Tuore Akava Worksin raportti ja Suomen Fysioterapeuttien jäsenkyselystä saadut vastaukset antavat hyvin yhteneväistä kuvaa siitä, minkälaisen arjen hyvinvointialueuudistus on jättänyt jälkeensä. Työssä jaksaminen on koetuksella, vaikka ammattilaiset kokevatkin edelleen työnsä tärkeäksi ja merkitykselliseksi.
Akava Worksin raportin mukaan hyvinvointialueille siirtyneiden työntekijöiden työkyky heikkeni alkuvaiheessa, mutta oli syksyllä 2024 palautumassa lähes uudistusta edeltäneelle tasolle. Kehityssuunta ei silti ole yksiselitteisen myönteinen: työn epävarmuus, vaikutusmahdollisuuksien puute ja kokemus epäoikeudenmukaisuudesta ovat lisääntyneet.
Akava Worksin raportissa todetaan, että joka kolmas fysioterapeutti kokee paljon työpaineita. Erityisen kuormittavaksi koetaan se, että henkilöstöresurssit eivät vastaa kasvaneita vaatimuksia. Työkyvyn itsearvio on pysynyt suunnilleen samana kuin ennen hyvinvointialueuudistusta, mutta lähes puolet vastaajista kertoo, että työn hallinnan tunne on heikentynyt.
Raportin mukaan erityisesti vaikutusmahdollisuuksien puute, jatkuvat organisaatiomuutokset ja epäselvät työnkuvat ovat yhteydessä koettuun työkyvyn laskuun. Noin kolmannes fysioterapeuteista on kokenut epävarmuutta työsuhteensa jatkosta.
Liiton jäsenkyselyn vapaamuotoisissa vastauksissa toistuu sama viesti: kiire, resurssien niukkuus ja lisääntynyt hallinnollinen työ syövät ammatin ydintä, eli aikaa asiakkaiden kohtaamiselta.
Byrokratian ja epäselvien roolien lisääntyminen on tehnyt arjesta monimutkaisempaa. Myös Akava Worksin raportti nostaa esiin vaikutusmahdollisuuksien vähenemisen ja työn epävarmuuden kasvun hyvinvointialueilla. Monet fysioterapeutit kuvaavat, että organisaatiorakenteet ja työnkuvat ovat edelleen muovautumassa. Epäselvyys työnjaosta ja tulevista muutoksista syö turvallisuuden tunnetta ja lisää stressiä. Jatkuva epävarmuus väsyttää ja heikentää palautumista.
Akava Worksin raportti nostaa esiin myös esihenkilötyön ja päätöksenteon oikeudenmukaisuuden merkityksen työkyvyn kannalta. Fysioterapeutit kokevat usein, että päätökset tehdään kaukana arjesta, ilman työntekijöiden kuulemista. Kun omiin työjärjestelyihin ei voi vaikuttaa, se lisää kuormitusta ja vähentää työn hallinnan tunnetta. Varsinainen esihenkilötyö koettiin oikeudenmukaiseksi, mutta organisaatiotasolla luottamus horjui.
Kaiken keskellä moni fysioterapeutti korostaa työn merkitystä ja kollegoiden tukea tärkeimpinä voimavaroina. Hyvä työyhteisö, mahdollisuus jakaa kokemuksia ja osallistua koulutuksiin auttavat jaksamaan.
Työnohjausta, vertaisryhmiä ja kehittymismahdollisuuksia pidetään ratkaisevina jaksamisen tukipilareina, ja niitä toivotaan lisää hyvinvointialueiden rakenteisiin.
Suomen Fysioterapeutit korostaa, että työssä jaksaminen ei parane ilman rakenteellisia muutoksia. Liitto painottaa henkilöstöresurssien riittävyyttä, osallistavaa päätöksentekoa ja selkeitä rooleja muutostilanteissa.
Työntekijöiden ääni on saatava paremmin kuuluviin. Fysioterapeuttien ammattitaito on olennainen osa hyvinvointialueiden kuntoutusketjua, sitä ei saa hukata hallinnollisten muutosten alle.
Raportin mukaan työhyvinvoinnin kehitys ei kuitenkaan ole yksisuuntaisesti heikkenevä: vuoden 2024 mittauksissa näkyi jo merkkejä sopeutumisesta ja paikoin parantuneesta työilmapiiristä. Tämä antaa toivoa myös fysioterapeuttien tilanteeseen. Kun johtaminen, resurssit ja työn rajaukset saadaan tasapainoon, on mahdollista vahvistaa työssä jaksamista ja säilyttää se, mikä alalla on aina ollut vahvinta: ammattiylpeys, vahva identiteetti ja halu auttaa.
Lue myös:
Työterveyslaitoksen Akava Worksille toteuttama raportti tarjoaa tuoretta tietoa hyvinvointialueiden työntekijöiden kokemuksista ja työoloista. Selvitys on jatkoa vuoden 2023 raportille.
