Sosiaali- ja terveysministeriön suositus hoitohenkilöstön uramalliksi ei huomioi kuntoutusalan asiantuntijoiden työn erityispiirteitä tai alan nimikkeitä. Suomen Fysioterapeutit ja Suomen Toimintaterapeuttiliitto muistuttavat, että kuntoutusalan asiantuntijoiden urapolkuja tulisi tarkastella kuntoutusalan erityispiirteet huomioiden. Liitot myös huomauttavat, että uramallissa olevat tekstikytkökset SOTE-sopimuksen tasopalkkamalliin eivät ole hyväksyttäviä.
Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut 16.6.2026 kansallisen hoitohenkilöstön uramallin, johon on sisällytetty myös toimintaterapeutit ja fysioterapeutit. Uramallien koostaminen ja niihin liittyvien kriteereiden määrittäminen ja yhtenäistäminen ovat lähtökohtaisesti kannatettavia. Nyt julkaistu suositus on kuitenkin rakennettu hoitotyön ammattilaisille, eikä sitä sellaisenaan voida soveltaa kuntoutusalan asiantuntijoihin, toimintaterapeutteihin ja fysioterapeutteihin.
Suomen Fysioterapeutit ja Suomen Toimintaterapeuttiliitto muistuttavat, että kuntoutusalan asiantuntijat eivät ole hoitohenkilöstöä, vaan heidän osaamistaan ja urapolkujaan tulee tarkastella omana kokonaisuutenaan. Liitot ovat jo aiemmin esittäneet, että kuntoutusalalle tulee laatia oma kansallinen uramalli. Liitot myös huomauttavat, että uramallissa olevat tekstikytkökset (mm. palkkaliitteiden käsitteiden käyttäminen tehtävien nimeämisessä) SOTE-sopimuksen tasopalkkamalliin eivät ole hyväksyttäviä.
Nyt julkaistu suositus kansallisesta hoitohenkilöstön uramallista ei huomioi kuntoutusalan asiantuntijoiden työn erityispiirteitä tai kuntoutusalan asiantuntijoilla käytössä olevia nimikkeitä. Kuntoutusalan ammattien tutkinnon mukainen perustehtävä on itsenäistä asiantuntijatyötä, joka vaatii mm. kuntoutusprosessin itsenäistä suunnittelua ja toteuttamista. Koska malli ei tunnista kuntoutusalan asiantuntijoiden osaamista, se ei myöskään tarjoa heille tarkoituksenmukaista urapolkua.
Uramalli tässä muodossaan perustuu yksioikoisesti tehtävänkuviin ja nimikkeisiin. Työnantajan määrittelemien tehtävänimikkeiden ja työnkuvien sijaan mallin tulisi rakentua ensisijaisesti työssä vaadittavan asiantuntijoiden osaamisen ympärille, jota puolestaan tulisi tarkastella etenkin väestön toimintakykytarpeista käsin. Osaamisvaatimukset tulee tunnistaa kussakin ammattiryhmässä sen erityispiirteet huomioiden. Esitetyssä mallissa osaamisvaatimusten määrittely jää vaatimattomaksi. Samalla tehtävän tasolla on mainittu useita erilaisia tutkintoja, jotka tuottavat osaamista keskenään erilaisiin tehtäviin. Toisaalta samanaikaisesti mallissa ei riittävän laajasti tunnisteta tai määritellä erilaisia tapoja hankkia kliinistä erikoistavaa osaamista. Jotta osaaminen erikoistumista vaativissa tehtävissä voidaan tulevaisuudessakin varmistaa, tulee urapolkujen määrittelyn rinnalla kehittää kuntoutusalan yhteisiä erikoistumiskoulutuksia.
Jos kuntoutusalan asiantuntijoiden urapolkuja ja osaamista tarkastellaan hoitohenkilöstön uramallin kautta, on riski sille, että hyvinvointialueilla tosiasialliset koulutusvaatimukset rakentuvat hoitohenkilökunnalle suunnattujen koulutusten ympärille jättäen huomiotta kuntoutusalan asiantuntijat. Kuntoutusalan asiantuntijoiden urapolkuja tulisi tarkastella alan erityispiirteet huomioiden ja laatia oma urapolkumalli, joka tunnistaa alan asiantuntijoiden osaamisen sekä vastaa siihen, millaista kuntoutusosaamista yhteiskunnassa tarvitaan väestön tarpeisiin vastaamiseksi.
Emmi Aalkivi
Erityisasiantuntija, Suomen Fysioterapeutit
emmi.aalkivi@suomenfysioterapeutit.fi
Eva Paakkanen
Kehittämisasiantuntija, Suomen Toimintaterapeuttiliitto
eva.paakkanen@toimintaterapeuttiliitto.fi
