| Blogit ovat uusi tekstien sarja, jossa liiton asiantuntijat ja vierailevat kirjoittajat pohtivat ajankohtaisia ilmiöitä. |
Kilpaileva toiminta ja kilpailukieltosopimus ovat eri asioita. Kilpaileva toiminta tapahtuu työsuhteen aikana, kilpailukieltosopimuksella kilpailevan toiminnan kieltoa pidennetään työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan. Tässä blogikirjoituksessa tarkastellaan kilpailevan toiminnan rajoituksia suhteessa kansalaisten perusvapauteen.
Suomen perustuslain 18 § mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. EU:n työehtodirektiivin 9. artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että työnantaja ei estä työskentelyä muualla eikä hankaloita muualla työskentelevien työssäoloa.
Työsopimuslailla (TSL) rajataan perustuslain 18 § mukaista oikeutta. Kilpailevan toiminnan kielto määritellään työsopimuslain kolmannessa luvussa. Työntekijällä on niin sanottu lojaliteettivelvoite työnantajaansa kohtaan. Tämä tarkoittaa, että työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa (1 §). Työntekijä ei saa tehdä toiselle sellaista työtä tai harjoittaa sellaista toimintaa, joka huomioon ottaen työn luonne ja työntekijän asema ilmeisesti vahingoittaa hänen työnantajaansa työsuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona (3 §). Myös kilpailevan toiminnan valmistelu on kiellettyä. Työntekijä ei myöskään saa työsuhteen kestäessä oikeudettomasti käyttää hyödykseen tai ilmaista muille työnantajan liikesalaisuuksia (4 §).
Kilpailevan toiminnan rajoituksia on tulkittava suppeasti.
Tavanomainen fysioterapeutin työ toisella työnantajalla ei ole hyvän tavan vastaista kilpailevaa toimintaa.
Työnantajalla ei ole yksinoikeutta työntekijään tai tämän osaamiseen, eikä työnantaja voi estää työntekijää tekemästä vapaa-aikanaan ammattinsa mukaista työtä. Jos työnantaja on tietoinen kilpailevasta toiminnasta jo työsuhdetta solmittaessa, ei kyse ole kielletystä toiminnasta työsuhteen aikanakaan. Työskentelyn rajoittaminen on erityisen törkeää osa-aikaisilla työntekijöillä, joilta viedään perustuslain mukainen oikeus hankkia toimeentulo omaa ammattia harjoittamalla. Kokoaikatyössä sivutoiminen työskentely ei lähtökohtaisesti vaadi luvan kysymistä, mutta asiasta voi olla järkevää ilmoittaa työnantajalle mahdollisten konfliktien välttämiseksi. Lähtökohtaisesti EU:n työehtodirektiivi estää työnantajia kieltämästä työskentelyä toisaalla.
Työntekijä ei kuitenkaan saa toisaalla työskennellessään tarkoituksellisesti vahingoittaa pääasiallista työnantajaansa eikä paljastaa tämän liikesalaisuuksia.
Hyvän tavan vastaiseksi voitaisiin katsoa esimerkiksi asiakkaiden houkuttelu pois työnantajalta, suunniteltujen hintatietojen paljastaminen julkisten hankintojen yhteydessä tai työnantajan mustamaalaaminen.
Työsopimuslain 3. luvun 3 ja 4 § voidaan tiivistää siten, että tavanomaista fysioterapiatyötä voi ja pitää saada harjoittaa useilla työnantajilla tai osin omana yritystoimintana minkään osapuolen tätä estämättä. Useilla työnantajilla työskentelevällä on kuitenkin lojaliteettivelvoite kaikkia työnantajia kohtaan. Työskennellessä usealla työnantajalla kannattaakin välttää sellaisia toimia, joista voisi olla vahinkoa työnantajalle. Asiakkaita ei esimerkiksi kannata ohjata itselleen toiseen työpaikkaan (tai omaan yritykseen) tilanteissa, joissa toisessa työpaikassa listat ovat täynnä ja toisaalla on vajausta. Omaa yritystoimintaa ei kannata myöskään suoraan markkinoida työnantajien asiakkaille tai läheisille yhteystyökumppaneille.
Työsopimuslain mukaan kilpailukieltosopimus voidaan laatia vain erityisen painavasta syystä. Hyväksyttäviä syitä ovat esimerkiksi työskentely tuotekehitys- tai tutkimustehtävissä, joissa tiedon nopea uudistuminen ja tekniikan kehittyminen ovat olennaisia tekijöitä. Lainsäätäjä on todennut, että kilpailukieltosopimuksia ei voida tehdä tehtävissä, joihin ei liity työnantajan todellista kilpailunrajoitustarvetta. Pelkkä pyrkimys rajoittaa kilpailua ei ole hyväksyttävä syy.
Jos sivutoimista työskentelyä ei ole erikseen kielletty työssäolon aikana, ei sitä voida kieltää työsuhteen päätyttyä kilpailukieltosopimuksen nojalla.
