Otsikoita klikkaamalla saat haluamasi abstraktin näkyviin.
Liuska, J.*, Rauhansalo, E., Barton, C., Skou, S., Nikander, R., Karppinen, J., Holopainen, R.
* Jyväskylän yliopisto
Biomekaanisista uskomuksista moniulotteiseen näkemykseen: Ymmärrys polven ja lonkan artroosista sekä sen hoidosta
Kansainvälisten tutkimusten mukaan vain noin kolmannes lonkan ja polven artroosia sairastavista saa hoitosuositusten mukaista hoitoa. Suomessa ei ole aiempaa tietoa siitä, miten lonkan ja polven artroosia hoidetaan tai miten terveydenhuollon ammattilaiset ja potilaat ymmärtävät artroosia. Tämän kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden ymmärrystä artroosista sekä hoitokäytäntöjä.
Koko maan kattava verkkokysely kehitettiin hyödyntämällä validoituja tuki‑ ja liikuntaelimistön kyselyitä sekä kansallisia ja kansainvälisiä hoitosuosituksia. Kysely käännettiin eteen‑ ja taaksepäin ja pilotoitiin selkeyden ja käytettävyyden varmistamiseksi. Osallistujina oli fysioterapeutteja (n = 398), lääkäreitä (n = 229) ja potilaita (n = 419), jotka rekrytoitiin hyvinvointialueilta, yksityisistä terveyspalveluista, sosiaalisen median kautta ja lumipallomenetelmällä. Kysely kartoitti taustatietoja, tiedonlähteitä, uskomuksia ja hoitokäytäntöjä.
Uskomuksia koskevat Likert‑asteikon väittämät dikotomisoitiin ja ryhmien välisiä eroja analysoitiin khiin neliö ‑testeillä sekä Cramérin V ‑kertoimella vaikutuksen suuruuden arvioimiseksi. Hoitokäytäntöjä analysoitiin kuvailevasti ja verrattiin ajantasaisiin kansainvälisiin hoitosuosituksiin.
Virheelliset käsitykset lonkan ja polven artroosista ovat edelleen yleisiä. Potilaat kannattavat biomekaanisia ja rappeumakeskeisiä selitysmalleja selvästi vahvemmin kuin terveydenhuollon ammattilaiset. Näistä uskomuseroista huolimatta ensilinjan hoidot – liikunta, potilasohjaus ja painonhallinta – ovat laajasti käytössä ja koetaan tehokkaiksi kaikissa ryhmissä. Potilailla on kuitenkin heikompi luottamus näiden hoitojen tehoon, ja terveydenhuollon ammattilaisten tarjoaman ja potilaiden kokemuksen välillä on ristiriitaa. Potilaiden kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa on haasteita, erityisesti työ‑ ja toimintakyvyn sekä mielialan huomioimisessa. Opioidien käyttö on suhteellisen yleistä, ja useita vähähyötyisiä hoitoja – kuten hyaluronihappoinjektioita, passiivisia hoitomuotoja ja artroskopiaa – raportoidaan edelleen käytettävän ja pidettävän tehokkaina vastoin tutkimusnäyttöä.
Lonkan ja polven artroosin hoidossa tulee vahvistaa moniulotteista ymmärrystä ja korostaa ensilinjan hoidon keskeistä roolia, sillä potilaiden luottamus niiden tehoon on edelleen heikompaa kuin ammattilaisilla. Ammattilaisten tulisi tunnistaa potilaiden negatiiviset käsitykset ja huomioida ne potilasohjauksessa sekä kohdata artroosia sairastavat kokonaisvaltaisemmin. Ensilinjan hoidon merkitystä tulee vahvistaa, ja hoitomuodot, joiden näyttö on puutteellista tai heikkoa, tulisi nähdä ainoastaan mahdollisina hoidon tukikeinoina – ei ensisijaisina interventioina.
Lisätietoja | jenni.m.liuska@student.jyu.fi
Paukkunen, M.
Oulun yliopisto
Missä on asiakkaan näkökulma? Alaselkäkivun hoidon laatu työfysioterapeuttien ensikäyntien kirjauksissa
Alaselkäkipu on yksi yleisimmistä työkyvyttömyyden syistä, ja fysioterapeuteilla on tärkeä rooli sen hoidossa. Alaselkäkivun hoitosuosituksissa suositellaan biopsykososiaalista (BPS) lähestymistapaa, mutta tutkimustietoa on vähän, kuinka hyvin kliininen toiminta vastaa näitä periaatteita. Tutkimuksessa arvioitiin alaselkäkivun hoidon laatua ennalta määriteltyjen kriteerien perusteella työfysioterapeuttien ensikäyntien kirjausteksteistä.
Klusterisatunnaistetussa implementointitutkimuksessa (ISRCTN11875357) analysoitiin 98 sähköistä potilaskertomusta. Interventioryhmän työfysioterapeutit saivat 3–7 päivän koulutuksen BPS-lähestymistavasta. Kontrolliryhmä jatkoi tavanomaisen toimintatapansa mukaisesti. Satunnaisotannalla valitut alaselkäpotilaiden kertomustekstit arvioitiin strukturoidulla arviointityökalulla. Laatukriteerit oli määritelty eri työkyvyttömyysriskiryhmille, matala, kohtalainen ja korkea riski. Riskiluokittelu tehtiin Örebron lyhyen kipukyselyn mukaisesti.
Asiakkaan lähtötilanne oli arvioitu moniulotteisesti vaiheen I laatukriteerien mukaisesti 36,5 prosentissa interventioryhmän ja 16,7 prosentissa kontrolliryhmän potilaskertomuksista (p=0,081). Biologiset tekijät oli kirjattu hyvin molemmissa ryhmissä (100 % vs. 95,8 %), kun taas psykologiset (58,1 % vs. 25,0 %, p=0,009) ja sosiaaliset (54,1 % vs. 29,2 %, p=0,038) tekijät oli kirjattu useammin interventioryhmässä.
