Terveydenhuoltolakiin on esitetty muutoksia, jotka mahdollistaisivat jatkossa myös teknologia- ja tekoälyavusteisen hoidon tarpeen arvioinnin. Esityksen mukaan potilaalla säilyisi silti oikeus vaatia terveydenhuollon ammattihenkilön tekemää arvioita. Muutoksella tavoitellaan sujuvampaa hoitoon pääsyä ja resurssien tehokkaampaa käyttöä.
Monille meistä on jo arkipäivää, että asiakaspalvelussa ensimmäinen kontakti on chatbot tai muu automaattinen järjestelmä. Mutta millaisia tuntemuksia herättää se, että terveyshuolien vuoksi hoitoon hakeutuva kohtaa ensikontaktina tekoälyn eikä terveydenhuollon ammattilaista?
Suomen Fysioterapeuttien erityisasiantuntija Sanna Säteri näkee muutoksessa sekä mahdollisuuksia että merkittäviä kysymyksiä, joihin on syytä pysähtyä ennen uudistuksen etenemistä.
– Tekoälyllä voidaan perustellusti automatisoida toimintoja ja hakea säästöjä tilanteissa, joissa teknologia on ihmistä parempi tai vähintään yhtä hyvä vaihtoehto. Siksi on aiheellista kysyä, millä tavalla tekoäly täyttää nämä perusteet, hän pohtii.
Hoidon tarpeen arviointi ei ole pelkkää oireiden luokittelua. Se on myös vuorovaikutusta, luottamuksen rakentamista ja huolien tunnistamista rivien välistä. Asioita, joissa inhimillisellä kohtaamisella on keskeinen merkitys.
Lisäksi hoidon tarpeen arviointi kytkeytyy olennaisesti julkisen terveydenhuollon palvelujärjestelmään ja resurssien optimointiin.
Säteri toteaa nyt esitetyn uudistuksen kohdistuvan julkiseen sektoriin, jonka palveluja käyttävät pääsääntöisesti ne, joilla ei ole työterveyshuoltoa tai hoitokuluvakuutuksia. Yksityisellä sektorilla vastaavaa portinvartijatoimintaa ei samalla tavalla tarvita, sillä mitä enemmän asiakkaita virtaa sisään, sitä parempi.
– Tästä näkökulmasta uudistus voi osaltaan kasvattaa sosioekonomisia terveyseroja tai vähintäänkin vaikuttaa julkisen terveydenhuollon palvelujen laatuun, hän toteaa.
Fysioterapian näkökulmasta Säteri näkee muutoksessa myös potentiaalia.
– Tiedämme tuki- ja liikuntaelinvaivoista kärsivän asiakkaan hyötyvän usein enemmän fysioterapeutin kuin yleislääkärin vastaanotosta. Tästä huolimatta asiakkaita ei vielä ohjata systemaattisesti suoraan fysioterapeutille.
Joillain hyvinvointialueilla tule-ongelmien hoidon tarpeen arvioinnin tekee jo tälläkin hetkellä fysioterapeutti. Tämä on erittäin resurssitehokas toimintamalli, jossa asiakkaan ei tarvitse välttämättä saapua fyysiselle vastaanotolle, vaan usein jo puhelinkonsultaatio riittää käynnistämään tarkoituksenmukaisen hoidon.
– Jos hoidon tarpeen arviointi siirretään tekoälyn vastuulle, on ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että järjestelmä ohjaa tuki- ja liikuntaelinasiakkaat suoraan fysioterapiaan, Säteri painottaa.
Oikein toteutettuna hän näkee tässä todellista lisäarvoa: se vakiinnuttaisi toimivan käytännön eikä ohjautuminen olisi enää yksittäisten toimijoiden osaamisesta tai harkinnasta kiinni.
– Parhaimmillaan teknologia voi tukea terveydenhuollon ammattilaisten työtä ja parantaa palvelujen saatavuutta. Se ei kuitenkaan saa korvata inhimillistä kohtaamista tilanteissa, joissa vuorovaikutus, luottamus ja ammatillinen harkinta ovat hoidon onnistumisen edellytyksiä, Säteri korostaa ja muistuttaa, että uudistusta valmisteltaessa fysioterapeuttien osaaminen ja rooli suorassa hoitoon ohjauksessa on tunnistettava ja hyödynnettävä täysimääräisesti.
Erityisasiantuntija
(yhteiskunnallinen edunvalvonta, koulutus- ja terveyspolitiikka, tutkimuspolitiikka)
p. 0400 166 506
sanna.sateri@suomenfysioterapeutit.fi | Lähetä turvapostia
