Pääkirjoitus 3/24

Tarve ihmistieteille?

Miten taustamme vaikuttaa siihen, mitä opiskelemme tai miten toimimme terveydenhuollossa?

Käsite habitus on tuttu monelle. Sitä viljellään yleiskielessä kuvaamaan ihmisen ulkoista olemusta, mutta nyt tarkoitan habituksella JP Roosia mukaillen myös niitä suuntautumis- ja toimintatapoja, joita ihmisellä on ja jotka vaikuttavat hänen toimintaansa. (1)

Habitus liittyy ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun laajempaan yhteiskuntateoriaan, mutta hän käytti käsitettä laajalti. Ihminen tekee vaistonvaraisesti valintoja, koska hänen käyttäytymistään määrää koko hänen elämänhistoriansa ja etenkin kasvatuksensa ja koulutuksensa muokkaama habitus.

Asetelmaa on kritisoitu siitä, ettei se huomioi biologisia tekijöitä, ja siksi tällaisella rationaaliseen valintaan perustuvalla teorialla on rajoituksensa. Emme pysty tietämään varmasti, mikä perustuu kasvatukseen ja ympäristön paineisiin, mikä temperamenttiin tai synnynnäisiin tekijöihin. (1)

Miksi siis nostan esille habituksen, joka on tässä kuvattua huomattavasti vaativampi ja vanha käsite? Se tuli väistämättä mieleeni, kun työstin tämän numeron kolumneja.

Ihmiset toimivat ja tekevät valintoja oman taustansa mukaisesti myös terveydenhuollossa. Määrääkö se niitä, onkin sitten…valinta.

Tässä lehdessä Outi Ilves puhuu Minä fysioterapeutti -palstalla luokkanoususta – miten hänestä tuli sitkeyttä puhkuvien valintojen myötä tohtori, vaikka hänen taustansa ei ikään kuin puoltanut akateemisen uran mahdollisuutta.

Nora Palonen kirjoittaa Opiskelijaboksissa mielenterveystyöhön panostamisesta fysioterapiassa ja miten ammattien välinen hierarkia voi olla este sen edistämiselle – siis tiedostamattomat tai tiedostetut valinnat pitäytyä vanhassa.

Samasta asiasta mutta suoravastaanoton näkökulmasta kirjoittaa Minna Roine Arjen fysioterapiaa -palstalla. Moni asiakas ohjautuu yhä edelleen lääkärille. Muutosta ei tapahdu ennen kuin myös muut ammattikunnat valitsevat sitoutuvansa siihen.

Anu Räisänen kirjoittaa zetoista ja pureutuu hienosti tämän nuoren ikäluokan arvoihin ja toimintamalleihin, joista voimme oppia. Zetat kyseenalaistavat auktoriteetteja sekä haluavat tasavertaista kohtelua ja parantaa prosesseja.

Tarkoitukseni ei ole vetää yhtäläisyysmerkkejä tai rakentaa kausaalisuhteita. Sen sijaan pohdin, pitäisikö ihmistieteiden tutkimus valjastaa nykyistäkin vahvemmin luonnontieteellisen tutkimuksen rinnalle – etenkin tilanteissa, kun ilmenee toistuvia ongelmia. Käypiä näkökulmia sosiologian ohella löytyy esimerkiksi psykologiasta ja kasvatustieteistä.

Ihmistieteiden avulla voisi löytyä lisäymmärrystä siitä, miksi ja millaiset inhimilliset tekijät vaikuttavat jotakin estäen. Tai mitä on tunnistettu silloin, kun moniammatillisuus on aitoa. Tutkimuksia aiheesta toki on, mutta kohtaavatko esimerkiksi luonnontieteeseen ja ihmistieteeseen perustuvat paradigmat riittävällä syvyydellä.

Tärkeää olisi myös ymmärtää, omaksutaanko eri ammattien koulutuksissa jotakin, joka osaltaan ruokkii vanhojen toimintamallien siirtymistä. Vai ovatko zetat jo murtamassa hierarkioita sekä tieteellisen uran mahdollisia esteitä.

Ei riitä, että ongelma osoitetaan. Sen ymmärtäminen vaatii usein monitieteistä, ihmisläheistä otetta. Toisin kuin luonnontieteissä, tavoite ei voi silti olla absoluuttisessa totuudessa.

Sen sijaan löytyy erilaisia ymmärryksen tapoja, jotka voivat auttaa näkemään jotakin, jota emme vieläkään näe tai osaa ratkaista.

Saija Suominen
päätoimittaja
@saisuomi