Matalan työkyvyttömyysriskin mukaista hoitoa kuvaavat vaiheen II laatukriteerit täyttyivät 58,1 % interventioryhmän ja 4,2 % kontrolliryhmän kirjauksista (p<0,001). Kohtalaisen työkyvyttömyysriskin mukaiset vaiheen III kriteerit täyttyivät 55,4 % interventioryhmän ja 4,2 % kontrolliryhmän kirjauksista (p<0,001). Yksikään kertomusteksti ei täyttänyt korkean työkyvyttömyysriskin mukaisia vaiheen IV laatukriteerejä. Verrattuna tavanomaiseen työterveyshuollon hoitoon, BPS-koulutukseen osallistuneissa yksiköissä alaselkäpotilaiden työkyvyttömyysriskien ja psykososiaalisten tekijöiden arviointia kirjattiin useammin. Lisäksi ammattilaiset kirjasivat enemmän aktiivisuutta tukevaa ohjausta ja käyttäytymiseen kohdistuvia menetelmiä. Potilaslähtöisiä tekijöitä, kuten asiakkaan tavoitteita, arvoja, voimavaroja tai hoitoon liittyviä odotuksia, kirjattiin interventioryhmässä vain 36,5 % potilaskertomuksista, kun kontrolliryhmässä niitä ei kirjattu lainkaan (p<0,001). BPS-koulutukseen osallistuneiden fysioterapeuttien kirjaukset vastasivat useammin hoitosuositusten mukaista alaselkäkivun arviointia, mutta asiakkaan omat tavoitteet, arvot, voimavarat ja odotukset jäivät kirjauksissa vähälle huomiolle. Tulokset korostavat tarvetta yhdenmukaistaa fysioterapian arviointi- ja kirjaamiskäytäntöjä sekä määritellä potilaskertomusten keskeiset vähimmäissisällöt. Strukturoidut kirjaamispohjat, mentorointi ja laatuindikaattorien integrointi potilastietojärjestelmiin voivat tukea sekä hoitosuositusten mukaista toimintaa että sen näkyväksi tekemistä potilaskirjauksissa. Lisätietoja | maija.paukkunen@oulu.fi
Haapala, P., Paavola, K., Hellman, T., Hoffrén-Mikkola, M.
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
Millaista lisäarvoa liikkeenkaappausmenetelmän hyödyntäminen voi tuoda fyysisen työkuormituksen arviointiin ja työergonomian kehittämiseen?
Tutkimuksessa selvitettiin liikkeenkaappausmenetelmän tuomaa lisäarvoa fyysisen työkuormituksen arvioinnissa ja työergonomian kehittämisessä.
Tutkimus oli puolitoista vuotta kestävä toimintatutkimus yrityksessä, joka tarjoaa teollisuuden oviaukkoratkaisuja sekä huolto- ja asennuspalveluja. IMU-sensoripohjaisella liikkeenkaappausjärjestelmällä arvioitiin 20 työntekijän fyysistä työkuormitusta kahdeksassa työvaiheessa. Kaikkiin työvaiheisiin laadittiin kehittämissuunnitelmat. Menetelmän lisäarvoa tarkasteltiin työntekijöiden, johdon, työsuojelun, työterveyshuollon ja tutkijatiimin kokemusten perusteella.
Alustavien tulosten mukaan liikkeenkaappaus teki fyysisen työkuormituksen näkyväksi. Työntekijöiden ymmärrys omasta kuormittumisestaan ja hyvän kunnon merkityksestä lisääntyi. Johdon, työsuojelun ja työterveyshuollon näkökulmasta menetelmä tuotti uutta tietoa kuormittavimmista työvaiheista, mikä tuki ergonomisten kehittämistoimien kohdentamista työmenetelmiin, perehdytykseen ja apuvälineiden käyttöön. Tulosten tulkintaa helpotti OWAS-menetelmään perustuva värillinen liikennevaloanalytiikka. Avatar-videoina esitetyt tulokset saivat hyvän vastaanoton. Haasteita aiheuttivat tekniset ongelmat ja analysoinnin työläys.
Liikkeenkaappausmenetelmä voi tuoda lisäarvoa fyysisen työkuormituksen arviointiin ja työergonomian kehittämiseen lisäämällä ymmärrystä työn kuormitustekijöistä ja tukemalla tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Laajempi hyödyntäminen edellyttää teknologista kehittämistä sekä analysoinnin ja käytettävyyden parantamista. Lopulliset tulokset valmistuvat vuoden 2026 loppuun mennessä.
Lisätietoja | pia.haapala@seamk.fi
Sjögren, T.*, Ruotsalainen, H., Korpi-Tassi, U., Korpi, H., Korpi, A., Koski, K., Pekkonen, M.
* Jyväskylän yliopisto
Pohjoismaisen kuntoutuksen yhtäläisyydet ja erot – järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus
Järjestelmällisen kartoittavan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli hahmottaa pohjoismaisiin kuntoutusjärjestelmiin kohdistuvan vertailututkimuksen laajuutta, tutkimusteemoja ja menetelmällistä monimuotoisuutta sekä tunnistaa kuntoutuksen keskeisiä yhtäläisyyksiä, eroja, haasteita ja mahdollisuuksia.
Tiedonhaku tehtiin viidessä tietokannassa (2014–2025). Katsaukseen valikoitui 20 tutkimusta. Analyysi toteutettiin temaattisena induktiivisena synteesinä.
Pohjoismaiden kuntoutusjärjestelmiä yhdistäviä tekijöitä olivat kuntoutujalähtöisyys, kuntoutujien osallisuuden ja yhdenvertaisuuden huomioiminen, biopsykososiaalinen lähestymistapa sekä moniammatillinen ja jaettua vastuuta korostava työskentely. Kuntoutuksessa huomioitiin kuntoutujien toimintaympäristöt, ja toimintaa ohjasi kustannustietoisuus. Erot liittyivät lainsäädäntöön, rakenteellisiin ratkaisuihin, palvelujen saatavuuteen ja resursointiin sekä ammatillisiin ja teoreettis-filosofisiin lähtökohtiin. Keskeisiä haasteita olivat yhtenäisten mittareiden ja toimintamallien puute, moniammatillisen työn koordinoinnin ongelmat, kuntoutusprosessien katkokset sekä teknologian ja laajenevien työnkuvien integroiminen osaksi sujuvaa arkea.
Tiiviimpi pohjoismainen tutkimus- ja kehittämisyhteistyö voisi vahvistaa kuntoutuksen laatua, vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta Pohjoismaissa.
Lisätietoja | tuulikki.sjogren@jyu.fi
Turunen, K.
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
Fysioterapeutin osaaminen etänä toteutettavissa palveluissa
Laadullinen tutkimus perustuu kahdessa TKI-hankkeessa kerättyihin aineistoihin, jotka muodostuvat digitaalisissa palveluissa työskennelleiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ja palveluissa asioineiden haastatteluista. Tavoitteena oli selvittää digitaalisissa palveluissa vaadittavaa osaamista ja sitä, kuinka ammattilainen voi parhaiten tukea sitä, että asiakkaan on helppo löytää, ymmärtää ja käyttää digitaalista palvelua terveydestään ja hyvinvoinnistaan huolehtimiseksi.
Haastateltujen joukossa oli fysioterapeutteja ja etänä reaaliaikaisesti fysioterapiapalveluita (chat ja videovastaanotto) käyttäneitä asiakkaita. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Aineiston analyysissa hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Asiakkaat odottivat etäasioidessaan kohtaamiltaan ammattilaisilta vahvaa ammattitaitoa, hyvää vuorovaikutusta sekä kykyä kohdata asiakkaat ja heidän tarpeensa yksilöllisesti etäyhteyksin. Tulosten mukaan laadukkaiden digitaalisten palveluiden tuottaminen edellyttää ammattilaiselta seuraavia osaamisalueita:
Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä etänä toteutuvia fysioterapiapalveluita sekä ammattilaisten osaamista niistä. Etäohjaus ja -kohtaaminen vaativat omat spesifit taitonsa, joita ei voida pitää ammattilaisten itsestään selvänä perusosaamisena, vaan ne on varmistettava systemaattisella osaamisen kehittämisellä.
