Suomen Fysioterapeuttien jäsenyhdistysten vuotuinen kannustusraha myönnettiin tänä vuonna Uudenmaan Fysioterapeutit ry:n esityksestä Laakson sairaalan fysioterapeuteille. He ovat joutuneet koko koronaepidemian ajan työskentelemään valtavan paineen alla ja sietämään päivittäistä epävarmuutta. Vahva työyhteisö ja mielikuvitukselliset ratkaisut poikkeusolojen kuntoutuksessa ovat auttaneet jaksamaan yli vaikeiden aikojen.
Helsingin kaupunki keskitti epidemian alkuvaiheessa koronapotilaiden hoidon Laakson sairaalaan. Keväällä 2020 mediassa julkaistiin karuja kuvia sairaalan takapihalle ilmestyneistä kylmäkonteista. Niissä varauduttiin säilömään vainajia, mikäli kuolleisuus ylittäisi epidemian vuoksi normaalin ruumishuoneen kantokyvyn. Onneksi tilanne ei lopulta koskaan ajautunut näin pitkälle.
Laakson sairaalassa on 11 vuodeostastoa, joissa työskentelee vakituisesti 22 fysioterapeuttia sekä osastonhoitaja ja apulaisosastonhoitaja. Työntekijöiden määrä ja kokoonpano sekä sijoituspaikat ovat epidemian aikana vaihdelleet jopa päivittäin. Normaalia mahdollisuutta sopeutua muutoksiin ei ole ollut. Tilanteisiin on pitänyt hypätä hetkessä. Tämän lisäksi fysioterapeutit ovat joutuneet suojautumaan, kantamaan jatkuvaa huolta omasta terveydestään ja myös kohtaamaan kuolemaa normaalia enemmän.
Vaikeuksista huolimatta Laakson työyhteisössä on onnistuttu säilyttämään ilo ja motivaatio. Eikä tilanne vielä ole ohi. Kohti uutta aaltoa mennään jälleen.
–Kyllä se valitettavasti näyttää siltä, että välillä jo purettuja eristyksiä rakennetaan taas uusiksi, kertoo Laakson sairaalan neurologisella osastolla työskentelevä fysioterapeutti Venla Tahvanainen.
Koronaepidemian alkuvaiheessa taudin luonnetta ei vielä tunnettu kovin hyvin ja käytännöt terveydenhuollon yksiköissä olivat tiukkoja. Laakson sairaalan fysioterapeuttien osalta tämä tarkoitti sitä, että he eivät saaneet enää kohdata toisiaan yhteisissä työtiloissa ja jokaisen tuli pysytellä tiukasti omalla osastollaan.
Muutos oli suuri isolle työyhteisölle, jossa oli totuttu kohtaamaan kollegoita päivittäin ja vaihtamaan ajatuksia.
–Aika yksin me terapeutit tuolloin olimme, Tahvanainen sanoo.
–Erityisesti he, jotka olivat osastonsa ainoita terapeutteja. He todella olivat siellä sitten ypöyksin hoitohenkilökunnan kanssa, eikä terapiaan liittyviä asioita voinut jakaa kenenkään kanssa tai saada lähikollegoilta tukea työhön.
Tilannetta ratkottiin perustamalla oma viestintäkanava, jonka kautta oli mahdollisuus saada kollegiaalista tukea ja tarjota tai pyytää apua.
Myös fysioterapian toteuttaminen oli yhtäkkiä uuden edessä. Alkuvaiheessa kuntoutujien kanssa ei saanut edes poistua huoneista. Sitten päästiin jo käytäville, mutta varsinaiset terapiatilat eivät edelleenkään olleet käytettävissä eikä esimerkiksi yksilöllisiä apuvälineitä ollut saatavilla.
Kuntoutuksen tarve ei tietysti mihinkään ollut väistynyt, joten piti keksiä innovatiivisia tapoja sen toteuttamiseksi.
