Vuonna 1965 koulutus yhdistettiin osaksi Helsingin IV sairaanhoito-oppilaitosta ja samalla vuosikymmenellä se laajeni myös Lappeenrantaan, Tampereelle, Jyväskylään ja Ouluun. Fysioterapeuttikoulutus palasi korkeakouluun vuonna 1980, jolloin Jyväskylän yliopistossa käynnistettiin fysioterapian maisterikoulutus. Vuonna 1991 käynnistyivät ensimmäiset väliaikaiset ammattikorkeakoulut. Tällä hetkellä Suomessa valmistuu alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita fysioterapeutteja yhteensä 15:sta ammattikorkeakoulusta.


Fysioterapian tulevaisuudensuuntia

Fysioterapia on osa kuntoutuspalveluja ja mukana Suomessa tapahtuvassa mittavassa sosiaali- ja terveydenhuollon muutosprosessissa. Väestössä ja toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset, kuten väestön ikääntyminen ja sosioekonomisten erojen kasvu sekä valinnanvapauden lisääntyminen edellyttävät fysioterapeuteilta uudenlaisia toimintatapoja esimerkiksi koti- ja etäkuntoutuksessa, terveydenedistämisessä, työhyvinvoinnissa ja ikääntyneiden kuntoutuksessa. Samalla tiedetään, että terveyden kannalta riittämättömästi liikkuvien osuus väestössä lisääntyy kaikissa ikäryhmissä. Muun muassa terveyspalvelurakenteita ja toimintatapoja on muutettava ja se edellyttää myös muutosta fysioterapeuttikoulutuksessa, jotta tulevaisuuden haasteisiin voidaan vastata.

Tulevaisuudessa ympäristön suunniteluun ja arviointiin liittyvän osaamisen tulee korostua fysioterapeutin työn muuttuessa. Myös monikulttuurisuus ja monikansallisuus ovat lisääntyviä ilmiötä koko maailmassa.  Monikulttuurisessa kohtaamisessa tarvitaan ennakkoluulottomuutta, herkkyyttä ja ymmärrystä sekä vuorovaikutus- ja työyhteisövalmiuksia.

Nykyhetken yhä monitahoisempi elämä ja työympäristö sekä uudenlaiset teknologiset ratkaisut, esim. robotiikan kautta, vaativat fysioterapeuteilta luovuutta, innovatiivisuutta, kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä. Yhteistyö-, viestintä- ja vuorovaikutustaidot takaavat osaamisen jatkuvan kehittymisen. Ammatissa toimiminen edellyttää joustavuutta, mukautumista, itseohjautuvuutta ja yrittäjämäistä asennetta. Osaamisen avaintekijöiksi nousevat oppimis- ja innovaatiotaidot, informaatio-, media- ja teknologiataidot sekä elämään ja urakehitykseen liittyvät taidot. Tulevaisuudessa myös kuntoutuksen vaikuttavuuden ja tutkimusnäytön ymmärtämisen merkitys koulutuksessa sekä työssä lisääntyy.

Tulevaisuudessa fysioterapia tulee muuttumaan teknologian kehityksen ansiosta. Tällä hetkellä tiedetään jo, että saatavilla olevan tiedon määrä kasvaa merkittävästi digitalisaation seurauksena. Omatoimisen terveyden, liikkumis- ja toimintakyvyn sekä fyysisen aktiivisuuden ylläpitäminen korostuu erilaisten laitteiden ja palvelualustojen tullessa osaksi arkea. Omien terveystietojen ja mittaustulosten seuraaminen sekä älyteknologia helpottavat tulevaisuudessa itsediagnoosia, omahoitoa ja harjoittelua.  Terveydenhuolto muuttuu yhä yksilöllisemmäksi. Sosiaali- ja terveyshuollon uudistuksessa suunniteltu valinnanvapauden toteutuminen tarkoittaa asiakkaan mahdollisuutta itse valita terveydenhuollon palvelunsa entistä laajemmin. Tämä tarkoittaa asiakkaan aseman vahvistamista ja vaadetta palveluiden parantamiseen. Valinnanvapaus kiinnostaa yrityksiä ja kolmannen sektorin toimijoita, koska se häivyttää palveluntuottajan sektorin merkityksen ja asettaa asiakkaan kokemuksen etusijalle.