Lisätietoja | katri.turunen@seamk.fi
Rytkönen, P *, Takatalo, J., Metsäranta, M., Lahtinen-Suopanki, T., Niemi, K. & Karppinen, J.
* Oulun yliopisto
Liikekontrolliharjoittelun ja faskiamanipulaation vaikutus pitkittyneen alaselkäkivun hoidossa moniammattillisen kuntoutuksen lisänä: satunnaistettu kontrolloitu tutkimus
Alaselän liikekontrollin harjoittamisen (LKH) ja faskiamanipulaation (FM®) yhdistetystä vaikuttavuudesta pitkittyneessä alaselkäkivussa (PAK) ei ole tutkimusjulkaisuja.
542 osallistujaa PAK:n moniammatillisesta kuntoutusryhmästä (MK). Päämittarina oli potilaskohtaisen toiminnallisen asteikon (PTA) muutos 3 kk ajanjaksolla. Satunnaistaminen tehtiin 5 ryhmään: 1) kontrolli (R1), 2) LKH + vale-FM (R2), 3) FM® + vale-LKH (R3), 4) vale-LKH + vale-FM
(R4) ja 5) FM® + LKH (R5). Kaikki osallistuivat viikon MK:ään. R1 ei saanut 4–6 kerran lisähoitoja.
PTA muutos ryhmien välillä testattiin ANCOVA:lla Intention-To-Treat menetelmällä. Monivertailu tehtiin Sidak:lla. Vakiointi PTA:n alkuarvolla.
235 tutkittavan (68,5 % naisia, keski-ikä 46 v) PTA:n keskiarvo alkutilanteessa oli R1 10,6 (keskihajonta [SD] 4,2, N=45), R2 10,5 (SD 3,7, N=46), R3 10,7 (SD 4,9, N=46), R4 11,3 (SD 4,6, N=50) ja R5 9,4 (SD 5,4, N=48). PTA:n keskimääräinen muutos 3 kk kohdalla oli R1 3,7 (SD 5,6), R2 5,1 (SD 5,8), R3
4,8 (SD 4,5), R4 1,2 (SD 5,6) ja R5 5,1 (SD 7,4). Hoidot eivät tuoneet lisähyötyä MK:ään; R2 vs. R1 (PTA muutoksen ero 1,4, p=0,944), R3 vs. R1 (1,05, p=0,988), R4 vs. R1 (-2,47, p=0,454) ja R5 vs. R1 (1,35, p=0,997). LKM tai FM® erikseen olivat valehoitoja tehokkaampia; R2 vs. R4 (3,85, p=0,022) ja R3 vs.
R4 (3,52, p=0,046).
LKH tai FM® eivät edistäneet toimintakykyä paremmin yhdessä eikä erikseen PAK:ssa kuin pelkkä MK. LKH ja FM® erikseen näyttäisi olevan tehokkaampaa kuin niiden valehoidot.
Lisätietoja | Peetu.R.Rytkonen@student.oulu.fi
Korpi, A.*, Korpi, H., Korpi-Tassi, U., Koski, K., Pekkonen, M., Sjögren, T.
* Jyväskylän yliopisto
Kuntoutuksen sääntely pohjoismaissa: oikeusvertailu
Kuntoutustutkimuksesta on puuttunut lainsäädäntöä koskeva vertaileva tutkimus. Tämän osatutkimuksen tavoitteena oli tiivistää ja systematisoida Pohjoismaiden kuntoutuslainsäädännön keskeinen sisältö. Samalla tunnistettiin maiden välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja. Tarkastelu kattoi Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin. Tutkimus toteutettiin osana Kelan rahoittamaa laajempaa vertailuhanketta.
Aineisto koottiin kunkin maan virallisista lakitietokannoista. Suomen ja Ruotsin lainsäädäntö analysoitiin alkuperäiskielisinä. Muiden maiden osalta hyödynnettiin valmiita käännöksiä. Menetelminä käytettiin oikeusdogmatiikkaa sekä oikeusvertailua. Niiden avulla normit paikannettiin, systematisoitiin ja suhteutettiin oikeuskäytäntöön. Lähestymistapa oli käytännöllinen lainoppi.
Kaikissa Pohjoismaissa lainsäädäntö painottuu työkyvyn palauttamiseen ja ylläpitämiseen. Perusperiaatteet ovat pitkälti yhteneviä. Eroja havaittiin sääntelytekniikassa ja vastuiden jaossa. Suomessa lainsäädäntö on avointa, mikä lisää viranomaisen harkintavaltaa. Ruotsissa Försäkringskassan ja Norjassa NAV toimivat keskeisinä koordinaattoreina. Sääntely on kaikissa maissa hajautunutta. Suomi erottuu sosiaalisen kuntoutuksen rakenteilla. Tanskassa aktivointivelvoitteet ovat vahvoja. Muissa Pohjoismaissa vastikkeellisuus on keskimäärin Suomea suurempaa.
Kuntoutuslainsäädäntö on Pohjoismaissa laaja mutta hajautunut. Sen systematisointia ja käsitteellistä yhdenmukaisuutta on mahdollista vahvistaa. Keinona tähän toimii tiiviimpi pohjoismainen yhteistyö.
Lisätietoja | antti.korpi@lunalex.fi
Jelekainen, K.
Metropolia Ammattikorkeakoulu
Luovat lähestymistavat psykiatrian ryhmätoiminnassa
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia luovia lähestymistapoja julkisen avopsykiatrian ammattilaiset soveltavat ohjaamissaan ryhmissä. Tutkimuksessa haastateltiin fysioterapeutteja, toimintaterapeutteja, sairaanhoitajia ja psykologeja. Luovuus tarkoittaa tässä tutkimuksessa sekä luovia toimintoja että luovuutta jokapäiväisessä laajemmassa merkityksessä.
Tutkimus on autoetnografinen, laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla asiantuntijahaastatteluilla, käyttäen avoimia kysymyksiä ja analyysissa hyödynnettiin abduktiivista päättelyä.
Luovilla menetelmillä on aina kuntouttava tavoite. Luovuutta käytetään herättelynä, keskittymisen ja motivaation lisäämiseen tai oireiden säätelyyn. Luovuuden käytössä korostuu potilaslähtöisyys ja halu saada potilaaseen yhteys, myös ei-sanallisia keinoja käyttäen. Luovuus koetaan edellytyksenä sille, että ammattilaiset pystyvät reagoimaan hetkessä ja kohtamaan ryhmäläisten yksilölliset tarpeet ja tavoitteet. He näkevät luovuuden merkityksellisenä myös työkyvylleen ja ammattitaidolleen. Haastateltujen mukaan vastavalmistunut turvautuu helpommin teorioihin ja suunnitelmiin, mutta kokemus tuo rohkeutta heittäytyä.
