Keskisuomalainen kertoi 25.8. hyvinvointialueiden johtajaylilääkäreiden huolista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluseteleiden laajentamiseen liittyen. Taustalla on pääministeri Orpon hallitusohjelma, jossa halutaan varmistaa oikea-aikainen hoitoon pääsy yksityisiä terveyspalveluita hyödyntäen. Hyvinvointialueet pelkäävät henkilöstönsä karkaava alati kasvaville yksityisille terveysmarkkinoille.
Tiukentunut hoitotakuu tulee voimaan syyskuun alussa, jolloin kiireettömään hoitoon on päästävä 14 vuorokauden aikana. Jos julkinen terveydenhuolto ei tähän pysty, on lainsäätäjä ehdottanut, että hoito järjestetään esimerkiksi palveluseteleillä. Idea on siis peräisin jo edelliseltä hallituskaudelta.
Kyseessä ei ole uusi asia. Julkisella terveydenhuollolla on ollut vuosia velvollisuus hankkia palvelua muualta, jos oma palvelutuotanto sakkaa. Näin ei kuitenkaan ole tehty, vaan jonojen on annettu paisua. On kansalaisten etu, että julkista terveydenhuoltoa nyt vihdoin vaaditaan noudattamaan terveydenhuoltolakia.
Hyvinvointialueen johdon kommenteissa kaikuu huoli etenkin erikoislääkäripalveluiden saatavuudesta, vaikka tiukennettu hoitotakuu koskee vain perustason yleislääketieteen alan kiireettömän hoidon sote-palveluita. Kyse on siis pääsystä yleislääkärin, sairaanhoitajan, terveydenhoitajan, fysioterapeutin tai muun sote-ammattilaisen vastaanotolle. Hoitotakuun varmistamiseen liittyvät palvelusetelit koskisivat siis edellä mainittuja palveluja.
Palveluseteli ei suinkaan ole kalliimpi kuin julkisen sektorin oma toiminta. Päin vastoin, julkinen sektori on harrastanut palveluseteleiden alihinnoittelua vuosikausia, vaikka tämä palvelusetelilakia räikeästi rikkookin. Esimerkiksi fysioterapiapalveluissa Keski-Suomen hyvinvointialue on nähnyt yhden fysioterapiakäynnin arvoksi 40 euroa. Julkinen sektori ei vastaavaa palvelua pysty tuottamaan alle 90 eurolla. Alihinnoittelu siirtää kustannuksia asiakkaiden maksettaviksi, sillä alihintaisen palvelusetelin päälle asiakas joutuu maksamaan paljon terveyskeskuskäyntiä kalliimman omavastuuosuuden.
Hyvinvointialueiden on aika luopua kustannusten osaoptimoinnista. Hoitoon pääsyn viivästyminen maksaa monin verroin enemmän kuin hoitojonojen purkaminen yksityistä terveydenhuoltoa hyödyntäen. Mitä varhaisemmin ihmiset saavat apua, sitä vähemmän he tarvitsevat sote-palveluita.
Mitä henkilöstön sitouttamiseen tulee, katse kannattaa kääntää pakkokeinoista palkkaukseen ja henkilöstöpolitiikkaan.
Juho Korpi
Erityisasiantuntija
Suomen Fysioterapeutit ry