Digitaalisuus ja kehittynyt teknologia mahdollistavat sen, että fysioterapiaa toteutetaan kuntoutujan, asiakkaan itsensä ilmoittamien testitulosten perusteella etäteknologiaa hyödyntäen. Fysioterapiassa käytettävän tekniikan uudistuessa ja tekoälyn lisääntyessä fysioterapeutin ohjaukseen ja motivointiin liittyvä rooli korostuu. Lisäksi fysioterapeutin tulee pystyä vertaamaan erilaista teknologiaa hyödyntävän fysioterapian ja kuntoutuksen tehoa, vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta.

Kaikkien terveydenhuollossa työskentelevien on tärkeä ymmärtää sekä vaikuttavuuteen että kustannusvaikuttavuuteen liittyvät tekijät. Kiristyvässä taloustilanteessa fysioterapiapalvelujen tulee olla entistä laadukkaampia, vaikuttavampia ja ne tulee tuottaa kustannustehokkaasti. Fysioterapeutilta vaaditaan myös oman erityisosaamisen rohkeaa markkinointia ja osallistumista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. 

Yksi yhteiskunnan kustannuksia säästävä tulevaisuuden toimintamuoto on tehtävien siirtäminen lääkäreiltä fysioterapeuteille. Tuki- ja liikuntaelinongelmiin liittyvää suoravastaanottotoimintaa on toteutettu Suomessa jo noin kymmenen vuoden ajan. Tällä hetkellä fysioterapeuttien suoravastaanottoja on 14 sairaanhoitopiirin alueella noin 30 kunnassa ja toiminta laajenee edelleen. Suoravastaanottotoiminnan on todettu nopeuttavan asiakkaiden avun saantia, lisännyt työtyytyväisyyttä sekä vähentänyt kustannuksia.

Digitalisaatio mahdollistaa sen, että terveydenhuolto siirtyy yhä lähemmäksi asiakasta ja että asiakas pystyy itse aktiivisemmin osallistumaan päätöksentekoon ja tiedon hallintaan.  Teknologian avulla pyritään lisäämään ihmisten osallisuutta yhteiskunnan toimintaan, sosiaalisiin suhteisiin sekä toisaalta lisäämään omatoimisuutta että autonomisuutta. Digitalisaatio ja teknologiset ratkaisut helpottavat tulevaisuudessa entisestään mm. omahoitoa ja itsediagnoosia sekä mahdollistavat varhaisen ennaltaehkäisyn sekä ajantasaisen hoidon. Tämä trendi haastaa fysioterapeutit kehittämään asiakaslähtöisiä ja teknologiaa monipuolisesti hyödyntäviä palveluita nyt ja tulevaisuudessa.


Tulevaisuudessa fysioterapian ydinosaamisen arviointi tulisi perustua yhtenäisiin ohjeisiin, kuten esimerkiksi TOIMIA-tietokanta (93%).
Fysioterapian työelämän tulisi hyödyntää enemmän tutkimukseen perustuvaa tietoa (95%).
Fysioterapian jatkokoulutus on fysioterapian kehittymisen edellytys (72%), joten myös esimerkiksi ammattikorkeakoulujen ja työelämän yhteistyötä tulisi tehostaa (77%).
Tulevaisuuden fysioterapiakoulutuksessa tulee huomioida myös moniammatillisen tiimin tai projektien vetäjän/johtajan tehtävät (65%) sekä eri yhteistyöprojektien toteuttaminen työelämän kanssa (61%).
Tulevaisuudessa fysioterapiassa terveys- ja hyvinvointiteknologian käyttöä tulisi lisätä (77%) sekä hyödyntää erilaisia oppimisympäristöjä (88%).
Tulevaisuudessa fysioterapiassa korostuu ikääntyvien toimintakyvyn edistäminen (61%).

Jyväskylän Yliopiston kyselytutkimuksessa osaamista koskevat tulokset