Luovuudella ei ole sen hyödyistä huolimatta vahvaa asemaa erikoissairaanhoidossa tai hoitosuosituksissa. Luovien työtapojen käytöstä puuttuvat prosessit ja mallit. Hukataanko luovuuden täysi potentiaali, kun se jää yksittäisten ammattilaisten kiinnostuksen varaan?
Lisätietoja | kati.jelekainen@gmail.com
Koriseva, L., Olenius, R., Himanen, S.
Tekonivelsairaala Coxa
Polven ja lonkan tekonivelleikkauksen jälkeisen fysioterapian kotiutumisohjauksen sisältö Tekonivelsairaala Coxassa elinsiirtolistalla olevien potilaiden toimintakykyä
Tekonivelsairaala Coxassa tehdään vuosittain yli 9000 tekonivelleikkausta. Lähes 80 % potilaista kotiutuu viimeistään leikkauksesta seuraavana päivänä. Potilaat saavat yleensä fysioterapeutin ohjausta 1–2 kertaa leikkauksen jälkeen vuodeosastolla. Lyhyt hoitoaika edellyttää ohjauksen sisällön kohdentamista.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata polven ja lonkan tekonivelleikkauksen jälkeisen fysioterapiaohjauksen sisältöä ensimmäisen postoperatiivisen päivän ja kotiutumisohjauksen osalta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa ohjauksen kehittämisen tueksi.
Aineisto kerättiin Coxan fysioterapeuteilta sähköisellä lomakkeella, jossa oli 8 avointa kysymystä. Vastaajia oli 22. Laadullinen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Fysioterapiaohjauksen sisältöä kuvaavat lausumat poimittiin aineistosta ja luokiteltiin ala- ja yläluokiksi, jotka kvantifioitiin ja nimettiin sisältöä kuvaavasti.
Fysioterapiaohjauksen sisällöksi muodostui 1) yksilöllisyyden huomioiminen, 2) liikkumisen ja kävelyn ohjaaminen, 3) liikeharjoittelun ohjaaminen, 4) nivel- ja lihastoiminnan arvioiminen, 5) kotona edellytettävän toimintakyvyn tukeminen sekä 6) kuntoutusprosessin jatkuvuuden huomioiminen. Eniten lausumia kerrytti liikkumisen ja kävelyn ohjaaminen (26 %), yksilöllisyyden huomioiminen (21 %) ja liikeharjoittelun ohjaaminen (19 %).
Fysioterapiaohjauksen sisältö painottui fyysisen toimintakyvyn tukemiseen liikkumisen ja harjoittelun ohjauksen osalta. Vastauksissa korostui potilaskeskeisyys ja ohjauksen yksilöinti potilaan tarpeita vastaavaksi. Tekonivelleikkauksen jälkeen on tärkeää, että potilas selviytyy arjen toiminnoista, uskaltaa tehdä liikeharjoitteita ja liikkua annettujen ohjeiden mukaisesti kotona.
Lisätietoja | laura.koriseva@coxa.fi
Korpi, H.*, Heilala, V., Laine, S., Sjögren, T.
* Jyväskylän yliopisto, Helsingin yliopisto
Fysioterapiaopiskelijoiden käsitykset tekoälystä fysioterapiakoulutuksessa
Tekoäly (AI) on yhä keskeisempi osa fysioterapiakoulutusta, tarjoten uusia oppimismahdollisuuksia, mutta tuoden myös eettisiä haasteita. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa käytännönläheistä tietoa fysioterapiaopiskelijoiden käsityksistä tekoälyn käytöstä osana koulutusta. Tutkimus liittyy Työsuojelurahaston rahoittamaan hankkeeseen (2025–2026).
Tutkimukseen osallistui kahdeksan loppuvaiheen fysioterapiaopiskelijaa (ikä 23–26 v), jotka olivat suorittaneet keskimäärin 184 opintopistettä 210 opintopisteen tutkinnostaan. Aineisto kerättiin kahdella ryhmähaastattelulla ja analysoitiin induktiivisella laadullisella sisällönanalyysilla.
Aineistosta tunnistettiin kuusi teemaa. Opiskelijoiden luottamus ja osaaminen tekoälyn käytössä kehittyivät vähitellen, mutta käyttö kliinisissä harjoitteluissa oli vähäistä. Eettiset rajat ja hyväksyttävät käytännöt koettiin epäselviksi. Tekoäly tukee oppimista mm. tiedonhaussa, materiaalin jäsentelyssä ja tehtävien rakenteen hahmottamisessa. Riskeiksi tunnistettiin liiallinen riippuvuus, virheellinen tieto ja akateemisen rehellisyyden haasteet. Tekoäly nähtiin tulevaisuuden työkaluna esimerkiksi kliinisen päättelyn ja dokumentaation tukena.
Tekoäly tarjoaa merkittäviä hyötyjä oppimiseen, mutta siihen liittyy epävarmuuksia. Tekoälyosaamisen vahvistaminen ja selkeä ohjeistus ovat keskeisiä turvallisen ja eettisen käytön kannalta. Tulokset korostavat tarvetta systemaattiselle opetussuunnitelmatyölle.
Lisätietoja | hilkka.korpi@helsinki.fi
Korpi, H.*, Korpi, A., Korpi-Tassi, U., Koski, K., Pekkonen, M., Sjögren, T.
* Jyväskylän yliopisto, Helsingin yliopisto
Pohjoismaiset kuntoutusjärjestelmät: haastattelututkimus
Pohjoismaisia kuntoutusjärjestelmiä ei ole aiemmin tarkasteltu laaja-alaisessa haastattelututkimuksessa osana yhteiskunnallista kokonaisuutta. Tavoitteena oli tuottaa käytännönläheistä tietoa ja asiantuntijanäkemyksiä järjestelmien tehokkuudesta, laadusta, kohdentamisesta ja kustannuksista. Tutkimus on osa Kelan rahoittamaa hanketta (KELA/324/2024).
Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (n=12) touko–syyskuussa 2025 suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Osallistujat rekrytoitiin lumipallo-otannalla. Haastattelut kestivät yhteensä 12 h 9 min ja analysoitiin temaattisella analyysilla. Maakohtaisten analyysien jälkeen vertailtiin Pohjoismaiden yhtäläisyyksiä ja eroja.
Pohjoismaiden kuntoutusjärjestelmät perustuvat yhteiseen arvopohjaan, jossa julkinen sektori on keskeinen ja yksityinen sekä kolmas sektori täydentävät palveluja. Kuntoutus nähdään yksilöllisenä, tavoitteellisena prosessina, joka vaikuttaa toimintakykyyn, osallisuuteen ja elämänlaatuun sekä vähentää sairauspoissaoloja ja kustannuksia. Haasteita ovat palvelujen yhdenvertainen saatavuus, resurssien vaihtelu ja laadun seuranta.
Selkeät palvelupolut, parempi tiedonkulku ja toimijoiden välinen yhteistyö tukevat kuntoutuksen vaikuttavuutta. Digitaaliset ratkaisut, teknologia ja moniammatillisuus tarjoavat keinoja kehittää kustannustehokkuutta. Tiiviimpi pohjoismainen yhteistyö voisi edistää tutkimusperustaista kehittämistä ja hyvien käytäntöjen jakamista.