–Kun kuntoutuja oli esimerkiksi kotiutumassa, eikä porraskäytävään voinut mennä harjoittelemaan, yritimme tehdä askellusta huoneissa steppilaudoilla, Tahvanainen muistelee.
–Eihän se tietenkään sama asia ollut, mutta niissä oloissa lähin, mitä pystyimme tekemään.
Myöskään normaalien arvioivien kotikäyntien tekeminen sairaalasta käsin ei ollut mahdollista. Tilannetta helpotti yhteistyö kotihoidon kanssa. Kotikuntoutuksen fysioterapeutti oli kotona vastassa ja varmisti, että kuntoutujan toiminta- ja liikkumiskyky mahdollistavat turvallisen kotiutumisen.
Kuntoutujien näkökulmasta omiin huoneisiin keskittyvä harjoittelu toi uudenlaista keskinäistä yhteisöllisyyttä.
–Motomed-polkulaitteita siirreltiin potilashuoneisiin ja siellä sitten saman huoneen kuntoutujat polkivat vierekkäin ja kannustivat toinen toisiaan, Tahvanainen kertoo.
–Kaikki tehtiin, mitä vaan keksittiin pienissä tiloissa toteutettavaksi, hän naurahtaa.
Epidemian kulku eri osastoilla on vaikuttanut fysioterapeuttien määrään ja mahdollisuuksiin toteuttaa terapiaa. Terapeutit ovat liikkuneet kulloisenkin tarpeen mukaan, mutta saaneet silti tehdä omaa koulutustaan vastaavaa työtä.
–Pahaksi ryöpsähtänyt epidemia on saattanut esimerkiksi estää terapiat kokonaan jollakin osastolla, jolloin työntekijöitä on keskitetty tehostetusti niille osastoille, joilla fysioterapiaa on voitu vielä toteuttaa, Tahvanainen kertoo.
Siirtoja hoitotyön puolelle ei ole tehty kuin aivan poikkeustapauksissa. Mikäli terveitä kuntoutettavia ei yksinkertaisesti ole ollut, fysioterapeutit ovat saattaneet esimerkiksi avustaa mobilisoinnissa hoitotyössä. Tällöinkin tausta-ajatuksena on koko ajan ollut arjen hetkien hyödyntäminen kuntoutumista ja liikkumista tukevilla tavoilla.
Fysioterapeuttien kuormitusta ovat lisänneet vapaa-aikaan ja yksityiselämään kohdistuvat rajoitteet. Epidemian pahimmissa vaiheissa on ollut pakko harkita tarkkaan kaikkia menoja ja oman perheen ulkopuolisia kontakteja.
–Välillä tuntui, että ei ole ystäviäkään enää, Tahvanainen sanoo.
–Mutta meillä on onneksi vahva työyhteisö ja yhteishenki, hän jatkaa. –Se on suuri voimavara, joka on auttanut vaikeiden aikojen yli. On ollut mahdollisuus jakaa ja purkaa omia tuntemuksia ja raskaita asioita.
Laakson sairaalassa yhteishenkeä ylläpidetään järjestämällä fysioterapeuttien kesken yhteistä kivaa tekemistä arjen keskelle. Hetkiä, jolloin on mahdollisuus nähdä kollegoita rauhassa ja keskustella asioista. Juuri perustettu Laakson sairaalan henkilöstökerho tukee tätä järjestämällä yhteistä vapaa-ajan aktiviteettia ja avustamalla siinä myös rahallisesti.
–Olemme käyneet esimerkiksi keilaamassa ja suppailemassa, Tahvanainen kertoo.
–Ja nyt talvea vasten on tulossa vielä vähän teatteria, maalausta ja joulukranssiaskartelua.
Suomen Fysioterapeuttien kannustusrahan saaminen ilahdutti Laakson sairaalan fysioterapeuttiyhteisöä. Heille on merkityksellistä, että arjen perustyötäkin muistetaan välillä konkreettisilla kiitoksilla.
–Ihanaa, että tämä osoitettiin nyt juuri meille, Tahvanainen sanoo.
