eAsiointi

Uusin numero 6/2020

» Katso uusimman lehden sisällysluettelo tästä
» Lue sähköinen lehti (kirjautumisohje alla)

Pääkirjoitus

Ikä, aika ja kuntoutus

Teema ikääntyneistä on haastava. Riski yleistämiseen ja kliseiden vahvistamiseen on suuri. Kuka oikeastaan on ikääntynyt, saati vanhus? Yksiselitteisiä vastauksia ei ole. Ei itse iästä eikä sanasta, jolla ikääntyneitä kuvataan. Ilmaisut ovat konteksti- ja kulttuurisidonnaisia. Kun katsoo lainsäädäntöä, ikääntyvällä väestöllä viitataan eläköitymisikään. Ikääntynyt henkilö puolestaan yhdistyy toimintakyvyn osa-alueiden heikentymiseen.

Länsimaissa vanhuuden alkaminen liitetäänkin usein lääketieteelliseen ja biologiseen viitekehykseen. Se korostaa ikääntymisen ja toimintakyvyn laskun välistä suhdetta (1). Kärjistäen vanhuus on kuin sairaus. Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan Suomessa oli 870 000 yli 70-vuotiasta viime vuoden lopussa (2). Ei pidä unohtaa, että heissä on yhä enemmän hyväkuntoisia, aktiivisia ihmisiä. Toisaalta ikä ei ole yhtä kuin kokemus vanhuudesta.

Tätä vahvisti Eloisa ikä -gallup (3). Mitä vanhemmilta ihmisiltä kysyttiin vanhuuden alkamisesta, sitä myöhemmin sen katsottiin alkavan. Esimerkiksi 80 vuotta täyttäneiden mielestä vanhuus alkaa 81-vuotiaana. Tässä teemassa käsitellään arjen joitakin tilanteita, joissa tuetaan eri ikäisten ikääntyneiden toimintakykyä. Kattaus ei ole täydellinen, mutta se antaa välähdyksiä terveyslähtöisestä ajattelusta, mitä kuntoutuksessa ja fysioterapiassa voitaisiin tehdä vielä paremmin tai kehittää.

Palvelutuotannon rakenteita on tärkeää katsoa kriittisesti. Uusin sote-esitys varaa terveyden edistämiseen yhden prosentin maakuntien rahoituksesta. Voisi kuvitella, että etenkin ikääntyneisiin panostettaisiin vahvasti, sillä ennaltaehkäisy on palveluja huomattavasti halvempaa. Kunnallisalan kehittämissäätiön tuoreen selvityksen mukaan vanhuspalveluissa kuntoutuspalveluiden lisääminen voisi tuottaa 600–800 miljoonan euron säästöt vuodessa (s.16).

Uusi TOIMIA-suositus pyrkii osaltaan yhdenmukaistamaan toimintatapoja, kun iäkkäiden toimintakykyä arvioidaan osana palvelutarpeen arviointia. Monialainen arviointi on tärkeää, sillä iäkkäiden palvelut sijoittuvat sekä terveydenhuoltolain että sosiaalihuoltolain alle. Harriet Finne-Soverin mukaan lait ovat lähtökohtaisesti hyvin erilaiset, mikä on aiheuttanut epätasa-arvoisuutta palveluiden saamisessa. (s.47)

Vahvasti rakenteiden ja yksilöllisten tekijöiden vuorovaikutukseen paneutuu äskettäin väitellyt Aila Pikkarainen. Väitös astuu ulos lääkinnällisen kuntoutuksen viitekehyksestä ja laajentaa näkökulmaa myös toimintakykykuntoutuksen ulkopuolelle. Teoreettisen käsiteanalyysin kautta tavoite on ymmärtää ja kehittää toimijuuslähtöistä kuntoutusta. Kysymys siitä, mittaammeko vääriä asioita, vaikka teemme ihan oikeita asioita ja laadukasta kuntoutusta, on pysäyttävä (s.33).

Entä miten yhdistää edullinen kuntoutus ja asiakaslähtöinen kuntoutusinter ventio kilpailutuksessa? Aika itsessään ei kuntouta ketään vaan kuntoutuksessa tapahtuvat oppimis- ja oivallusprosessit. Pikkarainen peräänkuuluttaa myös nykyistä monitieteisempää otetta ja irtautumista perinteisiä käytänteitä ylläpitävistä tavoista puhua ikääntyneistä. (s.33) Halutaanko näitä ajatuksia pohtia, kun uudistetaan (ikääntyneiden) kuntoutusta?

Saija Suominen
päätoimittaja
@saisuomi

 

Sähköinen lehti ja arkisto

Liiton jäsenet voivat lukea Fysioterapia-lehden myös sähköisenä Lukusali-palvelussa. Arkistosta löydät myös aiemmat numerot kahden vuoden ajalta.

Kirjautumisosoite: www.lukusali.fi
Käyttäjätunnus: oma sukunimi kokonaan ISOIN kirjaimin
Salasana: oma jäsennumero

Kirjautumisen jälkeen Fysioterapia-lehti löyty valikosta ”Terveys”.

Ongelmatilanteissa:
toimisto@suomenfysioterapeutit.fi, p. 0207 199 590