Lisätietoja | hilkka.korpi@helsinki.fi
Laine, S.*, Heilala, V., Korpi, H., Sjögren, T.
* Jyväskylän yliopisto
Tekoäly ikääntyneiden fyysisen toimintakyvyn tukena – sateenvarjokatsaus
Suomen väestö ikääntyy, ja tekoäly tarjoaa uusia mahdollisuuksia tukea ikääntyneiden fyysistä toimintakykyä ja hyvinvointia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten tekoälyä voidaan käyttää fyysisen toimintakyvyn tukena ikääntyneillä ihmisillä.
Tutkimusmenetelmä oli sateenvarjokatsaus. Aineisto kerättiin 6/2025 osana Tekoäly fysioterapiassa –tutkimushanketta WOS-, Dimensions.ai-, Scopus-, OpenAlex- ja Cinahl tietokannoista. Hakutermejä olivat esimerkiksi fysioterapia ja tekoäly. Tämän tutkimuksen sisäänottokriteereitä olivat ikääntyneet, fyysinen toimintakyky, tekoäly, vertaisarvioitu katsaus, kokoteksti ja englannin kieli. Tiedonhaku tuotti 492 artikkelia, joista seitsemän täytti sisäänottokriteerit (n = 7). Aineisto analysoitiin induktiivisella temaattisella analyysilla.
Aineistosta tunnistettiin kaksi pääteemaa: tekoälyteknologiat (n = 10) ja tekoälyn toiminnallisuudet (n = 5). Teknologioita olivat sensorit, aivo tietokone rajapinnat, esineiden internet, VR, robotit, sovellukset, älykodit, puettavat- ja ääniaktivoidut laitteet sekä älypohjalliset. Toiminnallisuuksia olivat terapeutti, ohjaaja, kävelyn avustaja, kuntoutuksen tuki sekä sensoridatan käsittely. Tekoäly voi tukea ikääntyneiden fyysistä toimintakykyä mm. arvioimalla ja seuraamalla liikettä, asentoa, askelia, unirytmiä ja terveydentilaa sekä tarjoamalla yksilöllistä palautetta.
Tutkimus osoittaa tekoälyn olevan lupaava teknologia ikääntyneiden fyysisen toimintakyvyn tukemisessa. Samalla korostuu tarve jatkotutkimukselle, jotta tekoälyn soveltuvuus ja vaikutukset arjen tilanteissa voidaan ymmärtää syvällisemmin.
Lisätietoja | sanna-mari.k.laine@jyu.fi
Paavola, S.
HUS, Lohjan sairaala, fysioterapia ja toimintaterapia
Neurologisen vastaanottotoiminnan kehittäminen HUS kuntoutuksen linjalla
Kehittämishankkeessa tavoitteena oli yhtenäistää neurologisten potilaiden vastaanottotoimintaa HUSin kuntoutuslinjan fysioterapiassa. Taustatekijöinä oli fysioterapiapalveluihin vaikuttanut organisaatiomuutos sekä erilaiset toimintatavat. Kehittämishankkeessa höydynnettiin muotoiluajattelua kaikissa vaiheissa. Henkilöstö osallistui nykytilan kartoittamiseen, ratkaisujen yhteiskehittämiseen ja toimenpiteiden käytäntöön siirtämiseen.
Tulokseksi muodostui kolme henkilöstön työpajoissa syntynyttä kehittämistoimenpidettä, joiden tavoitteena oli kliinisen työn sujuvoittaminen ja hoidon yhdenvertaisuus. Toimenpiteet liittyivät vastaanottokäyntien sisältöihin ja yhtenäisiin toimintatapoihin, yhteistyöhön hyvinvointialueiden kanssa ja jo olemassa olevien hyvien käytäntöjen jakamiseen.
Käytännön työn näkökulmasta hankkeella saavutettiin useita hyötyjä. Yhtenäiset toimintatavat selkeyttävät ammattilaisten rooleja, vähentävät päällekkäistä työtä ja tukevat potilaiden yhdenvertaista terapiaa. Neurologisen potilaan toimintakyvyn arviointi toimii kliinisen päättelyn kulmakivenä. Arviointimenetelmien ja kirjaamisen yhdenmukaistaminen voi parantaa päätöksenteon laatua ja mahdollistaa ICF-viitekehykseen perustuvan systemaattisen toimintakyvyn arvioinnin. Kehittämällä yhteistyötä hyvinvointialueiden terapiahenkilöstön kanssa pyritään parantamaan rajapinnoilla tapahtuvaa yhteistyötä ja sujuvoittamaan palvelusta toiseen siirtymistä. Olemassa olevien hyvien käytäntöjen jakaminen yhdenmukaistaa parhaimmillaan toimintatapoja, vahvistaa osaamista ja sujuvoittaa prosesseja.
Hanke osoitti, että palvelumuotoilun menetelmien käyttö henkilöstöä osallistavassa hankkeessa tuottaa käytännön työtä tukevia ratkaisuja. Yhtenäistetty toimintamalli luo perustan jatkuvalle kehittämiselle ja vahvistaa sekä potilas- että henkilöstökokemusta. Muotoiluajattelussa korostuu yhteistoiminnallisuus, jossa tiimityö on keskiössä. Erilaiset näkökulmat ja kokemukset sekä niiden yhteinen käsittely ovat oleellinen osa sitä. Kun uusia toimintatapoja otetaan käyttöön, on tärkeää että, loppukäyttäjät ovat mukana heti alusta lähtien. Yhteisen ymmärryksen ja näkemyksen muodostamista voi edesauttaa kaikkien toimijoiden osallistaminen.
Lisätietoja | sanna.paavola@hus.fi
Rautionmaa, N.
Turun ammattikorkeakoulu
Fysioterapeuttien välinen kollegiaalisuus
Kollegiaalisuus on tapa, jolla saman alan asiantuntijoiden tulisi käyttäytyä toisiaan kohtaan. Kollegiaalisuus on merkittävä mielenterveyttä tukeva ja työuupumusta ehkäisevä tekijä, joka johtaa parempiin kliinisen työn tuloksiin. Fysioterapeuttien kollegiaalisuutta on tutkittu vähän. Tämä tutkimus vastaa kysymykseen siitä, mitä on fysioterapeuttien välinen kollegiaalisuus. Tarkoituksena oli koota fysioterapeuttien kokemustietoon ja aiempaan kirjallisuuteen perustuva pohja fysioterapeuttien kollegiaalisuusohjeille.
Kokemustieto kerättiin taideperustaisen toimintatutkimuksen keinoin. Fokusryhmän puolistrukturoidussa ryhmähaastattelussa käytettiin osallistujien ottamia kollegiaalisuutta visualisoivia kuvia. Haastattelun äänite litteroitiin ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisältöanalyysillä.
