Kuntoutuspalveluiden saatavuudessa ja kuntoutujien asiakasmaksuissa on merkittäviä alueellisia eroja. Esimerkiksi aivoverenkiertohäiriön myöhäisellä keski-iällä sairastanut kansalainen näkee kuntoutuspalveluiden koko kirjon oman kuntoutumisensa aikana. 63-vuotiaana kuntoutus alkaa erikoissairaanhoidossa, jatkuu terveyskeskuksessa, siirtyy noin puolen vuoden kuluttua yksityiselle sektorille ja palaa terveyskeskukseen 65 ikävuoden jälkeen. Terveydenhuollon palveluista maksetaan asiakasmaksua, Kelan kuntoutus puolestaan on kuntoutujalle maksutonta.
Kunnilla on erilaisia tapoja tuottaa kuntoutuspalveluita: omat palvelut terveyskeskuksessa, ostopalvelu tai palveluseteli. Kunnan omassa toiminnassa fysioterapian käyntimaksu on enintään 11,40 €. Kunta voi hankkia kuntoutuspalvelun kilpailutuksen kautta ostopalveluna. Kuntoutuja maksaa ostopalveluna hankitusta kuntoutuksesta vastaavan asiakasmaksun kuin terveyskeskuksessa käydessään.
Kunta voi hankkia kuntoutuspalvelua myös palvelusetelillä. Tällöin kunta määrittää palvelusetelille tietyn arvon ja kuntoutuja maksaa omavastuuosuutena loput palvelun hinnasta. Palvelusetelin ollessa arvoltaan pieni, jää omavastuuosuus usein suureksi. Paljon kuntoutusta tarvitsevilla palveluseteli on epäedullinen vaihtoehto, koska toisin kuin ostopalveluiden asiakasmaksut, palvelusetelipalvelun omavastuuosuus ei kerrytä vuotuista maksukattoa. Palveluseteli siis siirtää kustannuksia kuntoutujan itsensä maksettavaksi.
Entäpä asia fysioterapiayrittäjien näkökulmasta? Julkisissa hankinnoissa fysioterapian hinta on selvästi matalampi kuin kuntien oman palvelun kustannukset. Vuonna 2011 fysioterapian yksikkökustannukset olivat julkisella sektorilla 110 € per käynti. Palvelusetelin arvo on tällä hetkellä keskimäärin 41 €, eli kunta maksaa fysioterapiasta vähemmän kuin hiusten leikkauksesta.
Kunnat, sairaanhoitopiiri ja Kela hankkivat fysioterapiapalveluita vuosittain miljoonilla euroilla. Hankintapolitiikalla on merkittäviä vaikutuksia fysioterapiayrittäjien mahdollisuuksiin harjoittaa omaa ammattiaan. Onnistunut kilpailutus luo mahdollisuudet terveelle kilpailulle ja alan kehitykselle. Valitettavasti useat hankinnat ovat viime vuosina epäonnistuneet. Hankintasopimusten ehdot ovat pääsääntöisesti kohtuuttomia, markkinavuoropuhelua ei käydä ja palvelusetelit ovat törkeästi alihinnoiteltuja. Arvostus fysioterapiaa ja alan yrittäjiä kohtaan puuttuu ja kuntien hankintaosaaminen on heikkoa.
Fysioterapian laatu on yksityisellä sektorilla erittäin korkea ja julkisen talouden kestävyyden kannalta tätä osaamista tulee jatkossakin hyödyntää. Kuntien ja Kelan tulee kuitenkin kehittää omaa hankintaosaamistaan ja maksaa kuntoutuspalveluista kohtuullinen korvaus. Muussa tapauksessa kärsijöiksi joutuvat kuntoutuspalveluita eniten käyttävät, eli vaikeasti sairastuneet tai vammautuneet lapset, nuoret ja työikäiset.
Juho Korpi, kehittämisasiantuntija
Suomen Fysioterapeutit ry
Jarmo Mäkelä, kehittämisasiantuntija
Suomen Fysioterapeutit ry
