Hallitus on esittänyt vammaispalvelulakiin muutosta, joka rajaisi palveluiden saatavuuden vammaiselle henkilölle vain siinä tapauksessa, että hänen välttämätön avun- ja tuentarpeensa poikkeaa siitä, mikä on henkilön elämänvaiheessa tavanomaista.
Suomen Fysioterapeutit huomautti kesäkuussa lakiesityksestä antamassaan lausunnossa liiasta tulkinnanvaraisuudesta. Vaikka tavoite palveluiden turvaamisesta niitä tarvitseville onkin ensiarvoisen tärkeä, vaati tarpeen määrittely vielä tarkennuksia.
– Katsoimme tuolloin, että erityisesti laissa mainittu elämänvaiheen tavanomainen tarve tulisi määritellä riittävän tarkasti ja moniulotteisesti, kertoo liiton erityisasiantuntija Sanna Säteri.
Lain jatkovalmistelussa onkin nyt täsmennetty elämänvaihetta koskevaa säännösehdotusta muun muassa lisäämällä siihen vammaispalveluiden käsite ja elämänvaiheen määritelmä sekä velvoite tehdä elämänvaiheisiin liittyvä arviointi osana yksilöllistä palvelutarpeen arviointia.
Säteri nostaa esimerkiksi ikääntyneet.
– On olemassa riski siitä, että vammaisuudesta johtuva palveluntarve saatettaisiin lakimuutoksen jälkeen määritellä elämänvaiheeseen kuuluvaksi. Tällöin he ohjautuisivat hoidettaviksi yleisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kautta, hän muistuttaa.
Ikääntyneiden erityisasema on niin ikään nyt huomioitu ja esitykseen on lisätty esimerkkiluettelo siitä, milloin palvelutarpeen voidaan arvioida poikkeavan tavanomaisesta tarpeesta vanhuuden elämänvaiheessa.
Uusi vammaispalvelulaki, jolla on tarkoitus turvata vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutuminen ja palveluiden saatavuus, astui voimaan vuoden 2025 alusta lukien. Nyt esitetyllä muutoksella on tarkoitus täydentää lain 2 §:ää lisämomentilla 3, joka astuisi voimaan 1.1.2026.
Erityisasiantuntija
(yhteiskunnallinen edunvalvonta, koulutus- ja terveyspolitiikka, tutkimuspolitiikka)
p. 0400 166 506
sanna.sateri@suomenfysioterapeutit.fi | Lähetä turvapostia