Kollegiaalisuuden kokemuksissa korostui ymmärrys yhteisestä asiantuntija-ammatista sekä kollegoiden arvostus osaamisesta ja uravaiheesta riippumatta. Tärkeinä arvoina nähtiin tasavertaisuus, luottamus ja hyväksyntä. Kollegiaalisina toimintatapoina tunnistettiin mm. kollegan kannustaminen ja puolustaminen sekä osaamisen jakaminen. Kollegiaalisessa keskustelussa eri näkökulmat kunnioittavat toisiaan ja erilaisiin menetelmiin luotetaan. Kollegiaalisuus tunnistettiin merkittävänä työyhteisössä viihtymiseen ja minäpystyvyyteen vaikuttavana tekijänä. Kollegiaalisuuden koettiin lisäävän työn hallintaa ja parantavan työssäjaksamista.
Fysioterapeuttien välisessä kollegiaalisuudessa kuvautuivat kollegiaalisuudelle tyypilliset piirteet. Tunnistettiin tarve ammattikunnan omille kollegiaalisuusohjeille tukemaan ammattikunnan arvostuksen lisääntymistä ja näkymistä yhteisenä rintamana. Tutkimus toimii tarkoituksenmukaisesti kollegiaalisuusohjeiden pohjana.
Lisätietoja | noora.rautionmaa@gmail.com
Lukkaroinen, A.-M., Munukka, M., Holopainen, R.
* Jyväskylän yliopisto, LAB-ammattikorkeakoulu
”Se on semmonen juttu, mitä odottaa’’: MS-tautia sairastavien kokemuksia ratsastusterapiasta
Ratsastusterapia on kuntoutusmuoto, jossa kuntoutuja, hevonen ja ratsastusterapeutti toimivat yhdessä yksilöllisten kuntoutustavoitteiden saavuttamiseksi. Suomessa ratsastusterapia on osa Kelan korvaamaa lääkinnällistä kuntoutusta ja sitä hyödynnetään erityisesti neurologisessa kuntoutuksessa, kuten multippeliskleroosia (MS-tautia) sairastavien hoidossa. Tutkimusten mukaan ratsastusterapialla on myönteisiä vaikutuksia MS-tautia sairastavien kävelykykyyn, tasapainoon, uupumukseen, spastisuuteen ja elämänlaatuun. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella MS-tautia sairastavien kokemuksia ratsastusterapiasta ja lisätä ymmärrystä sen merkityksestä kuntoutusmuotona.
Tämä tutkimus on Jyväskylän yliopiston fysioterapian opintosuunnassa toteutettu pro gradu -tutkielma. Tutkimus toteutettiin fenomenologis-hermeneuttisena haastattelututkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta (6) MS-tautia sairastavaa henkilöä heidän kokemuksistaan ratsastusterapiasta. Haastattelut olivat noin yhden (1) tunnin mittaisia, ja ne toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina verkkovälitteisesti. Litteroitu aineisto analysoitiin IPA analyysimenetelmän (Interpretative Phenomenological Analysis) mukaisesti.
Tutkielmassa tunnistettiin kolme pääteemaa: ratsastusterapian saatavuus, koetut psyykkiset ja fyysiset vaikutukset sekä terapian merkityksellisyys kuntoutusmuotona. Ratsastusterapian saatavuus koettiin haasteelliseksi, ja hakuprosessiin liittyi negatiivisia kokemuksia terapeuttien ja resurssien rajallisuuden vuoksi. Ratsastusterapialla koettiin olevan myönteisiä psyykkisiä ja fyysisiä vaikutuksia, kuten arjesta irtautumista, valtaistumisen tunnetta sekä kävelykyvyn, tasapainon, vartalonhallinnan ja ryhdin kohenemista. Lisäksi sen koettiin vaikuttavan positiivisesti spastisuuteen ja rakon hallintaan. Ratsastusterapia nähtiin MS-taudin oireisiin kohdistuvana, merkityksellisenä kuntoutusmuotona, jota ei voida korvata muilla terapioilla, sillä vuorovaikutus terapiahevosen kanssa koettiin keskeiseksi terapian onnistumiselle.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että MS-tautia sairastavat kokevat ratsastusterapian monipuolisesti hyvinvointia tukevana ja merkityksellisenä kuntoutusmuotona, jota ei voida korvata muilla terapiamenetelmillä. Tuloksia voidaan hyödyntää sekä MS-tautia sairastavien kuntoutuspolun kehittämisessä että ratsastusterapian toteutuksen ja saatavuuden edistämisessä.
Lisätietoja | anne-mari.lukkaroinen@lab.fi
Holopainen, R.*, Paukkunen, M., Liuska, J., Rauhansalo, E., Arokoski, J., Hautala, A. J., Heinonen, A., Vuoskoski, P., Booth, N., Multanen, J., Nikander, R., Karppinen, J., Aralinna, V., Simula, A. S., Kosonen, L-S., Toomey, C., Barton, C., Skou, S. T.
* Jyväskylän yliopisto
Polven ja lonkan artroosin suosituksiin perustuvan hoitoketjun implementointi Suomessa (FIN-OA). Vertaiskontrolloidun implementointitutkimuksen protokolla.
Polven ja lonkan artroosi on kasvava terveysongelma väestön ikääntyessä ja ylipainon yleistyessä. Artroosista aiheutuu merkittäviä kustannuksia diagnostiikan, hoidon ja epäsuorien kulujen, kuten työstä poissaolojen myötä. Vaikka hoitosuositukset suosittelevat ohjausta, harjoittelua ja painonhallintaa ensilinjan hoitovaihtoehdoiksi, kansainvälisesti suositusten mukainen hoito on toteutunut heikosti. Emme tiedä, miten artroosin hoito toteutuu Suomessa, ja miten kansainvälisesti hyväksi havaitut ensilinjan hoitomallit toimisivat Suomen olosuhteissa.
Tässä Jyväskylän yliopistossa toteutettavassa vertaiskontrolloidussa implementointitutkimuksessa yhdistetään määrällisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä ja kartoitetaan ensin polven ja lonkan artroosin hoidon nykytilaa rekisteriaineiston, kyselyiden sekä potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten haastattelujen avulla. Lisäksi suunnitellaan suositusten mukainen polven ja lonkan artroosin hoitoketju, jota pilotoidaan Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan hyvinvointialueella ja hoitoketjun implementoinnin toteutukseen tehdään perusteellinen, implementointiteorioihin ja malleihin pohjaava suunnitelma.
Implementoinnin onnistumista, hoitoketjun kustannustuloksellisuutta, sekä potilaiden raportoimia tulosmuuttujia arvioidaan. Tutkimus on tärkeä, sillä polven ja lonkan artroosi on yksi eniten kasvavista terveysongelmista, ja ymmärrys siihen liittyvistä käsityksistä, hoidon nykytilasta ja kustannuksista ei ole tietoa Suomesta.
