18/11/2026

Suomella on pitkä historia fysioterapeuttien kansainvälisessä yhteistyössä

Suomi oli mukana rakentamassa fysioterapeuttien kansainvälistä yhteistyötä jo ennen nykyisen World Physiotherapyn perustamista. Vuonna 1951 suomalaiset olivat mukana Kööpenhaminassa, kun fysioterapeuttien maailmanjärjestö sai alkunsa. Järjestön 75-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistu historiikki kertoo, kuinka kansainvälinen yhteistyö syntyi pitkien neuvottelujen, ristiriitojen ja kompromissien tuloksena.

Fysioterapeuttien maailmanjärjestö World Physiotherapy täyttää tänä vuonna 75 vuotta. Merkkivuoden kunniaksi fysioterapian historiaan erikoistunut history.physio-sivusto on julkaissut historioitsija Glenn Ruscoen kirjoittaman katsauksen järjestön perustamiseen johtaneista tapahtumista.

The Making of the World Confederation for Physical Therapy -artikkeli nostaa esiin myös Suomen varhaisen osallistumisen kansainväliseen yhteistyöhön. Suomi oli mukana sekä järjestön perustamista edeltäneissä keskusteluissa että varsinaisessa perustamiskokouksessa.

Pohjoismainen yhteistyö loi pohjaa kansainväliselle järjestäytymiselle

Fysioterapeuttien kansainvälinen yhteistyö alkoi jo kauan ennen maailmanjärjestön perustamista. Eri maiden ammattilaiset vierailivat toistensa koulutuslaitoksissa, tutustuivat hoitomenetelmiin ja osallistuivat kansainvälisiin kokouksiin.

Pohjoismaissa yhteistyö alkoi saada virallisempia muotoja 1940-luvulla, jolloin Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan fysioterapeuttijärjestöt solmivat keskenään yhteistyösuhteet.

Pohjoismainen yhteistyö muodosti yhden lähtökohdan laajemmalle kansainväliselle järjestäytymiselle. Samaan aikaan erityisesti brittiläiset ja yhdysvaltalaiset fysioterapeuttijärjestöt alkoivat edistää ajatusta maailmanlaajuisesta organisaatiosta, joka voisi kehittää alan koulutusta, ammatillisia käytäntöjä ja kansainvälistä yhteistyötä.

Suomi mukana jo vuoden 1948 valmistelukokouksessa

Merkittävä askel kohti maailmanjärjestön perustamista otettiin syyskuussa 1948 Lontoossa, jossa Britannian fysioterapeuttijärjestön vuosikongressin yhteydessä järjestettiin kansainvälistä yhteistyötä käsitellyt kokous.

Kokoukseen osallistui virallisia edustajia 13 maasta. Suomi oli näistä yksi Australian, Belgian, Kanadan, Tanskan, Ranskan, Britannian, Alankomaiden, Intian, Norjan, Etelä-Afrikan, Ruotsin ja Yhdysvaltojen rinnalla.

Yhteisymmärrys kansainvälisen järjestön tarpeellisuudesta oli laaja, mutta sen toteuttamistavasta vallitsi erimielisyyksiä. Osa osallistujista kannatti liittymistä jo olemassa olevaan eurooppalaiseen järjestöön, kun taas toiset halusivat perustaa kokonaan uuden, maailmanlaajuisen organisaation.

Yksi keskeisistä periaatteista oli, että tulevan järjestön tulisi edustaa nimenomaan fysioterapeutteja ja että kustakin maasta hyväksyttäisiin vain yksi ammattikuntaa virallisesti edustava jäsenjärjestö.

Vuonna 1949 käynnistyneessä jatkovalmistelussa Pohjoismaat kannattivat uuden järjestön perustamista olemassa olevaan eurooppalaiseen organisaatioon liittymisen sijaan.

Perustamiskokouksessa käytiin kiivasta keskustelua jäsenyydestä

World Physiotherapyn edeltäjä World Confederation for Physical Therapy (WCPT) perustettiin 8. syyskuuta 1951 Kööpenhaminassa.

Perustamiskokoukseen osallistui 17 virallista edustajaa 14 maan fysioterapeuttijärjestöistä, myös Suomesta. Lisäksi paikalla oli noin 120 tarkkailijaa sekä muun muassa Maailman terveysjärjestön WHO:n ja Unescon edustajia.

Kokous ei ollut pelkkä muodollisuus. Erityisen vaikeaksi osoittautui kysymys siitä, miten jo olemassa olevan eurooppalaisen fysioterapeuttijärjestön jäsenet voitaisiin ottaa mukaan uuteen maailmanjärjestöön.

Kiista kärjistyi Belgian edustukseen. Maassa toimi kilpailevia fysioterapeuttijärjestöjä, joiden oikeudesta edustaa ammattikuntaa oltiin eri mieltä.

Historiikin mukaan Suomen edustaja vastusti yhdessä Uuden-Seelannin, Ruotsin, Kanadan ja Länsi-Saksan edustajien kanssa voimakkaasti yhden belgialaisen järjestön hyväksymistä jäseneksi.

Erimielisyydet johtivat lopulta siihen, ettei vanha eurooppalainen järjestö liittynyt perustettavaan maailmanjärjestöön yhtenä kokonaisuutena. Uusi organisaatio aloitti toimintansa ilman useita Länsi-Euroopan maita.

Suomi sen sijaan kuului uuden maailmanjärjestön perustajajäseniin.

Suomalaista arkistoaineistoa kansainvälisen historiikin lähteenä

Artikkelin lähdeluettelossa on useita alkuperäisiä asiakirjoja, joita säilytetään Suomen Fysioterapeuttien arkistossa Helsingissä.

Näihin kuuluvat muun muassa vuoden 1948 Lontoon kokousten muistiinpanot sekä Britannian fysioterapeuttijärjestön pääsihteerin Muriel Jane Neilsonin vuosina 1950–1951 suomalaiselle neiti Sylvi Hongalle lähettämät kirjeet. Honka toimi 50-luvun loppupuolella Suomen Lääkintävoimistelijaliiton puheenjohtajana.

Arkistoaineistossa on myös ranskalaisen André Nicollen vuonna 1949 lähettämä kirje sekä kansainvälisen fysioterapeuttijärjestön edustajan vuonna 1948 pitämä puhe.

Muun muassa näiden lähdeaineistojen sekä Suomen Fysioterapeuttien erityisasiantuntija Katri Partasen apu on ollut merkittävässä roolissa maailmanjärjestön syntyvaiheiden kansainvälisessä historiantutkimuksessa.

 


Vuonna 1951 perustettu järjestö on kasvanut vuosikymmenten aikana maailmanlaajuiseksi fysioterapeuttien yhteistyöorganisaatioksi. Historiikin mukaan World Physiotherapy edustaa nykyisin yli 600 000 fysioterapeuttia 129 jäsenmaan kautta.

Lähde: Glenn Ruscoe, The Making of the World Confederation for Physical Therapy, history.physio.

Historiikin lähdeaineistona on käytetty myös Laura Puron suomalaisen fysioterapian historiasta kirjoittamaa teosta ”Olkaamme siis fysioterapeutteja”. Ota maksutta lukuun tai kuunteluun!