Liity jäseneksi
eAsiointi

Pääkirjoitus 6/21

Epävarmuus on voimavara

pävarmuus kuuluu elämään. Parhaimmillaan se ruokkii eteenpäin, ikävimmillään se nakertaa itsetuntoa.

Tunne on tuttu monelle fysioterapiaa opiskelevalle. Etenkin ensimmäinen harjoittelu saa pohtimaan, mitä oikeasti osaan, kun luokkahuoneesta siirrytään tosielämän asiakkaisiin.

Kriittinen reflektio on tärkeä osa elämän mittaista oppimista, johon voi liittyä epävarmuutta. Asiantuntijuus edellyttää oman itsen ja tiedon puntarointia sekä näyttöön perustuvia valintoja. Tällaisia taitoja ei opita heti, vaan ne kehittyvät vähitellen.

Oleellista on, että epävarmuutta voi kokea turvallisessa ilmapiirissä. Samalla tarvitaan työkaluja, jotta epävarmuuden pystyy kääntämään luovaksi voimavaraksi.

Tähän paneudutaan Turun ammattikorkeakoulun ja kansainvälisten kumppaneiden Professional Uncertainty competence hankkeessa (1). Siinä tutkitaan ja määritellään, mitä on epävarmuusosaaminen. Samalla pohditaan, millaisin keinoin opettaja voi auttaa opiskelijaa vahvistamaan ammatillista kykyään hallita epävarmuutta niin opintojen aikana kuin myöhemmin työelämässä.

Hankkeessa painotetaan tärkeää asiaa: epävarmuuden kääntäminen voima varaksi on tärkeä nykypäivän taito. Valjastettuna se ei verota voimia vaan vie eteenpäin.

Koronaepidemia on tuonut lisää epävarmuutta opiskelijoiden arkeen. Harjoittelut eivät ole toteutuneet suunnitellusti ja opintoja on tehty paljon etänä.

Toukokuussa Suomen ammattikorkeakouluopiskelijoita edustavan Suomen opiskelijakuntien liiton (Samok) kysely etäopiskelusta vahvisti, miten 60 prosenttia opiskelijoista koki jaksamisensa ja mielenterveytensä heikentyneen koronaepidemian aikana (2).

Tässä teemanumerossa käsitellään perustutkintoa suorittavien fysioterapeuttiopiskelijoiden kokemuksia koronaepidemiasta sekä laajemmin opetuksesta. Tavoite ei ole yleistää tai väheksyä muun ammattikunnan kokemuksia vaan kuvata tätä poikkeuksellista aikaa alan opiskelijoiden näkökulmasta.

Toisaalta teeman katse on myös tulevassa. Valtakunnallisessa hankkeessa perehdytään kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimisen uudistamiseen. Kun hanketta vetävä kehittämisfoorumi saa työnsä valmiiksi, meillä on strategia tutkimus, kehittämisja innovaatiotoiminnasta sekä konkreettiset ehdotukset kuntoutuksen koulutuksen kehittämiseksi vuosille 2024–2030.

piskelijoiden toiveesta numerossa käsitellään jo pidemmälle edenneiden fysioterapeuttien opintopolkuja, yrittäjyyttä sekä Maurikiertueen avulla liiton opiskelijatoimintaa ja työelämää.

Matka ammattilaisena on jatkuvaa oppimista, epävarmuuttakin. Kuten Katri Karttunen kiteyttää osuvasti tässä numerossa: ”Koskaan en ollut niin hyvä ja valmis fysioterapeutti kuin prenikan saatuani. Olin itsevarma ja kaiken tietävä, kunnes sain ensimmäisen oikean asiakkaan. Se ei ollutkaan niin kuin kirjoissa.” Epävarmuutta ei pidä pelätä. Oikein käsiteltynä se on mahdollisuus.

Saija Suominen
päätoimittaja
@saisuomi