Liity jäseneksi
eAsiointi

Pääkirjoitus 5/21

Hyvät tyypit haussa

Tänä syksynä valitaan ensimmäisen kerran Vuoden Fysioterapeuttiopiskelija. Ehdotuksia täksi ”hyväksi tyypiksi” on tullut jo huikea määrä. Valinta on koettu tärkeäksi. Toiselta opiskelijalta saatu tuki ja kannustus tai jokin opintoihin liittyvä teko on tehnyt vaikutuksen. Tällainen toisen arvostus ja kunnioitus on kollegiaalisuuden ydintä, arvo itsessään.

Terveydenhuollossa kollegiaalisuusohjeet keskittyvät usein vain yhden ammatin sisäiseen koheesioon. Kuntoutusprosessissa oleellista sen sijaan on, että siihen osallistuvat kunnioittavat paitsi kuntoutujaa myös toisten ammattiryhmien osaamista ja perusteltuja näkemyksiä.

Tavoite on kaikille yhteinen: kuntoutujan parhaaksi. Siksi olisi hedelmällistä pohtia yhteisiä eettisiä ja kollegiaalisuusohjeita. Todennäköisesti kuntoutuja nousisi aidommin ykköseksi ja tarve turvata oman profession asemaa heikkenisi.

Parhaimmillaan toisen ammattikunnan edustaja on itselle kollega – työkaveri kuntoutuksen viitekehyksessä. Ammateilla toki on erilaisia vastuita sekä kieli- ja toimintakulttuureja. Osa niistä on perusteltuja, osa kulttuurisesti opittuja. Ristiriitatilanteissa keskeistä on avoin vuorovaikutus ja keskinäinen kunnioitus.

Saako kollegan ja kollegiaalisuuden yhdistää tällä tavoin ammateista välittämättä? Voiko lääkäri esitellä fysioterapeutin kolleganaan tai fysioterapeutti hoitajan? Entä mikä lopulta määrittää kollegiaalisuutta: ammatti vai asiakkaan kuntoutus yhteisine tavoitteineen?

Sote-uudistus on huikea kulttuurinen haaste terveydenhuollolle. Samalla se on elävä testilaboratorio, miten sote ja hyvinvointialueet tukevat aitoa moniammatillisuutta, jossa potilaan etu ei vaarannu valtataisteluilla. Tavoiteltavien kustannushyötyjen ja tehokkuuden rinnalla tulee kuulla kuntoutustyötä konkreettisesti tekeviä nykyistä vahvemmin. Arjen ammattilaiset ovat kuitenkin ne, jotka toimivat soten rakenteissa ja jotka osaavat reflektoida suunnitelmia kustannusten, tehokkuuden ja laadun näkökulmista.

Samalla on keskusteltava kulttuurisesti muotoutuneista professioista ja niiden merkityksestä tuotettaville palveluille ja palveluketjuille. Myös moniammatillisuudesta ja kollegiaalisuudesta sekä näiden yhteydestä työhyvinvointiin. Yhteinen seminaari aiheista olisi jo alku.

Nyt soten toimeenpanoa työstetään otsa hiessä. Myöhemmin ei ole varaa huomata, että hikeä aiheuttavat uuteen toimintaympäristöön siirretyt jäykät professiot ja käytänteet. Kulttuuri on opittua, ja se helposti jää ”tärkeämpien” asioiden taakse.

Hyvä esimerkki on sote itsessään. SO on vain vaivoin pysynyt TEen mukana. Koska tiedolla johtaminen on yksi soten tavoitteista, sen tulee sisältää myös tutkimustietoa sote- ammattilaisten työkulttuurien perinteistä ja yhteistyön kuopista.

Yhdessä tekeminen syntyy paitsi hyvästä hallinnosta myös yksittäisten ihmisten teoista. Siksi toki tarvitaan tällaisia julkisia tunnustuksia. Vuoden Fysioterapeuttiopiskelijan lisäksi pian julkistetaan myös Vuoden Fysioterapeutti. Ehkäpä hyvinvointialueiden osien sisällä valitaan joskus Vuoden SoTe-ammattilaisia.

Hyviä tyyppejä ja ammatit ylittävää kollegiaalisuutta tarvitaan enemmän kuin koskaan aiemmin.

Saija Suominen
päätoimittaja
@saisuomi