Kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisfoorumi (KunFo) on saanut työnsä valmiiksi. KunFo laati vuosien 2021-2023 aikana suunnitelman kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseksi vuosille 2024–2030 sekä ehdotuksen kuntoutuksen tutkimuksen strategiaksi. Kuntoutuksen koulutuksen kehittämisen keskiössä ovat kuntoutuksen osaaminen, koulutusjärjestelmä, tutkinnot, koulutuspolut, tohtorikoulutus, jatkuva oppiminen sekä kuntoutuksen koulutuksen tutkimus. Kuntoutuksen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiostrategian (TKI) korostaa näyttöön perustuvaa, vaikuttavaa, kustannustehokasta ja merkityksellistä kuntoutusta. Kehittämisfoorumin loppuraportti julkaistiin 24.8.2023. Katso esittelytilaisuuden tallenne tästä.
KunFo tunnisti työskentelynsä aikana useita kuntoutusosaamiseen liittyviä haasteita. Kuntoutusalalla on jo nyt työvoimapulaa, joka tulee pahenemaan väestön ikääntyessä ja palvelutarpeen kasvaessa. Sote-alalle tarvitaan korkeakoulutettua henkilöstöä, jolla on riittävästi kuntoutuksen osaamista. Lisäksi tarvitaan kuntoutusalan asiantuntijoiden syvällistä osaamista. Avustavaa henkilöstöä tarvitaan lisää ja kuntoutusosaamista tulee vahvistaa myös toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa.
Kuntoutuksen osaamisen kehittämisen keskiössä nähtiin näyttöön perustuvan tiedon tehokas hyödyntäminen ja tähän liittyvien geneeristen taitojen vahvistaminen jo alemmilla koulutusasteilla. Jatkuvan oppiminen nähtiin tärkeimmäksi keinoksi varmistaa tutkinnon jälkeinen osaamisen kehittäminen. Kaikkien sote-alan ammattilaisten tulee ymmärtää kuntoutuksen palvelujärjestelmää ja kuntoutusprosesseja, hyvinvoinnin, terveyden, työ- ja toimintakyvyn edistämisen merkitystä, toimivan palvelukoordinaation merkitys sekä eri ikäisten ihmisten erityispiirteet.
Nykyisessä kuntoutuksen koulutusjärjestelmässä nähtiin useita haasteita. Kuntoutuksen koulutus on hajallaan ja yhteistyö eri koulutussektorien ja koulutusalojen välillä on vielä vähäistä. Ammattikorkeakoulussa suoritettavien sote-alan alempien ja ylempien tutkintojen tutkintonimikkeet ovat lähellä ammattinimikkeitä, eivätkä ne kuvaa riittävän selkeästi tutkinnon tasoa. Kuntoutukseen liittyvää koulutusta ja opintoja tarjotaan yliopistoissa useilla eri tieteenaloilla, mutta kuntoutuksen monitieteinen koulutustarjonta on niukkaa. Kuntoutuksen koulutus on kaikkiaan hajanaista ja koulutuspolut nähdään kankeina. Koulutuksissa on päällekkäisyyttä sekä koulutuksen rakenteen tasolla (saman tasoinen koulutus) että sisällön tasolla (sisältöjen samankaltaisuus ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opinnoissa).
Kuntoutuksen koulutuksen rakenteen uudistamiseksi tehtiin kolme ehdotusta. Ensimmäisessä ehdotuksessa korkeakoulutus säilyisi käytännössä nykyisellään, mutta kuntoutuksen osaamista vahvistettaisiin toisen asteen koulutuksissa. Toisessa ehdotuksessa korkeakoulutusta muutettaisiin siten, että ylemmät korkeakoulututkinnot olisivat kaikki maisteritutkintoja ja niiden toteutuksesta vastaisivat ammattikorkeakoulut ja yliopistot tiiviissä yhteistyössä. Kolmannessa ehdotuksessa korkeakoulutuksen nykyinen duaalimalli (ammattikorkeakoulut ja yliopistot) purkautuisi ja koulutus tapahtuisi joko ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteenliittymissä tai kokonaan uudenlaisessa korkeakoulujärjestelmässä.
Kuntoutuksen koulutuspolkujen kehittämisehdotukset sisältävät mm. laajan kuntoutuksen osaamiskokonaisuuden integroinnin lähihoitajakoulutukseen, kuntoutuksen osaamisalan sisällyttämisen toisen asteen erikoisammattitutkintoon sekä uudelleenkoulutuksen sujuvoittamisen opiskeltaessa toista sote-alan ammattikorkeakoulututkintoa. Siirtyminen koulutusasteelta toiselle halutaan saattaa aiempaa sujuvammaksi. KunFo ehdottaa mm. työkokemusvaatimuksen poistamista YAMK-tutkinnoista sekä yliopistojen ns. siltaopintojen minimoimista opiskeltaessa maisteritutkinto AMK-tutkinnon jälkeen tai tohtoritutkinto YAMK-tutkinnon jälkeen. Lisäksi ehdotetaan eri alojen koulutustarjonnan aiempaa laajempaa hyödyntämistä ja ns. ristiinopiskelua eri kuntoutuksen koulutusten välillä.
