Tunteet ja työhyvinvointi
Työterveyslaitoksen vajaan vuoden takaisen sote-alan Mitä kuuluu? -työhyvinvointikyselyn jälkeen on tapahtunut paljon.
Hyvinvointialueet ovat käynnistyneet, ja nyt kehitetään palveluprosesseja ja luodaan organisaatioille yhteisiä käytänteitä. Nämä heijastuvat vahvasti myös yksityiseen sektoriin ja järjestöihin.
Samanaikaisesti työvoimapula imee fysioterapeutteja hoitotyöhön, ja moni hyvinvointialue kärvistelee yt-neuvottelujen keskellä.
Mitä siis kuuluu sote-rakenteiden sisälle? Ihmisille muutosten keskellä?
Jatkuvat muutokset haastavat väistämättä työntekijöiden hyvinvointia. Teeman ensimmäisessä artikkelissa neljä fysioterapeuttia puhuu huolesta, epävarmuudesta ja väsymisestä – myös myönteisistä asioista.
Muutos synnyttää aina erilaisia tunteita. Ne voivat liittyä esimerkiksi vuorovaikutukseen, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemiseen tai arvostukseen. Silloin punnitaan myös resilienssiä ja psykologista turvallisuutta.
Miten näitä erilaisia tunteita käsitellään työyhteisöissä?
Tunteista puhuminen ei ole pehmoilua. Perusteet löytyvät neurotieteestä ja affektiivisesta ergonomiasta, jonka tavoite on optimoida aivohyvinvointia ja tukea työ tehoa. Asiaa valaisee dosentti, neurologian erikoislääkäri Kaisa M. Hartikainen Kestävä aivoterveys -hankkeen -webinaarissa (1).
Tunneärsykkeet, etenkin negatiiviset, kaappaavat aivojen tarkkaavaisuus- ja toiminnanohjausresursseja, kun aivot pyrkivät minimoimaan mahdollisia uhkia. Tämä jättää aivoille vähemmän resurssia itse työtehtäviin. Juuri tästä syystä aivojen tunnetoimintoja tulee Hartikaisen mukaan huomioida työ elämässä ja johtamisessa. (1)
Mikä tuollainen uhka voisi olla sote-alalla? Esimerkiksi etäiseltä tuntuva muutosstrategia. Ison organisaation liiankin hitaat muutokset. Kiireessä unohtunut kehittäminen. Yksittäisten työntekijöiden hukatut taidot ja resurssit. Muutoksen aiheuttama uupumus ja sen tuottama kitka.
Fysioterapeutin hoitotyöhön ohjaamisesta aiheutuva eettinen ristiriita. Tunteet vaikuttavat hyvinvointiimme ja ovat läsnä myös työelämässä. Affektiivisen ergonomian sanoin: työn vuorovaikutus- ja tunneympäristö sekä eettinen kuormitus ovat yhteydessä aivojen ylikuormitukseen (2).
Kun vielä psykologi Jarkko Rantanen kuvailee Kestävä aivoterveys -webinaarissa, miten organisaatio kehittyy hitaasti mutta tunnetoiminnot nopeasti (1), viesti alkaa hahmottua.
Ihmisten tunteet vaativat aiempaa syvällisempää ymmärrystä ja tukea muutosten keskellä, ja tunteiden vähättely – tahatonkin – tulee tunnistaa.
Esimiehiä tulee auttaa myönteisen tunneilmapiirin luomisessa, jotta päästään tavoitteisiin ja pidetään huolta työhyvinvoinnista. Myönteisellä ilmapiirillä tarkoitan aitoa mahdollisuutta keskustella erilaisista tunteista.
Yksi työkalu tähän löytyy tänä syksynä julkaistusta affektiivisen ergonomian tarkistuslistasta (2). Se auttaa tunnistamaan työpaikan riskitekijöitä ja keskustelemaan niistä.
Toivottavasti teema antaa ajatuksia pohtia paitsi työhyvinvoinnin haasteita myös vahvuuksiamme, jotka kantavat. Niitä voidaan tukea aidolla, positiivisella johtamisella muutostenkin keskellä. Koska me olemme ihmisiä – työssäkin.
Saija Suominen
päätoimittaja
@saisuomi
