Tuoreen kansainvälisen selvityksen mukaan fysioterapian tutkimuksessa pitäisi tulevaisuudessa keskittyä erityisesti toimintakyvyn ylläpitämiseen ja kuntoutukseen, uuden teknologian hyödyntämiseen sekä vaikuttavien palveluiden yhdenvertaiseen saatavuuteen.
Maailman fysioterapiajärjestö World Physiotherapyn aloitteesta toteutetun tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa tutkimusaiheita, joiden avulla voidaan kehittää fysioterapian käytäntöjä, vahvistaa alan vaikuttavuutta ja vastata tulevaisuuden terveydenhuollon tarpeisiin.
Selvitykseen osallistui 74 fysioterapia-alan asiantuntijaa ja järjestöjen edustajaa eri puolilta maailmaa, Suomen Fysioterapeutit mukaan lukien. Tulokset julkaistiin lokakuussa 2026 Journal of Physiotherapy -tiedelehdessä.
Tutkimuksessa tunnistettiin yhteensä 64 tutkimustarvetta, jotka ryhmiteltiin yhdeksään painopistealueeseen.
Kaikkein tärkeimmäksi tutkimusalueeksi arvioitiin ennaltaehkäisy ja kuntoutus elämän eri vaiheissa.
Kliinisen fysioterapian näkökulmasta aihe on keskeinen. Fysioterapeutit kohtaavat päivittäin asiakkaita, joiden toimintakykyyn vaikuttavat esimerkiksi pitkäaikaissairaudet, tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat, ikääntyminen tai vähäinen fyysinen aktiivisuus.
Tutkimustietoa tarvitaan paitsi erilaisten kuntoutusmenetelmien vaikuttavuudesta, myös siitä, miten toimintakyvyn heikkenemistä voidaan ehkäistä ja ihmisten itsenäistä selviytymistä tukea mahdollisimman tehokkaasti.
Toiseksi tärkeimmäksi tutkimusalueeksi nousivat teknologia, innovaatiot ja digitaalinen murros.
Fysioterapiassa hyödynnetään jo esimerkiksi etävastaanottoja, digitaalisia harjoittelusovelluksia ja erilaisia liikkeen tai toimintakyvyn mittaamisen teknologioita. Myös tekoäly avaa uusia mahdollisuuksia. Teknologian kehittyminen ei kuitenkaan itsessään takaa parempia kuntoutuksen tuloksia.
Fysioterapeutin näkökulmasta olennaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi, milloin etäkuntoutus on tarkoituksenmukainen vaihtoehto lähivastaanotolle, millaiset digitaaliset ratkaisut tukevat asiakkaan omaharjoittelua ja miten teknologiaa voidaan hyödyntää ilman, että asiakkaan yksilöllinen kohtaaminen kärsii.
Tulevaisuuden tutkimukselta tarvitaan vastauksia siihen, mitkä teknologiset ratkaisut tuottavat todellista lisäarvoa fysioterapiaan.
Kolmanneksi tärkeimmäksi tutkimusalueeksi arvioitiin yhdenvertainen pääsy palveluihin ja vaikuttavuuteen perustuva hoito.
Aihe resonoi vahvasti suomalaisen fysioterapian viitekehyksessä. Asiakkaan mahdollisuudet saada fysioterapiaa voivat riippua esimerkiksi asuinpaikasta, taloudellisesta tilanteesta, palveluiden saatavuudesta ja hoitoon ohjautumisen käytännöistä.
Olisi tärkeää selvittää, miten vaikuttavat palvelut saadaan niitä tarvitsevien ihmisten ulottuville mahdollisimman tehokkaasti.
Tähän liittyy myös fysioterapian kustannusvaikuttavuuden osoittaminen. Kun terveydenhuollon voimavarat ovat rajalliset, tarvitaan tietoa siitä, miten fysioterapialla voidaan edistää toimintakykyä ja mahdollisesti vähentää muiden palveluiden tarvetta.
Selvityksessä tunnistettiin kaikkiaan yhdeksän tutkimuksen painopistealuetta, joihin tutkimusta kannattaisi lähivuosina suunnata. Tärkeysjärjestyksessä ne olivat:
Painopisteet osoittavat, että fysioterapian kehittäminen edellyttää sekä kliinisten menetelmien tutkimista että laajempaa ymmärrystä palvelujärjestelmistä, ammatillisesta osaamisesta ja asiakkaiden erilaisista tarpeista.
Lisäksi fysioterapiasta julkaistava uusi tutkimustieto olisi saatava nykyistä paremmin jalkautumaan arjen vastaanottotyöhön. Se ei aina ole yksinkertaista, sillä tutkimuksissa käytetyt menetelmät ja olosuhteet eivät välttämättä vastaa tavallista kliinistä työtä. Lisäksi fysioterapeuteilla on rajallisesti aikaa perehtyä uusiin tutkimuksiin ja arvioida niiden sovellettavuutta omiin asiakkaisiin.
Whittaker JL ym. (2026). Research priorities to advance the physiotherapy profession: a concept-mapping study informed by the global physiotherapy community. Journal of Physiotherapy 72(4), 288–298.
