Kriittisyyden hinta

Fysioterapeutti oppii varhain yhden ammattinsa tärkeimmistä taidoista: kyseenalaistamaan. On osattava arvioida tutkimusnäyttöä ja punnita menetelmiä. On erotettava olennainen kohinasta ja kysyttävä yhä uudelleen, miksi jokin tehdään kuten tehdään. Ilman kriittisyyttä ei ole kehittyvää ammattia.

Mutta kriittisyydessäkin on varjonsa. Siinä missä ammatillinen kriittisyys on välttämätöntä, sen ylikorostuminen voi kaventaa keskustelua.

Tästä muistutti taannoinen tilanne, jossa lehteen pyydetty ammattilainen vetäytyi haastattelusta. Hän oli seurannut aiheesta käytyä keskustelua eikä halunnut enää osallistua siihen julkisesti. Tapaukset ovat harvinaisia, mutta pysäyttäviä. Jos ammattilainen kokee, että näkyväksi tulemisen hinta on liian korkea, jotakin olennaista jää sanomatta.

Fysioterapeutin ammattiin kuuluu esillä olo: vastaanotolla, koulutuksissa, työyhteisöissä ja yhä useammin myös julkisessa keskustelussa. Se ei ole ensisijaisesti itsensä brändäämistä vaan asiantuntijuuden jakamista julkisesti. Kaikkien ei tarvitse puhua, mutta jokaisella pitäisi olla mahdollisuus osallistua.

Se, käyttääkö tätä mahdollisuutta, riippuu myös psykologisen turvallisuuden kokemuksesta. Jos näkemys otetaan vastaan ensisijaisesti virheen mahdollisuutena, keskustelusta katoaa jotakin olennaista: uteliaisuus ja halu ymmärtää toista ennen kuin arvioi hänen ajatustaan.

Tämä riski ei ole fysioterapialle vieras, ja aika ajoin se nostaa päätään erilaisissa keskusteluissa. Alalla osataan argumentoida ja puolustaa näkemyksiä, mikä pitää alan elävänä. Tarkkana on silti oltava, milloin keskustelua vie eteenpäin tarkka huomio ja milloin halu osoittaa toisen olevan väärässä.

Kriittisyys on hyve silloin, kun se palvelee parempaa terapiaa ja vahvempaa ammattia. Muuten siitä tulee helposti itseisarvo – tapa osoittaa valppautta, mitata omaa asemaa tai pahimmillaan rakentaa asiantuntijuutta toisen kustannuksella.

Fysioterapia-lehden tehtävä ei ole vain kuvata alaa, vaan tehdä näkyväksi keskustelua, jonka kautta ala kehittyy. Kun parhaillaan uudistamme lehteä, haluamme antaa entistä enemmän tilaa erilaisille näkökulmille ja rakentavalle keskustelulle.

Tämä edellyttää jatkossakin rohkeita ihmisiä, mutta vielä enemmän kollegiaalista kulttuuria.

Vastuu ei ole vain sillä, joka puhuu, vaan myös sillä, joka vastaa. Ammattikulttuuri rakentuu jokaisessa kohtaamisessa. Siinä, jääkö tilaa ajatella ääneen myös keskeneräisesti, kun tutkimustieto ei vielä anna valmista vastausta.

» Katso uusimman lehden sisällysluettelo tästä » Lue sähköinen lehti