Syksyn aikana julkaistava nivelreuman päivitetty Käypä hoito -suositus on pilottihanke mallille, jossa fysioterapian roolia nostetaan esille entistä vahvemmin. Sen tavoitteena on palvella sekä fysioterapeutteja että muita terveydenhuollon ammattilaisia, ja ennen kaikkea viedä tutkimusnäyttöä luontevaksi osaksi käytännön työtä.
Suomen Fysioterapeuttien ja Käypä hoidon välisestä yhteistyöstä vastannut, liiton entinen erityisasiantuntija Juho Korpi kertoo, että juuri nivelreuma valikoitui pilotiksi ennen kaikkea käytännöllisistä syistä.
– Fysioterapialla on nivelreuman hoidossa ja kuntoutuksessa jo entuudestaan vakiintunut asema, ja aiemmassa suosituksessa oli valmiiksi fysioterapiaa koskevaa sisältöä, hän kertoo.
Korpi haluaa erityisesti korostaa, ettei tarkoituksena ole nostaa nivelreumaa muita sairausryhmiä tärkeämmäksi fysioterapian näkökulmasta. Pilotin avulla kokeillaan, miten fysioterapiasisältöjä voitaisiin jatkossa tuottaa näkyvämmäksi osaksi muitakin Käypä hoito -suosituksia.
– Tavoitteena on, että sairauksissa, joiden hoidossa ja kuntoutuksessa fysioterapialla on merkittävä rooli, myös fysioterapiaa koskeva tutkimusnäyttö löytyisi luontevasti samasta suosituksesta muun hoitoa koskevan tiedon kanssa, hän taustoittaa.
Korven mukaan hyöty on kaksisuuntainen. Toisaalta lääkärit ja muut ammattilaiset saavat suosituksista paremman käsityksen fysioterapian mahdollisuuksista ja sitä koskevasta tutkimusnäytöstä. Samalla fysioterapeutit löytävät suosituksista oman työnsä kannalta olennaisen tiedon.
Pilotissa fysioterapiaa koskevat näytönastekatsaukset on päivitetty ja niiden näkökulmaa on suunnattu aiempaa enemmän toimintakykyyn. Samalla suositukseen on tuotu lisää tietoa kuntoutukseen ohjaamisen käytännöistä.
Korven mukaan tarkoituksena on selkeyttää esimerkiksi sitä, milloin reumaa sairastava tulisi ohjata fysioterapeutille tai kuntoutustarpeen arvioon sekä miten apuvälineisiin, vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen ja työkyvyn arviointiin liittyvät kysymykset kytkeytyvät kokonaisuuteen.
– Fysioterapeutin käytännön työn kannalta kiinnostava uudistus on suositukseen liittyvä lisätietoaineisto, hän sanoo.
– Näytönastekatsaus voi esimerkiksi kertoa, että tietyn tyyppisellä harjoittelulla on vaikutusta kipuun, elämänlaatuun tai toimintakykyyn. Käytännön työssä tämä jättää kuitenkin vielä olennaisia kysymyksiä avoimeksi: millaista harjoittelua tutkimuksissa käytettiin, kuinka paljon sitä tehtiin ja miten se annosteltiin?
Lisätietoaineistoon on pyritty kokoamaan juuri tällaista tietoa. Tavoitteena on päästä tutkimustuloksesta askel lähemmäksi sitä, mitä fysioterapeutti voi tehdä vastaanotolla asiakkaansa kanssa.
Käytännönläheisyydestä löytyy jo esimerkkejä muistakin Käypä hoito -suosituksista. Korpi nostaa esimerkiksi käden ja kyynärvarren rasitussairauksien suosituksen, jonka yhteydessä on tuotettu harjoitevideoita. Niiden avulla fysioterapeutti voi nähdä konkreettisesti, millaisia harjoitteita kyseisissä vaivoissa voidaan hyödyntää.
Fysioterapian vahvempi huomioiminen Käypä hoito -suosituksissa ei tarkoita sitä, että kaikki asiakkaat pitäisi automaattisesti ohjata fysioterapiaan. Päinvastoin yksi tärkeä tavoite on tehdä näkyvämmäksi, millaista tukea ihminen eri tilanteissa tarvitsee.
Korven mukaan kuntoutuksen kokonaisuus ei välttämättä ole lääkärillekään selkeä. Milloin asiakas hyötyisi esimerkiksi liikuntapalveluista ja milloin tarvitaan kuntoutustarpeen arvio tai lääkinnällistä kuntoutusta?
Myös suosituksissa käytetty käsite liikunta voi jättää tulkinnanvaraa. Onko tutkimuksissa kyse itsenäisestä liikunnasta, ohjatusta harjoittelusta vai fysioterapeutin toteuttamasta terapeuttisesta harjoittelusta? Näiden erojen avaaminen auttaisi sekä asiakkaiden ohjaamisessa oikeiden palvelujen piiriin että tutkimusnäytön soveltamisessa.
Korpi kannustaa fysioterapeutteja tutustumaan Käypä hoito -suosituksiin sekä Hyvä fysioterapiakäytäntö -suosituksiin. Tiivistelmän lukemisen sijaan kannattaa välillä edetä myös näytönastekatsauksiin ja avata suosituksiin liitettyjä lisätietoaineistoja.
Samalla voi pysähtyä vertaamaan tutkimusnäyttöä omaan työhön: teenkö jo niitä asioita, joita suosituksessa nostetaan esille? Löytyykö suosituksesta vahvistusta omille käytännöille? Entä puuttuuko siitä jotakin, joka kliinisen työn näkökulmasta olisi tärkeää?
Suosituksiin perehtymisen ei tarvitse tarkoittaa tuntien lukuprojektia. Olennaisen tiedon voi hakea myös nopeasti muun työn lomassa.
– Tavoitteena olisi, että suosituksissa vierailusta ja niiden hyödyntämisestä tulisi osa arkea, Korpi kiteyttää.
Hän toivoo myös, että fysioterapeutit jakaisivat kokemuksiaan suositusten kehittämiseksi.
– Jos suosituksia käyttäessä herää ajatuksia siitä, millainen sisältö helpottaisi niiden soveltamista käytännön fysioterapiatyössä, ajatuksia kannattaa välittää Suomen Fysioterapeuteille, hän kannustaa.
Nivelreuman Käypä hoito -suosituksen päivitys julkaistaan tämänhetkisen tiedon mukaan lokakuussa. Tulevaisuudessa vastaavaa lähestymistapaa olisi Korven mukaan perusteltua laajentaa kaikkiin sellaisiin sairausryhmiin, joissa fysioterapialla on merkittävä rooli. Jatkosta ei haastatteluhetkellä kuitenkaan oltu vielä tehty lopullisia päätöksiä.
