eAsiointi

Uusin numero 2/2019

» Katso uusimman lehden sisällysluettelo tästä
» Lue sähköinen lehti (kirjautumisohje alla)

Pääkirjoitus

Tavoittaako insinööri ihmisen?

Luin jokin aika sitten lääketieteellisen etiikan professori Veikko Launiksen kirjaa Moniarvoinen terveys (2007). Yksi sen artikkeleista haastaa pohtimaan terveydenhuollon ammattien erilaisia arvopäämääriä ja työnjakoa, kun se vertaa parantamisen ja hoitamisen etiikkaa.

Launis puhuu Timo Airaksiseen viitaten lääketieteen teknistymisestä. Esimerkiksi monet kirurgiset operaatiot muistuttavat insinöörin työtä. Tästä johtuen kirurgi voi kohdata potilaansa luontevimmin enemmän objektina kuin subjektina. Myös lääkärikoulutuksen objektiivinen sairauskäsitys keskittyy hoitotyötä enemmän potilaan fysiologiaan ja taudin havaittaviin oireisiin. Sairaus siis on ulkoisesti näkyvää ja mitattavaa, parannettavaa.

Lääketieteen perintöön kuuluu myös kaksi toisistaan poikkeavaa ja kilpailevaa lähestymistapaa – hyvän tekemisen ja autonomian kunnioittamisen malli.

Hyvän tekemisen mallissa potilaan etu näyttäytyy lääketieteelle asetettujen päämäärien ja tavoitteiden kautta. Lääketiede esimerkiksi suojaa elämää ja edistää terveyttä. Siten se luo objektiivisen arvoperustan potilaan intressien toteuttamiselle, ja potilaan ”hyvä” ja ”paha” voidaan määritellä kliinisen käsitteistön avulla. Autonomian kunnioittamisen mallissa potilaan etu pyritään määrittämään potilaasta itsestään käsin, eikä ”hyvästä” ja ”pahasta” voida laatia objektiivista listaa.

Monissa tapauksissa mallit ovat Launiksen mukaan toisensa poissulkevia ja saattavat johtaa jopa vastakkaisiin toimintasuosituksiin. Niihin liittyy arvovalintoja, vaikka ne moraalisina lähtökohtina ovat samanveroiset.

Kehitystä on toki tapahtunut. Siihen Launiskin viittaa lisäämällä, miten lääketieteen koulutus pyrkii yhä vahvemmin monitieteiseen ihmiskäsitykseen.

Kirjan anti ei ole ajassa vanhentunut. Jokaisen terveydenhuollossa toimivan on tärkeää peilata sen ajatuksia yhä uudelleen – myös fysioterapiassa. Olenko osaan katsova insinööri? Kuka määrittää potilaan parhaan, hyvän ja pahan? Miten vahva on fysioterapiatieteen humanistinen lähtökohta ja ammentaako se historiastaan jotakin itselleen sopimatonta? Mistä kilpaillaan ja miksi?

Kokonaisvaltainen ihmiskäsitys on jatkuva haaste koko terveydenhuollolle. Tässä teemassa sitä pohditaan pääasiassa kliinisen työn kautta, eikä näkökulma keskity psykofyysiseen fysioterapiaan erikoisalana. Oleellista on ammattilainen, hänen kykynsä toimia yhdessä asiakkaan kanssa sekä moniammatillisuus, joka tunnistaa eri ammattiryhmien arvopäämäärät. Luonnollisesti ammattilaisen apuna on myös erilaisia menetelmiä tai luokituksia kuten ICF.

Terveydenhuollon sisällä tehdyistä arvovalinnoista riippuu, onko asiakas palvelulinjaston objekti vai vastaanoton subjekti. Vaikka sote kaatui, ihmisten tarve laadukkaisiin, heidät kokonaisuutena huomioiviin palveluihin, ei hävinnyt.

Meillä ei ole toistamiseen varaa siihen, että terveydenhuollon isoja osia niputetaan myöhemmäksi, koska ”kuntoutus on vasta maakuntatason asia”. Kokonaisvaltainen ihmiskäsitys edellyttää myös palvelujen näkemistä kokonaisuutena.

 

Saija Suominen
päätoimittaja
@saisuomi

 

Sähköinen lehti ja arkisto

Liiton jäsenet voivat lukea Fysioterapia-lehden myös sähköisenä Lukusali-palvelussa. Arkistosta löydät myös aiemmat numerot kahden vuoden ajalta.

Kirjautumisosoite: www.lukusali.fi
Käyttäjätunnus: oma sukunimi kokonaan ISOIN kirjaimin
Salasana: oma jäsennumero

Kirjautumisen jälkeen Fysioterapia-lehti löyty valikosta ”Terveys”.

Ongelmatilanteissa:
toimisto@suomenfysioterapeutit.fi, p. 0207 199 590