Hyvinvointialueet tekevät parhaillaan fysioterapian ja kuntoutuksen urapolkujen kehittämistyötä, kukin omaa tahtiaan. Monilla alueilla työ on käynnistynyt hoitajalähtöisesti, mikä on herättänyt huolta siitä, rakennetaanko fysioterapeuttien urapolkuja aidosti fysioterapian osaamisen lähtökohdista vai tehdäänkö työtä liiaksi jo olemassa olevien rakenteiden ehdoilla?
Urapolkujen kehittämistyön painottuessa hoitajien ammattiryhmiin on vaarana, että myös terapeuttien urapolut rakentuvat hoitajalähtöisesti. Silloin fysioterapian erityispiirteet, kliininen asiantuntijuus ja alan omat osaamistarpeet voivat jäädä liian vähälle huomiolle.
Myös sosiaali- ja terveysministeriön alkuvuodesta kommentoitavana ollut urapolkumalliluonnos herätti keskustelua siitä, että tarkastelu oli vahvasti sidottu palkkausjärjestelmään. Palkkauksella on luonnollisesti tärkeä rooli työuran kehityksessä, mutta urapolkujen perustan tulisi olla ennen kaikkea osaamisessa, sen syventämisessä ja laajentamisessa sekä erityisosaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa.
Fysioterapeuttien urapolkujen tulee rakentua ammatillisen kehittymisen ympärille. Tämä tarkoittaa kliinisen osaamisen vahvistamista, erikoistumisen mahdollistamista sekä asiantuntijuuden näkyväksi tekemistä. On selvää, että osaamisen kehittymisen tulee näkyä myös palkkauksessa.
Mikäli urapolkuja lähdetään rakentamaan ensisijaisesti palkkausjärjestelmän ehdoilla, vaarana on, että kokonaisuus ohjaa kehittämistä väärään suuntaan.
Uuden tasopalkkajärjestelmän tavoitteena on tunnistaa aiempaa paremmin osaamisen, vastuun ja työuran kehityksen vaikutus palkkaukseen. Tämä on oikeansuuntainen tavoite. On silti tärkeää tunnistaa, että samalla ammattinimikkeellä tehdään hyvin eritasoista osaamista ja vastuuta vaativaa työtä. Siksi tehtävänkuvan tulisi olla elävä dokumentti, jota päivitetään säännöllisesti esimerkiksi kehityskeskustelujen yhteydessä. Osaamisen kehittymistä, työnkuvan muutoksia ja kasvavaa vastuuta tulee tarkastella järjestelmällisesti myös palkkauksen näkökulmasta.
Työnantajan tavoitteena tulisi olla mahdollisimman osaava henkilöstö, jonka asiantuntijuutta kehitetään pitkäjänteisesti. Kun osaaminen syvenee, myös vastuu kasvaa. Sen tulee näkyä sekä urakehityksessä että palkkauksessa. Hyvin rakennettu urapolkumalli hyödyttää tasapuolisesti sekä työntekijää että organisaatiota: se tukee henkilöstön sitoutumista, vahvistaa osaamista ja mahdollistaa laadukkaammat ja vaikuttavammat palvelut asiakkaille.
Fysioterapia tarvitsee tulevaisuudessa myös kansallisesti yhdenmukaisempaa kliinisten erityisosaamisalueiden tunnistamista ja tunnustamista. Tämä on edellytys sille, että erikoistumiskoulutuksia voidaan kehittää suunnitelmallisesti ja alalle saadaan lisää erityisosaajia. Fysioterapian ominaispiirteet on tunnistettava urapolkuja rakennettaessa. Alalla on runsaasti osaamista, kasvavia osaamistarpeita ja vielä tunnistamatonta potentiaalia eri erityisalueilla.
Kliiniseen erikoistumiseen panostaminen on yksittäisten ammattilaisten urakehityksen tukemisen ohella myös investointi fysioterapian laatuun, vaikuttavuuteen ja alan arvostukseen tulevaisuudessa.
Erityisasiantuntija
(julkinen sektori, suoravastaanotto, kansainväliset asiat)
p. 0207 199 596
katri.partanen@suomenfysioterapeutit.fi | Lähetä turvapostia
Erityisasiantuntija
(yksityinen sektori, kirjaaminen)
p. 045 7884 3359
emmi.aalkivi@suomenfysioterapeutit.fi | Lähetä turvapostia
