Tuki- ja liikuntaelinvaivat (tule-vaivat) aiheuttavat vuosittain miljardien eurojen kustannukset yhteiskunnalle. Suomalainen tule-vaivojen hoitoprosessi on kallis, tehoton ja kaipaa uudistamista. Peiliin katsomisen paikka on paitsi terveydenhuollolla, myös työnantajilla ja kansalaisilla itsellään. Voisimme kaikki tehdä enemmän tule-vaivojen ehkäisemiseksi ja niiden aiheuttamien haittojen minimoimiseksi.
Tämä on ensimmäinen osa tule-vaivoihin keskittyvää blogisarjaa. Matka aloitetaan tarkastelemalla tule-vaivojen aiheuttamia yhteiskunnallisia kustannuksia, jotka muodostuvat menetetystä työpanoksesta, menetetyistä verotuloista ja sosiaaliturvan kustannuksista.
Tule-vaivat ovat mielenterveyden ongelmien ohella suurin työkyvyttömyyttä aiheuttava terveysongelma. Pitkät sairauslomat yleistyvät tasaisesti iän mukana, mutta merkittävin kasvu nähdään 50. ikävuoden jälkeen, jolloin alkavat yleistyä myös työkyvyttömyyseläkkeet.
Tule-vaivojen vuoksi menetetään paljon kokenutta ja osaavaa työvoimaa. Työurien pidentämisen näkökulmasta 50–65-vuotiaiden tule-vaivojen hoito ja kuntoutus on erityisen tärkeää.
Oheisessa kuviossa nähdään tule-vaivojen aiheuttamien pitkien sairauslomien ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrä eri ikäluokissa. Tiedot perustuvat Kelan ja Eläketurvakeskuksen tilastoihin ja ovat vuosilta 2020 ja 2021.
Tule-vaivojen aiheuttamat pitkät sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet
Tule-vaivoista johtuvat pitkät sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet aiheuttavat kustannuksia paitsi yhteiskunnalle, myös niistä kärsiville kansalaisille ja heidän työnantajilleen.
Ansiotyön tarkoituksena on muuttaa työntekijän työhön käyttämä aika työnantajalle merkitykselliseksi hyödykkeeksi. Yritysmaailmassa työntekijä tuottaa yritykselle rahallista hyötyä. Julkisella sektorilla puolestaan tuotetaan palveluita, joiden arvoa on vaikeampi mitata rahassa.
Menetetyllä työpanoksella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä työntekijän työpanosta, joka jää toteutumatta sairauspoissaolon vuoksi. Menetetyn työpanoksen rahallista arvoa voidaan arvioida kahdella tavalla. Ensinnä menetetyn työpanoksen suuruus on työnantajan maksama palkka sivukuluineen. Toinen tapa on käyttää laskennassa Tilastokeskuksen työvoimakustannustutkimuksesta saatua tehdyn työn kustannusta1.
Työnantajan maksaman palkan lisäksi työntekijästä maksetaan mm. palkan sivukuluja, työterveyshuollon kuluja ja muita työnantajakuluja, jotka ovat yhteensä 23,6 % työvoimakustannuksista1. Palkka sivukuluineen on laskettu tässä selvityksessä jakamalla palkka 0,764:llä.
Tässä selvityksessä käytetään kahta eri palkka-arviota, koska käytettävissä ei ole täsmällistä tietoa siitä, minkä palkkatason työtä tule-vaivojen vuoksi eniten menetetään.
Ensimmäinen palkka-arvio on 3 217 euroa kuukaudessa, joka oli kansalaisten mediaanipalkka vuonna 20202.
Toinen palkka-arvio on muodostettu käyttämällä maksettujen sairauspoissaolojen päivärahakustannuksia. Sairaspäivärahan arvioidaan olevan 63 % palkasta3 (jakaja 0,63). Sairaspäivärahaa maksetaan arkipäiviltä (ma-la), joten päivärahapäiviä kuukautta kohden on 25 (kerroin 25). Arvio sairauspäivärahan saajien kuukausipalkasta saadaan jakamalla Kelan sairasvakuutustilastoista saatu keskimääräinen etuus päivää kohden 0,63:lla ja kertomalla summa 25:llä. Työnantajakulut saadaan jakamalla oheinen palkka 0,764:llä. Oheiseen taulukkoon on koottu eri ikäluokkien palkka-arviot, jotka perustuvat Kelan vuoden 2021 sairauspäivärahatilastoihin (tule-vaivojen vuoksi sairauspäivärahaa saaneet)4.
