Liity jäseneksi
eAsiointi

Pääkirjoitus 3/21

Uteliaisuutta ja empatiaa

Eri mieltä saa olla. Oleellista on tapa, jolla sitä ollaan etenkin sosiaalisessa mediassa. Yksi tästä muistuttaneista oli TtM Mikko Patovirta aloittaessaan Fysioterapia & Kuntoutus -koulutuspäivät. Moni muu puheenvuoro sisälsi saman viestin vähän eri painotuksin.

Paneeli myyttien murtamisesta pisti ajattelemaan vuorovaikutusta laajemmin. Sen muoto ei perustunut väittelyyn vaan keskusteluun, johon katsojat pystyivät osallistumaan paneelin aikana ja sen jälkeen. Studiolähetys keskustelevilla kasvoilla toi asian kuulijoiden iholle.

Chatista heitetty sarkastinen ehdotus järjestää seuraavaksi rähinäraati oli mainio. Ajatuksella on hauska leikkiä. Jos tutkimusasetelma olisi luotettava, kumpi laajentaisi tietoisuuttamme: rauhallinen keskustelu vai rähinä. Eri tekijöiden kausaalisuhteita olisi tosin vaikea erottaa toisistaan.

Somessa aika ajoin viriävä asiaton keskustelu ei ole vain fysioterapia-alan ongelma. Myös muilta koululääketieteen aloilta löytyy esimerkkejä, joissa kollegiaalisuus ja ammatillinen etiikka joutuvat koetukselle.

Tiede pyrkii uuteen tietoon, eikä uusi ole sama kuin yleisesti jaettu ja hyväksytty. Etenkin, jos se murtaa sen, mitä itse pitää oikeana. Kuten Patovirta totesi, tutkimuskritiikki on oleellinen osa ammattitaitoa. Jos fysioterapiassa ei itse olla kriittisiä, joku muu ala on sitä fysioterapian puolesta.

Olen miettinyt monen muun tavoin, mistä kärkäs keskustelukulttuuri johtuu. Miksi kilpaillaan siitä, kenellä on paras ja oikein tieto. Opponointi ja väittely ovat tärkeä osa tiedettä, mutta niihin kuuluu myönteinen henki. En ihmettele, jos nuori fysioterapeutti ei uskalla lähteä keskusteluun mukaan, vaikka tieteellinen debatti ja kyky argumentoida on osa akateemisuutta ja ammatillista kasvua.

Subjektiivinen väitteeni on, että fysioterapia kärsii vielä kasvukivuista, kun se hakee rooliaan omana tieteenalanaan. Lääke- ja hoitotiede jäsentävät fysioterapiaa omista viitekehyksistään, jotka asettavat fysioterapialle valtaisan todistamisen taakan yhä edelleen. Puolustava asenne alkaa olla jo veressä.

Painetta lisäävät terveydenhuollon ammattien sitkeä hierarkia, sulkeutuneet professiot ja fysioterapeutin asiantuntijuuden tunnustaminen kaikissa moni ammatillisissa työyhteisöissä. Omat haasteensa nousevat kvantitatiivisesta tutkimusperinteestä, jota laadullinen tutkimus ja biopsykososiaalinen viitekehys haastavat. Molemmille on kuitenkin paikkansa.

Valmentaja Ulrika Björkstam muistutti omakohtaisesta kokemuksestaan, miten tärkeitä hyvä tahto ja läsnäolo ovat terapiatilanteessa. Ne kannattelevat toivoa, joka näkyy sanallisena vuorovaikutuksena tai eleinä. Jatkan ajattelua. Keskustelu näyttöön perustuvasta tiedosta ei pitäisi tarkoittaa ihmisyyden ja tunteiden unohtamista.

Asia on itse asiassa päinvastoin. PsM Katri Saarikiven mukaan aivojen oppimisessa keskeistä ovat tunteet kuten uteliaisuus. Samoin empatia. Itsetuntemus puolestaan on tärkeää, jotta voi ymmärtää toista.

Sallivampi sävy on sallittu, jopa tarpeellinen, jos haluaa viestinsä perille. Luonnossa voi joutua olemaan tiedoiltaan ja taidoiltaan paras säilyäkseen hengissä. Akateemisessa maailmassa keskeistä sen sijaan on asiallinen argumentointi tieteen ja käytännön yhdistämisestä sekä kollegoiden kunnioitus.

Saija Suominen
päätoimittaja
@saisuomi