eAsiointi

Tea Karma (1959-2018)

 

Merkittävä oululainen lasten kuntoutuksen puolesta puhunut fysioterapeutti Tea Karma menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen 11.9.2018. Hän oli menehtyessään vasta 59-vuotias. Tean poismeno koskettaa syvästi läheisiä, ystäviä, työkavereita sekä laajaa joukkoa ihmisiä, joiden kanssa hän oli tekemisissä.

Tea oli ennen kaikkea äiti, ”mumma” ja puoliso, jolle läheiset ihmiset ja perhe olivat kaikkein tärkeimmät. Perheen merkitys korostui vahvasti Tean puheissa ja valinnoissa niin kotona kuin työelämässä. Fysioterapeuttina Tean sydäntä lähellä oli vauvojen ja lasten sekä heidän perheidensä hyvinvoinnin tukeminen. Tealla oli laaja-alainen työote ja koulutus, hänen voidaan sanoa tehneen hyvää verkostotyötä ja sen kehittämistä jo silloin, kun sanaa verkostotyö ei edes vielä tunnettu. Tea teki työtä ennakkoluulottomasti ja korosti moniammatillisuutta. Hän oli hyvin joustava, lämminhenkinen ja ihmisläheinen ihminen, joka vältti byrokratiaa.

Tea valmistui fysioterapeutiksi Oulusta vuonna 1981. Hän erikoistui lasten neurologiaan (NDT) ja myöhemmin vielä vauvaterapiaan. Koko työuransa Tea toimi Oulun kaupungin kuntoutuspalveluissa. Uransa alussa hän oli jonkin aikaa esimiestehtävissä, mutta tunnisti pian itsessään terapeutin, joka halusi toteuttaa ja kehittää lasten ja erityisesti vauvojen kuntoutusta perusterveydenhuollossa. Virkatyönsä ohessa Tea toimi yksityisenä ammatinharjoittajana, mikä mahdollisti hänelle toimimisen myös vaikeavammaisten lasten terapeuttina.

Tea teki tiivistä yhteistyötä lastenneuvoloiden kanssa. Hän oli mukana kehittämässä Oulun kaupungin hyvinvointineuvoloita, joiden toiminta on nykyään vakiintunut. Hyvinvointineuvoloiden ajatuksena on tarjota moniammatillista matalankynnyksen tukea lähellä perhettä. Tea kouluttautui varhaisen vuorovaikutuksen, perheiden tukemisen ja lasten leikin alueilla. Näistä aiheista hän olikin toivottu asiantuntija luennoimaan niin lasten vanhemmille kuin terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen ammattilaisille.

Soveltava liikunta oli myös lähellä Tean sydäntä. Hänelle oli tärkeää, että liikuntavammaiselle lapselle löytyy harrastemahdollisuuksia. Tean saattoi tavata niin uimahallissa vammaisuinnin parissa kuin ohjaamassa vammaislaskettelua ja soveltavaa telinevoimistelua. Hän oli myös aikoinaan innostuneena kehittämässä ja toteuttamassa vammaispurjehdusta Pohjois-Suomessa. Tea ei korostanut liikunnassa kilpailua tai menestystä, vaan kaikkien lasten mahdollisuutta osallistua ja nauttia liikunnasta.

Tealta löytyi aikaa myös järjestötoimintaan. Hän toimi yli kolmenkymmenen vuoden ajan eri tehtävissä Oulun Fysioterapeutit ry:n hallituksessa. Suomen CP-terapiayhdistyksen jäsenenä hän oli yksi Oulun opintopiirin perustajista ja toimi viimeisten vuosien aikana mm. koulutusvastaavana.

Omaa hyvinvointiaan Tea hoiti viettämällä aikaa läheistensä kanssa. Puoliso ja omat lapset puolisoineen olivat tärkeät. Erityisesti kaksivuotias lapsenlapsi oli mumman silmäterä. Tealla oli myös laaja ystäväpiiri. Tea rakasti tanssia, erityisesti hän nautti baletista. Eri tanssilajien harrastaminen kuului Tean elämään. Kesälomansa Tea vietti säännöllisesti Tampereen Teiskossa sijaitsevalla rakkaalla paratiisisaarella.

Tea valloitti helposti puolelleen niin lapset kuin aikuisetkin. Hänen voimavaransa oli lapsenomainen positiivisuus ja leikkimielisyys. Läheiset, ystävät ja kollegat tunnistivat Teassa myös huolehtivan leijonaemon, jolla riitti energiaa ja rakkautta oman perheen lisäksi monille muillekin. Tean muisto elää sydämissämme.

Löysimme Tean työpöydältä yksivuotiaan Emman ja hänen vanhempiensa antaman kiitoskortin, jonka Tea oli säästänyt muistonaan yhteisestä terapiasta.

 

”Minä olin ihan pikkuvauva vain,

kun lähetteen fysioterapiaan sain.

Silloin en paljon liikkua osannut,

lonkkavian vuoksi en siihen kyennyt.

Kaikki taitoni olivat viivästyneet,

enkä liikkumaan kunnolla oppinut.

Mutta onneksi Tea minut kuntoon sai,

silloin äitiäkin ihan nauratti, totta kai!

Uusia taitoja minä nopeasti opin,

ja nyt jalkani sanoo jo kipin kopin.

Innolla minä uusia taitoja näytän,

käsiä ja jalkoja jo hienosti käytän.

Liikkumisen riemun minä Tealta sain,

siksi kovasti sua kiitän raskas ystäväni vain! ”

 

Tekstin ovat kirjoittaneet fysioterapeutit Teija Pirnes-Hyvönen, Leena Kumpulainen ja Paula Sarias. Tean muut kollegat ja läheiset ovat myös osallistuneet kirjoituksen toteuttamiseen.