Ikäluokkien palkka-arvioiden mediaani on näin arvioituna 2 342 euroa kuukaudessa. Palkka-arvioiden (3 217 ja 2 342 € / kk) välinen ero on varsin suuri ja vaikuttaa luonnollisesti myös menetetyn työpanoksen kustannuksen arviointiin. Ero voi johtua mm. siitä, että tule-vaivoista kärsivät työskentelevät enemmän matalapalkka-aloilla, tai heidän ansiotasonsa on jäänyt muutoin keskimääräistä pienemmäksi. Sairauspäivärahan suuruuteen vaikuttavat edeltävän vuoden tulot, jolloin esimerkiksi useat pidemmät sairauslomat voivat vaikuttaa päivärahan suuruuteen.
Menetetyn työpanoksen kustannusta arvioitaessa tarvitaan arvio työntekijän päiväpalkasta. Työpäiviä on keskimäärin 21 kuukaudessa, joten päiväpalkka lasketaan jakamalla kuukausipalkka 21:llä. Tällöin menetetyn työpanoksen kustannukseksi tulee yhtä poissaolopäivää kohden 146 euroa tai 200 euroa.
Tilastokeskuksen työvoimakustannustutkimuksen perusteella eri sektoreiden työvoimakustannusten keskiarvo on 34,10 euroa tehtyä työtuntia kohden. Pienin työvoimakustannus oli kuntasektorilla (31,40 € / h) ja suurin valtiosektorilla (38,60 € / h)1. Teollisuudessa tehdyn työtunnin kustannus kasvaa yrityksen koon mukaan, ollen suuremmissa yrityksissä 42,40 euroa tehtyä työtuntia kohden1. Viimeisimmät tiedot ovat vuodelta 2016.
Tässä selvityksessä oletetaan työntekijöiden työajan olevan keskimäärin 7,5 tuntia päivässä ja työpäiviä olevan vuodessa 216. Vuodessa on keskimäärin 252 työpäivää (12*21 päivää), joista on vähennetty viiden viikon vuosiloma (25 päivää) ja 11 arkipyhää ja muuta ”tuottamatonta” työpäivää (esim. tyhy, koulutus). Menetetyn työpanoksen arvo voidaan laskea muuttamalla maksetut sairauspäivät tunneiksi (kerroin 7,5) ja kertomalla tuntien määrä 34,10 eurolla. Sairauslomapäivän kustannukseksi tulee näin laskettuna noin 256 euroa ja työkyvyttömyysvuoden kustannukseksi noin 55 500 €.
Työvoimakustannukset on laskettu vähentämällä työnantajan palkkakustannuksista, sosiaaliturvan kustannuksista ja muista työvoimakustannuksista työnantajan saamat korvaukset, kuten Kelan korvaus sairausajan palkoista ja työterveyshuollosta1. Työvoimakustannusten käyttö menetetyn työpanoksen arvioinnissa on ongelmallista, koska työvoimakustannusten laskennassa tehdyistä työtunneista on jo kertaalleen vähennetty sairauslomat1, jolloin ”todellinen” menetetty työpanos tulisi laskea ilman sairauslomakorvausten ja sairauslomapäivien vähentämistä. Toisaalta työkyvyttömyyseläkkeiden kohdalla tuottavuuskustannukset voivat antaa totuudenmukaisemman kuvan kokonaan menetetyn työkyvyn kustannuksista.
