Ikääntyneiden kansalaisten hoivapalvelut ja niiden kustannuksista säästäminen ovat herättäneet viime aikoina runsaasti keskustelua. Säästökeinot ovat olleet vääriä, tehottomia ja johtaneet palveluiden laadun heikkenemiseen. Keskustelu tulisi kääntää siihen, miten voimme tukea ikääntyneiden toimintakykyä, toimijuutta sekä koettua turvallisuutta.
Ikääntyvien elämänlaadun tukeminen ja kustannussäästöt eivät sulje toisiaan pois. Oleellista on tehdä oikeita asioita, oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Ikääntyneiden laitoshoito maksaa 480 miljoonaa euroa ja vuodeosastojen pitkäaikaishoito 180 miljoonaa euroa vuodessa. Ympärivuorokautisen hoivan ja asumispalvelujen kustannukset olivat 1570 miljoonaa euroa. Vuorokausi kunnallisessa vanhainkodissa maksaa 185 € ja terveyskeskuksen vuodeosaston pitkäaikaishoidossa 257 €. Kustannukset ovat siis huomattavan suuria ja väestön ikääntyessä kustannusten kasvu on todennäköistä. Miten säästöjä voi syntyä ilman palvelutason laadun heikkenemistä ja miten maksimoidaan laatupainotteiset elinvuodet elämän ehtoopuolella?
Ikääntyneen toimintakyky tarkoittaa hänen kykyään suoriutua itselleen merkityksellisistä arjen toimista. Mitä heikompi toimintakyky on, sitä enemmän hoivapalveluita tarvitaan ja sitä enemmän kustannuksia syntyy. Oikea-aikaisella kuntoutuksella voidaan hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä, jolloin saavutetaan sekä parempi elämänlaatu että vähäisemmät terveydenhuollon kustannukset.
Kuntoutus ei vaadi suuria taloudellisia investointeja. Esimerkiksi kolme kertaa viikossa tapahtuva fysioterapia parantaa ikääntyneen itsenäisyyttä arjen toimissa ja maksaa yksityisen sektorin hintatasolla noin 10 000 € vuodessa, eli saman verran kuin kahden kuukauden pitkäaikaishoito. Mikäli fysioterapian avulla ehkäistään pitkäaikaishoito kokonaan, vuodessa säästetään yli 57 000 €.
Laitoshoidossa olevilla hoivan kustannukset ovat vahvasti sidoksissa jäljellä olevaan toimintakykyyn. Mikäli ikääntynyt pystyy suoriutumaan esimerkiksi pukeutumisesta, peseytymisestä, ruokailusta osin tai kokonaan itsenäisesti, hän tarvitsee vähemmän hoitohenkilökunnan apua täysin avustettavaan henkilöön verrattuna. Itsenäisyys lisää myös elämänlaatua ja itsepystyvyyden kokemusta.
Hoivapalveluiden laatua voidaan parantaa kirjaamalla asetukseen velvoite kuntouttavasta työotteesta ja hoitajamitoituksesta. Yksilöllinen toimintakykyä ylläpitävä kuntoutus tulee kuulua jokaisen ikääntyneen palvelukokonaisuuteen.
Palveluntuottajilla tulee olla taloudellinen kannustin tuottaa sellaisia palveluita, joissa toimintakyvyn ylläpysyminen on edullista kaikille osapuolille. Fysioterapiaa on jo saatavilla mm. vastaanotto- ja kotikuntoutuskäynteinä sekä ryhmätoimintana, mutta se on integroitava vahvemmin osaksi palvelukokonaisuutta. Mitä varhemmin kuntoutus aloitetaan, sitä enemmän laatupainotettuja elinvuosia ikääntynyt saavuttaa.
