Pääkirjoitus 1/24

Hyvin voiva alue?

Luku 46 pysäytti. Tämän sai kokea tuttavani, joka työskentelee lähiesimiehenä yhden hyvinvointialueen palveluksessa. 46 prosenttia yksikön työntekijöistä kokee työkykynsä alentuneen, eikä tilanne ole sen parempi muissa yksiköissä. Hänen huolensa työntekijöiden mutta myös omasta jaksamisesta on iso.

Tuttavani hyvinvointialue on ehkä kaikkein haasteellisimmasta päästä. Hän toimii niin sanotulla sirpalealueella, joka tarkoittaa, että hyvinvointialueeseen yhdistyi lukuisia eri organisaatiota.

Keskimäärin 38 prosenttia kokee työkykynsä alentuneen, mikä sekin on kova luku. Tämä selviää Työterveyslaitoksen tilannekatsauksesta, joka julkaistiin tammikuussa. Se perustuu Mitä kuuluu? ja Hyvinvointialueiden työhyvinvointitutkimuksen kyselyaineistoon, joka kuvaa yhdentoista hyvinvointialueen työhyvinvointia kymmenen kuukautta niiden toiminnan alkamisesta.

Työkykyyn liittyy läheisesti työstä palautuminen. Se toteutui hyvin vain reilulla kolmasosalla kaikista vastanneista. Työaseman mukaan tarkasteltuna lähiesihenkilöt ja sitä ylemmässä asemassa olevat palautuvat työstä paremmin kuin muut työntekijät.

Tutkimus tarjoaa mielenkiintoista tietoa myös työhyvinvoinnin kehityksestä parin vuosikymmenen ajalta. Esimerkiksi epävarmuustekijät ovat lisääntyneet viimeisen kahdeksan vuoden ajan, kun soteuudistuksia on synnytetty ja säästöpaineet ovat kasvaneet.

Vuonna 2015 vastaajista 29 prosenttia koki pelkäävänsä työmäärän lisääntyvän yli oman sietokyvyn tulevaisuudessa. Vuosina 2021 ja 2022 näin vastasi jo 49–51 prosenttia, eikä pandemian väistyminen tuonut tähän kuin parin prosenttiyksikön vähennyksen viime vuonna.

Pitkällä janalla karu totuus on, että kaikissa alle 50vuotiaiden ikäryhmissä työkyvyn alentuminen on yleistynyt. Silmiinpistävää on alle 30vuotiaiden tilanne. Vuonna 2000 kuusi prosenttia heistä arvioi työkykynsä heikentyneen, viime vuonna näin arvioi jo 30 prosenttia nuorista vastaajista. Syy ei ole selvä, mutta se saattaa linkittyä enemmän nuorten ylipainoon kuin esimerkiksi työn kuormitukseen ja hallinnan mahdollisuuksiin.

Työterveyslaitoksen raportti on syytä lukea tarkasti hyvinvointialueilla – sekä johdon että päätöksentekijöiden. Tutkimus tarjoaa tässä mainittuja esimerkkejä monipuolisemman kuvan asioista, jotka vaativat pitkäjänteisiä toimenpiteitä strategiselta työhyvinvoinnin johtamiselta.

Positiivistakin on tapahtunut. Yksi tärkeä asia liittyy lähijohtamiseen. Vuonna 2023 esihenkilön toiminnan oikeudenmukaisuus oli arvioiden mukaan noussut 13 prosenttiyksikköä vuodesta 2000. Myös työyhteisö on arvokas voimavara.

Hyvinvointialueiden tavoitteissa onnistuminen tarvitsee paitsi tietoon perustuvaa johtamista myös kykyä osallistaa työntekijät mukaan  toimintojen suunnitteluun isoilla ja pienillä keinoilla. Tämä lisää kuormituksen hallintaa.

Tuttuni tilanne ei ole häävi. Paineet ovat kovat, ja yksi tuki arjessa on ollut työnohjaus. Säästöistä ja kilpailutuksesta johtuen hyvinvointialue on nyt evännyt sen kaikilta esimiehiltä. He ovat silti ratkaisevassa asemassa, kun strategisia linjauksia jalkautetaan, ja tehtävä on vaativa.

Miten hyvinvointialueilla varmistetaan, että työn tekemistä kehitetään vaikuttavasti ja toimilla, jotka parantavat työntekijöiden työhyvinvointia ja työstä palautumista?

Saija Suominen
päätoimittaja
@saisuomi