Nykyinen globaali turvallisuustilanne haastaa suomalaisenkin yhteiskunnan rakenteita kehittämään varautumiseen liittyvää strategiaa. Kun Euroopassa käydään sotaa, ja myös suomalaisen elinympäristön turvallisuuteen on tullut häiriöitä, kuntoutus on syytä nähdä osana laajempaa yhteiskunnallista varautumista ja kriisinsietokykyä. Osaamistarpeita on tärkeää tarkastella ennakoivasti, sillä tilanteet voivat muuttua nopeasti ja yllättäen.
Kokonaisturvallisuuden näkökulmasta kuntoutus liittyy keskeisesti väestön toimintakyvyn ylläpitämiseen ja palauttamiseen. Kriisitilanteissa, olivatpa ne sotilaallisia, hybridiuhkia tai laajoja onnettomuuksia, terveydenhuollon kuormitus kasvaa nopeasti. Tällöin kuntoutuksen rooli ei rajoitu yksilöllisiin pitkän aikavälin tavoitteisiin, vaan siinä korostuu kyky palauttaa toimintakyky nopeasti, ehkäistä pysyviä haittoja ja vapauttaa akuuttihoidon resursseja sinne missä niitä eniten tarvitaan.
On myös tärkeää muistaa ennaltaehkäisyn merkitys. Hyvä fyysinen kunto vahvistaa yhteiskunnallista huoltovarmuutta.
Nykytilanne edellyttää kuntoutukselta laajempaa varautumista kuin mitä perinteinen palvelujärjestelmä tarjoaa. Kriisitilanteissa kuntoutusprosessien on oltava joustavia: tämä voi tarkoittaa ryhmämuotoisen kuntoutuksen lisäämistä, selkeiden priorisointikriteerien kehittämistä sekä yksinkertaistettujen hoitopolkujen käyttöönottoa jotta resurssit riittävät suuremmalle massalle.
Kriisitilanteissa myös ammattiroolien rajat joutuvat joustamaan. Fysioterapeuttien olisi hyödyllistä hallita perustaitoja ensihoidon tukemisessa, toimintakyvyn nopeassa arvioinnissa sekä apuvälineiden soveltavassa käytössä. Koska kuntoutus nojaa usein välineisiin ja infrastruktuuriin, on tärkeää kehittää osaamista myös tilanteisiin, joissa resursseja on niukasti. Kyky toteuttaa vaikuttavaa kuntoutusta minimaalisin välinein on osa kriisinkestävää ammattitaitoa.
Psykofyysinen näkökulma korostuu kriiseissä. Trauma, stressi ja epävarmuus heijastuvat kehon fysiologiaan ja toimintakykyyn, mikä lisää kuntoutuksen tarvetta myös niillä, joilla ei ole varsinaisia fyysisiä vammoja. Hengityksen, kehotietoisuuden ja palautumisen ohjaaminen ovat tällöin esimerkiksi keskeisiä taitoja.
Kuntoutuskentälle tarvitaan systemaattista suunnittelua siihen, millaista osaamista yhteiskunnallisiin kriiseihin varautuminen edellyttää ja miten sitä kehitetään. Fysioterapeutit eivät ole vain toipumisen tukijoita, vaan toimintakyvyn laaja-alaisia asiantuntijoita, joiden rooli korostuu poikkeusoloissa. Eikä varautuminen ole pelkästään suunnitelmien laatimista, vaan ajattelutavan muutos: kuntoutus on nähtävä strategisena resurssina, joka tukee sekä yksilöiden että koko yhteiskunnan kestävyyttä.
Erityisasiantuntija
(yhteiskunnallinen edunvalvonta, koulutus- ja terveyspolitiikka, tutkimuspolitiikka)
p. 0400 166 506
sanna.sateri@suomenfysioterapeutit.fi | Lähetä turvapostia