Kansainvälisesti on havaittu, ettei hoito usein toteudu suositusten mukaisesti. Suunnitellussa hoitoketjussa ensilinjan hoitovaihtoehtona on konservatiivinen hoito, jossa potilaat ohjataan fysioterapeutin suoravastaanotolle, sekä ryhmämuotoiseen harjoittelua ja ohjausta sisältävään läsnä tai etänä toteutuvaan kuntoutukseen, Good Life with osteoArthritis from Denmark -ohjelman (GLA:D) muodossa. Tarvittaessa hyödynnetään muita saatavilla olevia hoitovaihtoehtoja. Aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa suunniteltu hoitomalli on osoittautunut kustannusvaikuttavaksi vuoden seurannassa. On laskettu, että jos esimerkiksi 1/12 osallistujaa välttää tekonivelleikkauksen, ohjelma tuottaa säästöjä. Vastaavia tuloksia voidaan odottaa Suomessa.
Tutkimusryhmässä on mukana suuri joukko kokeneita artroosiin perehtyneitä
tutkijoita Suomesta, Tanskasta, Irlannista ja Australiasta, sekä 2 väitöskirjatutkijaa. Hanke on jo käynnissä ja tausta-aineisto on kerätty.
Lisätietoja | riikka.holopainen@movedoc.fi
Rintala, A.*, Hellsten, J., Romberg, A., Mukka, M., Hämäläinen, P., Feys, P.,
Myin-Germeys, I., Suikkanen, S.
* LAB-ammattikorkeakoulu
Reaaliaikaisen uupumuksen arviointi MS-taudissa: Kartoittava katsaus
Uupumus on multippeliskleroosissa (MS-tauti) merkittävästi toimintakykyä heikentävä oire, joka vaikuttaa huomattavasti arjessa selviytymiseen ja elämänlaatuun. Uupumusta arvioidaan yleisimmin muistamiseen perustuvilla kyselyillä, joissa henkilöiltä tiedustellaan uupumuksen tasoa ja siihen vaikuttavia tekijöitä edellisen viikon tai kuukauden aikana. Uutena kiinnostuksen kohteena ovat nousseet reaaliaikaiseen kokemusotantaan perustuvat menetelmät, kuten EMA-päiväkirja (ecological momentary assessment), jotka mahdollistavat oireiden vaihtelun ja kontekstuaalisten tekijöiden tarkemman tarkastelun henkilön omassa elinympäristössä. Tässä kartoittavassa katsauksessa kootaan yhteen aiemmissa tutkimuksissa käytettyjä EMA-päiväkirjaratkaisuja MS-tautia sairastavien henkilöiden uupumuksen arvioimiseksi.
Kirjallisuushaku suoritettiin 8.1.2026 viidessä eri tietokannassa. Sisäänottokriteerit kohdistuivat tutkimuksiin, joissa oli käytetty EMA-pohjaisia päiväkirjamenetelmiä reaaliaikaisen uupumuksen itsearviointiin MS-tautia sairastavilla. Lisäksi itsearvioinnin tuli tapahtua osallistujien omassa elinympäristössä etänä vailla terveydenhuollon ammattilaisen läsnäoloa.
Yhteensä 19 tutkimusta täytti sisäänottokriteerit. Näissä oli mukana yhteensä 946 MS-tautia sairastavaa osallistujaa. Uupumuksen sanamuoto EMA-päiväkirjoissa vaihteli tutkimusten välillä ja useimmissa tutkimuksissa (58 %) uupumusta mitattiin yhden kysymyksen avulla. Vain kahdessa tutkimuksessa eroteltiin fyysinen ja henkinen uupumus. EMA-päiväkirjojen toteutuksessa oli eroja muun muassa seurannan kestossa ja arviointikertojen toteutustavoissa. Uupumus vaihteli päivän sisällä lisääntyen tyypillisesti iltaa kohden. Hetkellinen korkeampi uupumus oli yhteydessä voimakkaampaan kipuun, kognitiivisiin vaikeuksiin, kielteiseen tunnetilaan, päivittäisiin stressitekijöihin sekä vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen. Vaikka päiväkirjan vastausaktiivisuus ja osallistujien pysyvyys tutkimuksissa olivat korkeita, päiväkirjamenetelmien yksityiskohtaisempi raportointi oli puutteellista ja epäyhtenäistä.
Tutkimusten perusteella reaaliaikaista uupumusta mittaavat päiväkirjat voivat olla käyttökelpoisia ja informatiivisia MS-tautia sairastavien henkilöiden oirekuvan tarkempaan tarkasteluun. Uupumus näyttäisi vaihtelevan päivän aikana, jolloin sen mittaaminen reaaliaikaisesti saattaa olla tarpeen osana laajempaa toimintakyvyn itsearviointia tulevaisuudessa.
Lisätietoja | aki.rintala@lab.fi
Ruotsalainen, J.
Jyväskylän yliopisto
Rhythmic multisensory activation in multidisciplinary neurological rehabilitation
Kesäkuussa 2026 hyväksytty väitöstutkimukseni tarkastelee kehittämääni Rhythmic Multisensory Activating (RMA) -menetelmää, jossa hyödynnetään kuntoutujan omaa ääntä ja rytmiä motorisen toiminnan tukemiseksi neurologisessa kuntoutuksessa. Tavoitteena oli selvittää, miten moniaistinen, musiikkiin perustuva ja moniammatillinen lähestymistapa tukee toimintaa, motivaatiota ja osallisuutta.
Tutkimus perustuu biopsykososiaaliseen viitekehykseen ja toimintatutkimukselliseen otteeseen. Aineisto koostuu kolmesta tapaustutkimuksestani, joissa yhdistettiin laadullisia ja määrällisiä menetelmiä. Interventioissa hyödynnettiin rytmisiä liikkeitä, kuntoutujan puhetta, laulua ja musiikkia. Kohderyhminä olivat pikkuaivoveritulpista toipuva henkilö, miesten Parkinson-ryhmä (n=5) sekä kehitysvammainen henkilö, jolla oli vaikea, itsenäistä kävelyä estävä liikkumisen pelko.
Menetelmä tuki motorista sujuvuutta, tasapainoa ja puheen selkeyttä sekä lisäsi motivaatiota, itseluottamusta ja osallistumista. Rytmi ja puhe jäsensivät liikettä ja vahvistivat kuntoutujan aktiivista toimijuutta. Onnistumisen kokemukset osoittautuivat kuntoutuksen ytimeksi. Liike ilmeni fyysisen lisäksi psyykkisenä ja sosiaalisena kokemuksena, ja yksinkertaiset, osallistavat keinot – oma ääni ja rytmi – tukivat tätä.
Tehokas kuntoutus edellyttää biopsykososiaalista lähestymistapaa, jossa keho, mieli ja vuorovaikutus huomioidaan kokonaisuutena. Musiikki ja rytmi voivat yhdistää näitä osa-alueita ja lisätä kuntoutuksen mielekkyyttä. Menetelmä tarjoaa vaikuttavia, kustannustehokkaita ja osallistavia työkaluja moniammatilliseen kuntoutukseen. Jatkossa tarvitaan lisätutkimusta eri kohderyhmissä.
Lisätietoja | jaana.m.ruotsalainen@jyu.fi
Sjögren, T.*, Heilala, V., Laine, S., Korpi, H.