Tavanomainen ammatillinen jatko- tai täydennyskoulutus tai perehdyttämiskoulutus eivät voi olla kilpailukieltosopimuksen perusteena. Asiakaskunnan säilyttämisintressikään ei fysioterapiassa ole riittävä syy kilpailukieltosopimukselle, vaikka fysioterapeutin asiakaskunta voikin sitoutua yritykseen vahvasti yksittäisen työntekijän kautta. Fysioterapiajaksot alkavat ja päättyvät, jolloin vanhoja asiakkaita jää pois ja uusia tulee tilalle, eikä työnantajalle todennäköisesti synny oleellista vahinkoa, vaikka yksittäisen työntekijän mukana osa asiakkaita menetettäisiinkin.
Tavanomaista perustyötä tekevän fysioterapeutin työsopimuksessa ei tule olla kilpailukieltolauseketta. Tavanomaista fysioterapiaa tekevien kohdalla kilpailukieltosopimukselle ei ole löydettävissä lainsäätäjän tarkoittamaa erityisen painavaa syytä. Työsopimuksissa olevat kilpailukieltosopimukset ovat tämän vuoksi mitättömiä, koska ne on tehty lain tarkoituksen vastaisesti. Valitettavasti käytettävissä ei ole oikeuskäytäntöä, jonka perusteella voitaisiin olla varmoja siitä, että työntekijälle ei lankea vahingonkorvauksia tai sopimussakkoa, jos hän jättää noudattamatta mitättömäksi tulkittua kilpailukieltosopimusta.
Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) asetti vuonna 2018 työryhmän selvittämään kilpailukieltosopimusten muutostarpeita. TEM tunnisti selvityksessään ongelmia vain osittain. Nostimme liittona tuolloin aktiivisesti esille sekä kilpailukieltojen aiheuttamia ongelmia että niiden yleisyyttä. Akava on myös työskennellyt epäkohtien korjaamiseksi useiden vuosien ajan, ja olemme olleet tässä työssä aktiivisesti mukana. Viime vuonna Suomen hallitus laati vihdoin lakialoitteen kilpailukieltojen käytön rajoittamiseksi. Uudistuksen myötä kilpailukieltosopimus ei olisi enää työnantajalle maksuton, vaan sopimuksesta maksettaisiin työntekijälle korvaus. Ajatuksena on, että työnantajalle syntyvät kustannukset karsisivat turhia kilpailukieltosopimuksia. Lakialoite on tällä hetkellä eduskunnan käsiteltävänä. Voit seurata asian etenemistä täältä.
Jos olet solmimassa uutta työsopimusta, kannattaa ensisijaisesti vaatia kilpailukieltolausekkeen poistamista sopimuksesta. Sopimussakkoa ei kannata hyväksyä lausekkeen ehdoksi, koska sakko on usein määritelty puolen vuoden palkan suuruiseksi, joka on kohtuutonta.
Jos olet jo allekirjoittanut työsopimuksen, joka pitää sisällään kilpailukieltolausekkeen, on kyseinen lauseke todennäköisesti mitätön. Lausekkeen rikkomiseen sisältyy kuitenkin aina riski, koska työnantaja voi alkaa vaatia korvauksia tai sopimussakkoa oikeusteitse. Pidämme tätä epätodennäköisenä, mutta mahdollisena. Liitto on jäsentensä tukena mahdollisissa oikeuskäsittelyissä ja autamme riitatilanteiden sopimisessa. Lähtökohtaisesti asioista kannattaa aina pyrkiä neuvottelemaan ja suurin osa riidoista sovitaan ilman oikeuskäsittelyä. Ole aina yhteydessä liittoon, jos kilpailukieltolausekkeiden kanssa on ongelmia.
Jos toimit työnantajana, älä sisällytä kilpailukieltolauseketta työsopimukseen. Työsopimuslain 3. luku asettaa työntekijälle lojaliteettivelvoitteen ja kieltää yrityksellesi vahingollisen kilpailevan toiminnan tai liikesalaisuuksien paljastamisen tai väärinkäytön. Kilpailukieltolauseketta ei ole tarkoitettu tavanomaisen fysioterapeutin työn rajoittamiseen ja sen käyttäminen jäykistää työmarkkinoita ja vaikeuttaa uusien työntekijöiden rekrytointia. Työnantajana sinulla ei myöskään ole oikeutta rajoittaa työntekijöiden perustuslaillista oikeutta harjoittaa omaa ammattiaan. Paras keino sitouttaa työntekijät omaan yritykseesi on mahdollistaa itsenäinen työskentely, oman osaamisen kehittäminen, hyvä työilmapiiri ja positiiviset kannustimet huolelliselle työlle.
Jos kilpailukieltosopimukset tai kilpaileva toiminta herättivät kysymyksiä, ole rohkeasti yhteydessä allekirjoittaneeseen.
Juho Korpi
kehittämisasiantuntija
