Suomen Fysioterapeuttien erityisasiantuntija Emmi Aalkivi kertoo fysioterapiahenkilöstön kouluttautumiseen liittyvien kysymysten koskevan useimmiten sitä, saako koulutukseen käyttää työaikaa vai ei. Sen lisäksi monia askarruttaa, missä tilanteissa työnantaja on velvollinen huolehtimaan koulutuksen kustannuksista.
Kaiken lähtökohtana on sosiaali- ja terveysministeriön täydennyskoulutusasetus. Se velvoittaa työnantajat huolehtimaan henkilöstön kouluttautumisesta, jotta näillä olisi työtehtäviensä kannalta riittävä osaaminen. Näissä tapauksissa täydennyskoulutukseen tulee voida käyttää työaikaa ja sen tulee olla työnantajan kustantamaa.
– Osaamisen ylläpitämiseksi työpaikoilla tarvitaan jatkuvaa oppimista ja suunnitelmallisuutta. Tähän velvoittavat myös yhteistoimintalait, Aalkivi painottaa.
Ministeriön asetuksessa täydennyskoulutuksella tarkoitetaan koulutusta, joka ajantasaistaa jo olemassa olevaa ammattiosaamista. Se ei siis tuota uutta erityisosaamista tai pätevyyttä. Asetuksessa velvoitetaan työpaikkoja laatimaan täydennyskoulutussuunnitelma, jossa määritellään työyksikön täydennyskoulutuksen tavoitteet.
– Tämä riippuu täysin tilanteesta, Aalkivi vastaa.
Uutta osaamista tai pätevyyttä tuottavat erikoistavat- tai erikoistumiskoulutukset voivat olla joko työaikaa tai omaa aikaa riippuen siitä, miten olennaisesti koulutus liittyy työntekijän senhetkisiin työtehtäviin. Lähtökohtaisesti työnantajalla ei ole niihin järjestämisvelvoitetta.
Mikäli koulutus on tärkeää tai jopa välttämätöntä nykyisten työtehtävien hoitamiseksi, koulutus on saatava suorittaa työajalla.
Myös silloin, kun koulutukseen osallistutaan työnantajan aloitteesta, se tulee lukea työajaksi. Mikäli koulutus taas lähtee työntekijän omasta kiinnostuksesta, eikä liity olennaisesti työtehtäviin, koulutukseen käytettyä aikaa ei välttämättä lueta työajaksi.
– Näistä syistä on mahdollista, että samassa työpaikassa jokin koulutus on toiselle työntekijälle työaikaa ja toiselle ei, Aalkivi sanoo.
Hän kuitenkin muistuttaa, että työsopimuslain mukaan työnantajan tulee kohdella työntekijöitä tasapuolisesti.
Yleinen tapa määritellä koulutusten vaativaa työmäärää on niiden opintopisteyttäminen. Yksi opintopiste vastaa noin 27 tunnin opiskelua. Suomen Fysioterapeuttien koulutuksissa tämä voi sisältää sekä läsnä- että etäopiskelua ja erilaisten tehtävien tekemistä.
Aalkivi muistuttaa myös, että liitto ei ole koulutusorganisaatio. Näin ollen se ei myönnä virallisia opintopisteitä tai opintosuorituksia. Opintopistemäärät ilmoitetaan helpottamaan koulutuksiin varattavan ajan arvioimista.
Katso myös some-artikkeli:
Koulutussitoumussopimukset – voiko työnantaja velvoittaa työntekijän pysymään palveluksessaan koulutuksen jälkeen?