* Jyväskylän yliopisto
Fysioterapeuttien tulevaisuuden tarpeet tekoälypohjaisten työvälineiden käytössä – temaattinen analyysi
Tekoälyn käyttöönotto työvälineenä muuttaa merkittävästi fysioterapeutin käytännön työtä, asiantuntijuutta ja työkulttuuria. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia tekoälypohjaisia työvälineitä suomalaiset fysioterapian asiantuntijat toivoisivat työnsä tueksi.
Kyselyn avoimeen kysymykseen ”Jos saisit (tekoälyn avulla) mitä tahansa supervoimia, jotka auttaisivat sinua työssäsi fysioterapian asiantuntijana, mitä ne olisivat?” vastasi 101 asiantuntijaa (12/2025). Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä temaattisella analyysilla. Tutkimus on Työsuojelurahaston rahoittamaa hanketta (2025–2026).
Tekoäly näyttäytyi vastaajien näkökulmasta monipuolisena käytännön työvälineenä. Asiakastyössä sen arvioitiin voivan parantaa fysioterapiapalvelujen saavutettavuutta sekä vahvistaa kuntoutujan toimijuutta, motivaatiota ja yksilöllisten tarpeiden huomioimista kuntoutuksessa. Tekoälyn nähtiin tukevan myös fysioterapeutin kliinistä päätöksentekoa, kokonaisvaltaista kehon toiminnan ymmärtämistä ja ajantasaisen tutkimustiedon hyödyntämistä. Lisäksi sen arvioitiin vapauttavan aikaa asiakastyöhön tehostamalla dokumentointia ja muita rutiinitehtäviä. Tekoälyn koettiin tukevan myös vaikuttavuusperustaista toimintaa ja ammatillista osaamista.
Tekoälyllä voisi olla merkittävä potentiaali tukea fysioterapeutin arkea, parantaa työn sujuvuutta ja vaikuttavuutta sekä vahvistaa yhdenvertaista ja tietoon perustuvaa fysioterapiakäytäntöä.
Lisätietoja | tuulikki.sjogren@jyu.fi
Rytkönen, P. *, Takatalo, J., Karppinen, J.
* Oulun yliopisto
Faskiamanipulaation vaikuttavuus alaselkäkipuun ja toimintakykyyn: systemaattinen katsaus ja meta-analyysi
Tämä on ensimmäinen systemaattinen katsaus ja meta-analyysi faskiamanipulaation (FM®) vaikuttavuudesta alaselkäkivussa. Rekisteröinti tehtiin PROSPEROon ennen hakua: PubMed, Scopus, CINAHL, PEDro, Web of
Science and ProQuest™ Dissertations & Theses Citation Index, ClinicalTrials.gov, Cochrane and SPORTDiscus. Sisäänottokriteereinä oli alaselkäkipuiset aikuiset, FM® hoitona, satunnaistetut ja ei-satunnaistetut kliiniset tutkimukset. Kipujana tai numeerisesti arvioitu kivun voimakkuus tuli olla mittarina kivun voimakkuuden arviossa ja Roland-Morris tai Oswestry toimintakyvyn arviossa.
Tutkimuksien otsikot ja tiivistelmät (N=2331) ja valituiden tutkimusten kokotekstit (N=19) arvioitiin itsenäisesti Covidence-ohjelmalla. Kahden tutkijan erimielisyydet ratkaistiin keskustelemalla. Valittujen tutkimusten tunnistetiedot, menetelmät, populaatio, interventiot ja tulokset kerättiin Covidencella. Tutkimusten harhaa arvioitiin RoB 2 ja ROBINS-I V2:lla. Meta-analyysi tehtiin kivun ja toimintakyvyn muutoksen satunnaisvaikutusmallina Comprehensive Meta-Analysis ohjelmalla. Näytön aste arvioitiin GRADE:lla.
Yksi satunnaistettu ja kaksi havainnoivaa tutkimusta (N=196) hyväksyttiin katsaukseen. Tutkimusharha oli korkea. Kaksi tutkimusta oli käytettävissä toimintakykyyn (N=127). Kipu väheni tehokkaasti (Hedge’s g 1.10; 95 % LV 0.70–1.50) ja toimintakyky parani kohtalaisesti (Hedge’s g 0.54; 95 %
LV 0.19–0.89) FM® vaikutuksesta, mutta eivät kuitenkaan kliinisesti merkittävästi. Näytön aste jäi molemmissa erittäin matalaksi.
Heikkolaatuisten ja vähäisten tutkimusten vuoksi tämänhetkinen tutkimusnäyttö ei tue FM® käyttöä alaselkäkivun hoidossa. Lisää korkealaatuisia satunnaistetusti kontrolloituja tutkimuksia tarvitaan.
Lisätietoja | Peetu.R.Rytkonen@student.oulu.fi
Sjögren, T. *, Korpi, H., Laine, S., Heilala, V.
* Jyväskylän yliopisto
Fysioterapeuttien käsitykset tekoälyn soveltuvuudesta, suosituksista ja osaamistarpeista – kyselytutkimus
Kasvava kuntoutustarve, ammattilaisten ajankäytön haasteet ja rajalliset resurssit lisäävät painetta kehittää fysioterapiaa kohti tekoälyä hyödyntäviä ratkaisuja. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää fysioterapeuttien käsityksiä tekoälyn soveltuvuudesta asiantuntijatyöhön, heidän tekoälyosaamistaan
ja koulutustarpeitaan sekä tekoälyn käyttöä ohjaavien suositusten käyttöä ja tarvetta.
Kyselyyn vastasi 141 fysioterapian asiantuntijaa (12/2025). Kysely sisälsi Likert-asteikollisia väittämiä. Tutkimus on osa Työsuojelurahaston rahoittamaa hanketta (2025–2026).
Noin puolet vastaajista koki tekoälyn soveltuvan osaksi asiakastyötä, esihenkilötyötä ja toimialan johtamista. Käytännön työn näkökulmasta suurimmat hyödyt liittyivät fysioterapiaan ohjautumisen sujuvoittamiseen sekä palvelujen saavutettavuuden, tuottavuuden ja vaikuttavuuden parantamiseen. Tekoälyosaamisessa tunnistettiin selkeitä puutteita erityisesti EU-tason sääntelyn ja tietoturvan osalta. Valtaosa vastaajista ei tiennyt, onko heidän hyvinvointialueellaan tekoälyn käyttöä koskevia suosituksia tai huomioidaanko suosituksissa kuntoutus ja fysioterapia.
Tulosten perusteella tekoälyn käytännön hyödyntäminen fysioterapiassa edellyttää selkeitä kansallisia ja alueellisia linjauksia sekä systemaattista koulutusta, jossa huomioidaan fysioterapian erityispiirteet ja ammattilaisten vaihteleva lähtötaso.
Lisätietoja | tuulikki.sjogren@jyu.fi
Ihmisarvoinen ja merkityksellinen elämä: https://www.jyu.fi/fi/tutkimusryhmat/ihmisarvoinen-ja-merkityksellinen-elama