Tuottavuuskustannuksella tarkoitetaan sitä menetystä, joka syntyy, kun työntekijä on poissa työstä. Tuottavuuskustannusten arvioiminen on vaikeaa ja ne riippuvat sekä organisaatiosta että työntekijän työstä. Esimerkiksi sairastunut fysioterapiayrittäjä menettää työntekijän sairastuessa yhden päivän asiakastulon, jolloin tuottavuuskustannus on 372 euroa (6 asiakasta á 62 €). Yliopistosairaala puolestaan menettää neurokirurgin sairastuessa 10 000 euroa jo yhdestä peruuntuneesta selkäleikkauksesta5.
Tuottavuuskustannuksia lisäävät vielä seurannaisvaikutukset mahdollisissa alihankintaketjuissa. Esimerkiksi rakennus- tai kuljetusalalla työt voivat seisahtua kokonaan, jos yksi toiminto myöhästyy. Pahimmillaan avainhenkilöiden sairauspoissaoloilla on mittavia kerrannaisvaikutuksia jolloin kustannukset nousevat moninkertaisiksi pelkkiin palkka- ja palkan sivukulukustannuksiin verrattuna.
Tuottavuuskustannusten suuren vaihtelun vuoksi tule-vaivojen kustannuksia arvioidaan tässä selvityksessä ainoastaan menetetyn työpanoksen näkökulmasta. Menetetyn työpanoksen kustannus on palkan perusteella arvioituna 146–200 euroa per sairauslomapäivä ja työvoimakustannusten perusteella arvioituna 256 euroa per sairauslomapäivä. Menetetyn henkilötyövuoden kustannukseksi tulee työvoimakustannusten perusteella arvioituna 55 500 euroa.
Menetetyn työpanoksen kustannusten arvioinnissa tulee huomioida, että jokaiseen pitkään sairauslomajaksoon kuuluu yhdeksän päivää palkallista sairauslomaa, joka ei näy Kelan sairauspäivärahatilastoissa korvauspäivinä. Tämän yhdeksän päivän menetetyn työpanoksen kustannus on edellä mainituilla palkka-arvioilla noin 1 300–1 800 euroa yhtä sairauslomajaksoa kohden ja työvoimakustannusten perusteella laskettuna noin 2 300 euroa. Nämä kustannukset jäävät kokonaisuudessaan työnantajan maksettavaksi.
Pitkissä sairauspoissaoloissa yhteiskunnallisia kustannuksia syntyy paitsi sairauspäivärahasta, myös menetetystä verotulosta palkan ja sairauspäivärahan erotuksen osalta.
Sairauspäiväraha on verotettavaa tuloa ja määrältään noin 63 % palkasta, jolloin verotuloa menetetään 37 % ansiotason mukaan. Menetetty verotulo lasketaan kertomalla edellä mainitut palkka-arviot 0,37:llä ja kunkin palkka-arvion mukaisella vuoden 2022 veroprosentilla.
Tuottavuuden heikentyessä menetetään luonnollisesti myös yritysverotuloja, koska yritysten tuottavuus ja siten myös tulos heikkenevät henkilöstön sairauspoissaolojen vuoksi. Menetettyjen yritystulojen arvioiminen on käytännössä mahdollista vain yritystasolla, koska tuottavuuskustannukset vaihtelevat toimialoittain. Tässä selvityksessä menetettyjä yritysverotuloja ei ole otettu huomioon.
Vuonna 2021 yli 87 000 suomalaista oli pitkällä sairauslomalla tule-vaivojen vuoksi6. Sairauspäivärahaa maksettiin yli neljältä miljoonalta päivältä, yhteensä 254 miljoonaa euroa6. Tieto perustuu Kelan sairasvakuutustilastoihin, joten siinä ei ole mukana lyhyitä, alle yhdeksän päivän sairauspoissaoloja. Yhden sairauspäivän menetetyn työpanoksen kustannus on palkan perusteella arvioituna 146–200 euroa ja työvoimakustannusten perusteella arvioituna 256 euroa.
Vuosittain tule-vaivojen aiheuttamien sairauspoissaolojen vuoksi menetetään palkan perusteella arvioituna 403–556 miljoonan euron työpanos. Työvoimakustannusten perusteella arvioituna menetetyn työpanoksen kustannus on 1,1 miljardia euroa. Menetetyn työpanoksen lisäksi kustannuksia lisäävät tuottavuuskustannukset tai sijaiskustannukset. Jos sijaisia ei palkata, menetetään tuloveroja arviolta 32–55 miljoonaa euroa. Lisäksi verotuloja vähentävät menetetyt yritysverot.