–Korona-aika on vaatinut meiltä kaikilta todella paljon joustavuutta, sopeutuvuutta ja uusiin tilanteisiin hyppäämistä. Raskasta on välillä ollut.
Laakson sairaalan fysioterapeutit lähettävät terveisensä ja kiitokset kollegoille ympäri Suomen.
–Hirmu arvokasta työtä teette! Nyt kun se on taas mahdollista, muistetaan kaikki pitää yhtä ja hyödyntää kollegoilta saatavaa vertaistukea!
Laakson sairaalassa työskentelee vakituisesti 22 fysioterapeuttia sekä osastonhoitaja ja apulaisosastonhoitaja
Aliisa Lahti
Ehdottaja: Suomen Lantionpohjan Fysioterapeutit ry
Aliisa on edistänyt merkittävästi kansainvälisestikin melko vähäistä tutkimusta lasten lantionpohjan fysioterapiasta. Hänen Pro Gradu -tutkielmansa fysioterapeuttien käsityksistä lasten lantionpohjan fysioterapian osaamisesta on tullut tarpeeseen. Suuri osa rakko- ja suolitoimintojen oirekuvista kärsivistä lapsista lähetetään Suomessa uroterapeutin vastaanotolle. Yhteistyötä tulisi lujittaa kuntoutuksen puolelle. Aliisan työ tarjoaa pohjaa alan osaajien kouluttamiselle.
Johanna Lahtinen
Ehdottaja: Lounais-Suomen Fysioterapeutit ry
Johanna on täydentänyt osaamistaan kipufysioterapian ja psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutuksilla. Hän kouluttaa kollegoita ja hyödyntää osaamistaan tukien ja kannustaen potilaidensa toimintakykyä kokonaisvaltaisesti. Hän todella toteuttaa vaikuttavaa fysioterapiaa.
Maria Maljanen
Ehdottaja: Suomen Psykofyysisen Fysioterapian Yhdistys ry
Tampereen ammattikorkeakoulussa fysioterapian lehtorina toimiva Maria on ollut merkittävässä roolissa psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutusten toteuttamisessa Tampereella. Nämä koulutukset ovat PSYFY:n jäsenmäärän kannalta tärkeitä ja tuovat laatua psykofyysisten fysioterapeuttien työskentelyyn. Opettajana Maria haastaa ajattelemaan ja antaa tilaa oppimiselle.
Sanna Paasu-Hynynen
Ehdottaja: Keski-Suomen Fysioterapeutit ry
Monessa mukana oleva Sanna on fysioterapeutti, fysioterapian lehtori, koulutuksen ja kuntoutuksen kehittäjä sekä Suomen Fysioterapeuttien ja paikallisyhdistyksen aktiivinen toimija. Hänellä on erinomainen tietämys siitä, mitä alalla tapahtuu. Sanna on pitkäjänteisesti ja sisukkaasti vienyt fysioterapian ja kuntoutuksen asiakokonaisuuksia eteenpäin.
Niklas Särkilahti
Ehdottaja: SOMTY ry
Niklas on omistautunut fysioterapialle, josta osoituksena ovat mm. tuki- ja liikuntaelimistön fysioterapian erikoisasiantuntijanimike ja väitöstutkimus sekä aktiivinen toimiminen fysioterapeuttien kouluttajana. Yhdistyksessä hän on tehnyt pitkäjänteistä OMT-koulutuksen kehittämistyötä.
Nita Tolvanen
Ehdottaja: Lasten Fysioterapia ry
Nita on rautainen ammattilainen, jolla on hyvin laaja-alainen osaaminen ja kokemus. Sitä hän myös jakaa eteenpäin pyyteettömästi. Nita on ollut mukana kehittämässä erityisesti lasten fysioterapiaa. Hän on arvostettu ja pidetty alan kouluttaja, joka arvostaa kollegoiden osaamista ja haluaa aidosti edistää oppimista.