Jatkuvan oppimisen haasteet ovat kuntoutusalalla merkittäviä. Sote-alan työvoimapula vaikuttaa kuntoutuksen ammattilaisten työtehtäviin ja epätarkoituksenmukaisten työtehtävien valuminen kuntoutusalan asiantuntijoille heikentää kuntoutustyön veto- ja pitovoimaa. Asiantuntijuutta kehittäviä urapolkuja ei ole kuntoutusalalla riittävästi. Tutkintoon johtavaan koulutuksen sijaan koulutusjärjestelmän tulisi tarjota työelämän kannalta relevantteja lyhyitä koulutusvaihtoehtoja ammatillisen osaamisen kehittämiseen ja erikoisosaamisen hankkimiseen. Täydennys- ja erikoistumiskoulutuksen tarjonta on hajanaista ja rahoituspohja on riittämätöntä.
KunFo näkee jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien kehittämisen ja olemassa olevan osaamisen tunnustamisen erittäin tärkeänä. Tutkintokoulutuksessa etenkin aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja opintokokonaisuuksien joustavampi hyödyntäminen nostettiin keskeisimmiksi kehittämiskohteiksi. Ammatillisen täydennys- ja erikoistumiskoulutuksen tarjontaa tulee kehittää ja etenkin kuntoutusalan ammatilliset ja moniammatilliset erikoistumiskoulutukset tulisi saada vakiintuneeksi osaksi korkeakoulujen jatkuvan oppimisen koulutustarjontaa. Yksilöiden jatkuvan oppimisen ohella KunFo painotti työyhteisöjen ja organisaatioiden jatkuvan oppimisen kehittämistä, esimerkiksi työpaikkojen sisäisellä koulutuksella ja kehittämistyöllä. Ehdotuksia tehtiin myös jatkuvan oppimisen seurannan ja kannustimien kehittämiseksi.
Koulutuksen tutkimus näyttäytyy Suomessa hajanaisena. Haasteina ovat digipedagogiikan nopea lisääntyminen, joka vaatii erityisosaamista. Teknologian ja digitaalisen kuntoutuksen nopea kehittyminen ei sekään näy vielä kuntoutuksen koulutuksen tutkimuksessa. Moniammatillisuus ja monialaisuus näyttäytyvät kuntoutuksen koulutuksessa marginaalisena tutkimusalueena ja työelämäyhteistyö on puutteellista. Kuntoutuksen koulutukseen liittyvää interventio- ja implementaatiotutkimusta on tehty vain vähän, tutkimusmetodologia on painottunut laadulliseen tutkimukseen. On siis vaikea tietää, millainen opetus on tehokasta ja millaisia pedagogisia ja didaktisia menetelmiä kuntoutuksen koulutuksessa kannattaisi suosia.
KunFo ehdottaa kiinnittämään huomiota joustaviin opintopolkuihin, koulutuksen ja työelämän yhteistyöhön, koulutuksen tuottaman osaamisen ja työelämän osaamistarpeiden vastaavuuteen, pedagogiseen johtamiseen, pedagogisiin malleihin ja opetusmenetelmiin, oppimis- ja opetusympäristöihin ja teknologisiin ratkaisuihin, ammatillisen identiteetin ja osaamisen kehittymiseen, monialaisuuden kehittymiseen sekä tutkimusmetodologiseen kehittämiseen. Koulutuksen tutkimuksen kehittämiskohteet ovat yhteneväisiä monilla eri aloilla ja KunFon ehdotukset ovat linjassa aiempien opetuksen ja koulutuksen kehittämisehdotusten kanssa.
Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa jatketaan kuntoutuksen kokonaisuudistusta, joten KunFon kehittämisehdotuksista tultaneen keskustelemaan tulevalla hallituskaudella kummassakin ministeriössä. Tuleva hallitus on sitoutunut duaalimallin säilyttämiseen, jote suuria mullistuksia korkeakoulujärjestelmään ei ole odotettavissa.
Lue KunFon loppuraportti täältä.
Katso raportin julkistamistilaisuus tästä.
Erityisasiantuntija
(ammatilliset asiat, terveys- ja koulutuspolitiikka)