Yhteensä tule-vaivoista johtuvien pitkien sairauslomien kustannukset ovat noin 0,7–1,1 miljardia euroa.
Vuonna 2021 työkyvyttömyyseläkkeellä oli tule-vaivojen vuoksi yli 30 000 henkilöä ja määrä kasvaa
5 900 kansalaisella vuodessa7. Tule-vaivojen aiheuttamat eläkekulut ovat 464 miljoonaa euroa7 ja menetetyn työpanoksen aiheuttamat kustannukset palkan perusteella arvioituna 0,8–1,1 miljardia euroa vuodessa. Työvoimakustannusten perusteella arvioituna menetetyn työpanoksen kustannus on 1,7 miljardia euroa. Verotuloja menetetään vuosittain 68–115 miljoonaa euroa.
Kaikkiaan työkyvyttömyyseläkkeet aiheuttavat vuosittain 1,4–2,2 miljardin euron kustannukset.
Tule-vaivojen vuoksi menetettyjen työpanosten yhteenlaskettu kustannus eläkkeiden ja pitkien sairauslomien osalta on 1,2–2,8 miljardia euroa. Verotuloja menetetään arviolta 100–152 miljoonaa euroa ja sosiaaliturvan kustannukset ovat 718 miljoonaa euroa.
Yhteensä tule-vaivojen aiheuttamat menetetyn työpanoksen, sosiaaliturvan ja menetetyn verotulon kustannukset ovat noin 2–3 miljardia euroa.
Menetetyn työpanoksen kustannusten arvioiminen on haastavaa. Tuottavaa työtä tekevän työntekijän poissaolon kustannukset vaihtelevat mm. palkan ja toimialan mukaan ja julkisia palveluja tuottavan työntekijän työlle on vaikeaa määritellä rahallista arvoa. Järkevintä kustannusten arvioiminen on työpaikkatasolla. Tässä esitettyjen laskentatapojen valossa on joka tapauksessa selvää, että työnantajille on taloudellisesti kannattavaa paitsi ehkäistä tuki- ja liikuntaelinvaivoja, myös tukea niiden kuntoutusta.
Keskeisessä merkitys tule-vaivojen ehkäisylle on toisaalta työnantajien halukkuus investoida henkilöstön työkykyä tukeviin palveluihin ja toisaalta työntekijöiden kyky sitoutua omasta terveydestä huolehtimiseen. Keskeistä on myös työterveyshuollon palveluvalikoima: keskittyykö se tule-vaivojen ennaltaehkäisyyn parhain käytössä olevin keinoin?
Yhteiskunnallakin on tärkeä rooli tule-vaivojen ehkäisyssä ja kuntoutuksessa: toimivien terveydenhuollon palveluiden järjestäminen. Pysyvä työkyvyttömyys on sekä taloudellisesti että inhimillisesti niin suuri menetys, että terveydenhuollon on tehtävä kaikkensa sen estämiseksi.
Blogisarjan seuraavassa osassa tarkastellaan tule-vaivojen kuntoutuksen nykytilannetta.
(1) Tilastokeskus. Työvoimakustannustutkimus 2016.
(2) Tilastokeskus. Palkkatulojen mediaani.
(3) Kelan sairauspäivärahan laskuri. (Arvioitu vuoden 2022 tasossa vuosipalkalla 38 600 €).
(4) Kelan tilastotietokanta Kelasto. Sairauspäivärahojen saajat ja maksetut etuudet.
(5) HUS PALVELUHINNASTO 2021 Osa 1 Tuoteperusteiset sairaanhoidolliset palvelut
(6) Kela sairauspoissaolojen tutkimus
(7) Eläketurvakeskuksen tilastotietokanta
Erityisasiantuntija
(ammatilliset asiat, terveys- ja koulutuspolitiikka)
