Liity jäseneksi
eAsiointi

Pääkirjoitus 7/22

Itsestäänselvä hoivapakko?

Sysmän vt. sosiaalijohtaja Katri Simola pukee sanoiksi tärkeän asian Helsingin Sanomien haastattelussa (27.11.). Ikäihmisiä pitää ajatella kuten mitä tahansa muuta ihmisryhmää.

Sysmä loistaa Suomen Sardiniana, jossa elää väkilukuun suhteutettuna eniten yhdeksänkymmentävuotiaita yli kolmen tuhannen asukkaan kunnista. Simola korostaa, ettei ole mitään prototyyppi-ikäihmistä, vaan on Instagramia käyttäviä nörttejä ja pankin palvelutiskin puuttuessa pulaan joutuvia.

Jutun kirjoittanut toimittaja Tiina Rajamäki esittää tärkeän kysymyksen. Entä jos ikääntyneitä pohdittaisiin vääristyneen huoltosuhteen sijaan kysymällä, mikä on ikääntyneen mielestä hyvää elämää.

Tuon keskeisempää kysymystä on vaikea hakea. Yhteiskunnallinen fakta – vääristynyt huoltosuhde – vie talouden realiteettina huomion, joka ei tunnu antavan tilaa elämänlaadulle.

Taustalla on toki luonnollinen huoli väestöpyramidista sekä väestöllisestä ja taloudellisesta huoltosuhteesta. Samanaikaisesti on silti todettava, että syksyn uutisoinnin perusteella eläkeyhtiöt ovat tehneet ainakin vielä hyvää tulosta, mikä liittyy pitkälti pörssin ulkopuolisten osakkeiden menestymiseen näinäkin aikoina. Vapautetaan siis iäkkäät edes siitä, että he syövät eläkevarantomme.

Sosiaali- ja terveysalan rahoituskriisi on silti totta. Eräältä korkealta virkamieheltä saamani vastaus on paljon puhuva: vanhusten hoiva on akuutein ongelma, nyt ei ole aika puhua ennaltaehkäisevästä kuntoutuksesta.

Jälleen on siis palattava kuntoutusalan ammattilaisille tuttuun yhtälöön. Vähintään yhtä akuutti ongelma on hoivaoravanpyörä ja näköalattomuus. Painopiste on ikään kuin perustellusta pakosta hoivan tarpeessa, ei toimintakyvyn heikkenemisen ennaltaehkäisyssä ja kuntoutuksessa, joilla voitaisiin vähentää hoivan tarvetta.

Meillä ei ole varaa jättää kuntoutusta keskustelun ulkopuolelle tässäkään tilanteessa, vaikka arki koti- ja laitoshoidossa on hetkestä toiseen selviämistä. Väestöpyramidi ei muutu suotuisammaksi, ja ilman iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn tukemista hoivan määrä jatkaa kasvuaan, samoin rahavaje ja sote-alan työntekijöiden uupumus.

Jokaisen päättäjän hyvinvointialueilla pitäisi kysyä: ratkaiseeko hoivaan panostaminen väestöllisen huoltosuhteen vuoden, kahden tai viiden vuoden päästä? Kuntoutukseen on resursoitava rahaa. Samalla tarvitaan laadukkaita välineitä, joilla kuntoutustarve havaitaan varhaisessa vaiheessa ja siihen vastataan.

Yksi sellainen on tuore TOIMIAn suositus Iäkkäiden toimintakyvyn arviointi kotikuntoutuksessa, joka on osa laajempaa iäkkäitä koskevaa suositusperhettä. Rahallisesti kuntoutustarpeeseen vastaaminen on pieni kustannus verrattuna raskaampiin palveluihin.

Tarkoitus ei ole silti asettaa vastakkain hoitoa ja kuntoutusta. Samaa painotetaan monessa Suomen Fysioterapeuttien kyselyyn osallistuneen jäsenen avoimissa vastauksissa. Hoitajapulaa ei tule paikata fysioterapeuttien työpanoksella, mutta parhaimmillaan kunnioitus eri ammattiryhmien osaamiseen näkyy hyvänä, asiakkaan toimintakykyä tukeva yhteistyönä.

Kun avaan läheiseni kotioven, näen ihmisen. Hän ei ole huoltosuhde, hoitovelka, kuntoutusvelka tai eläkekassan syöjä, vaan elämänlaatunsa ansainnut iäkäs ihminen, joka tarvitsee omaa toimintakykyään tukevaa kuntoutusta koronan jälkimainingeissa.

Siis mahdollisimman hyvää elämää omassa kodissaan, jota pitäisi tukea kotikuntoutuksella.

Saija Suominen
päätoimittaja
@saisuomi