Suomen Fysioterapeuttien jäsenille tehtiin touko-kesäkuussa palkkakysely, jonka käytännön toteutuksesta vastasi Focus Master Oy. Saadut vastaukset piirsivät karua kuvaa siitä, miten alan palkkataso laahaa, eikä urakehityksestä juuri voida puhua.
Maaliskuun 2022 toteutuneisiin palkkatietoihin pohjautuvaan sähköpostikyselyyn vastasi 1024 työsuhteessa olevaa liiton jäsentä. Saatujen vastausten määrä oli erittäin hyvä ja tutkimusaineisto riittävän laaja antamaan luotettavan kuvan alan palkkaustilanteesta. Vapaamuotoisen palautteen osuus oli valtava. Lähes sata sivua.
Vastaajista suurin osa (78,3 %) työskenteli fysioterapeutin perustehtävissä. 83,7 %:lla vastaajista työsuhde oli kokoaikainen joko toistaiseksi voimassa olevana tai määräaikaisena. Selkeästi eniten vastaajia työskenteli joko yksityisellä sektorilla (34,9 %) tai perusterveydenhuollossa (36,7 %). 82,5 %:lla koulutustaso oli vähintään alempi korkeakoulututkinto.
Fysioterapeutin työ on viimeisten vuosikymmenten kuluessa kehittynyt entistä vaativammaksi. Työ on usein itsenäistä ja vaatii runsaasti päätöksentekoa. Moni kyselyyn vastannut korosti työnsä vastuullisuutta ja merkityksellisyyttä sekä korkeakoulututkintoa. Heidän on vaikea ymmärtää, miksi osaamista ei arvosteta tilinauhassa.
–Fysioterapeutin työn vaativuus on korkealla tasolla ja vastuu suuri. Tarvitaan tietoa, taitoa ja kliinistä päättelykykyä, todetaan yhdessä avoimessa vastauksessa.
Aktiivinen kansainvälinen tutkimustyö on tehnyt fysioterapiasta haastavan ja nopeasti kehittyvän alan. Uuden tiedon omaksuminen on välttämätöntä, mikäli aikoo säilyttää ammattiosaamisensa alati lisääntyvän tutkimustiedon viidakossa. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet (85 %) olivat suorittaneet jonkinlaista täydennys- tai jatkokoulutusta perusopintojensa jälkeen. Tämä on muihin aloihin verrattuna huomattavan korkea määrä.
–Muihin aloihin peilaten hämmästyttävää on myös se, miten 62 % kyselyyn vastanneesta kertoo, ettei suoritetulla koulutuksella ole ollut vaikutusta palkkaan, toteaa kyselyn tulokset analysoinut Focus Master Oy:n Yrjö Lauha. –Alalle tuntuu olevan murheellisella tavalla leimallista, ettei koulutuksesta palkita palkalla.
Fysioterapeutteina työskentelevien kuukausipalkka kokoaikaisessa työssä oli kyselyn mukaan keskimäärin 2653 euroa (mediaani 2630 euroa). Palkkakenttä oli huomattavan tasapäinen ja vaihtelu liikkui kapeassa haarukassa. Esimies- ja asiantuntijatehtävissä palkka sijoittui keskimäärin 3300–3500 euron tuntumaan.
Työuran mukainen palkkakehitys on fysioterapia-alalla hyvin vaatimatonta. Kokemus ei näy palkassa. Lauha pitää tätä hämmentävänä.
–Kuvaaja on hyvin epätyypillinen ja muihin aloihin nähden poikkeava, hän toteaa.
Palkkakehityksen tarkastelua ei valitettavasti voitu suorittaa kovin pitkältä ajanjaksolta, sillä vertailukelpoista aineistoa on saatavilla vain vuodesta 2019 alkaen. Tänä aikana fysioterapeuttien mediaanipalkka on noussut 1,1 % vuodessa. Se vastaa melko hyvin kunta-alan yleiskorotuksia.
Vastausten pohjalta voidaan myös päätellä, että poistuma alalta on melko suurta. Ajatusta tukevat myös Tilastokeskuksen työllisyystilastot, joiden perusteella jopa kolmannes jättää fysioterapia-alan ja siirtyy toisiin tehtäviin ensimmäisten kymmenen työvuotensa kuluessa.
Kyselyyn vastanneiden sopimuksen mukainen työaika oli noin 37–38 viikkotuntia. Suurin osa teki jonkin verran ylitöitä. Vastausten perusteella asianmukaisten korvausten saamiseen liittyy merkittäviä epäkohtia. Vastaajista 26 % esimerkiksi kertoo, etteivät he saa lainkaan ylityökorvausta. Niin ikään korvausta saavista neljännes saa korvauksen tunti tunnista -periaatteella vapaa-aikana – ilman korotuksia.
Palkkaansa tyytymättömiltä vastaajilta kysyttiin heidän näkemystään tavoitepalkasta, eli palkasta, joka heidän mielestään olisi kohtuullinen nykyisiin työtehtäviin nähden. Tehtävänimikkeestä riippumatta “palkkakuilu”, eli ero tavoitepalkan ja toteutuneen palkan välillä, asettui noin 450 euron tuntumaan. Valtaosa fysioterapeuteista tyytyisi hieman päälle 3000 euron kuukausipalkkaan ja vaativammissa tehtävissä toimivat haluaisivat siitä joitain satoja euroja enemmän.
–Tavoitetaso on varsin kohtuullinen, Lauha toteaa. –Toiveet on asetettu hyvin jalat maassa.
Fysioterapeuteilla peruspalkan taso on keskeisen tärkeä, sillä mahdollisuudet ansioiden kerryttämiseen erilaisilla lisillä ovat heikot. Fysioterapeutit eivät tyypillisesti myöskään saa sellaisia luontaisetuja, jotka nostaisivat ansiotasoa. 55,3 % kertoo saavansa liikuntaseteleitä ja 38,2 % kulttuuriseteleitä. Muita etuja, kuten puhelin-, lounas- tai työmatkaetuja, oli kutakin vain noin kymmenesosalla vastaajista.
Palkka-asiat koetaan jäsenistön keskuudessa tärkeiksi. 65 % vastaajista suhtautuu myönteisesti ajatukseen lakkoilemisesta paremman palkkatason puolesta. 82 % on sitä mieltä, että palkkaan vaikuttaminen on keskeinen tavoite, kun liitto neuvottelee työehtosopimuksista. Sen sijaan ainoastaan kolmannes vastaajista pohtii palkan ottamista itse puheeksi esimiehen kanssa ja vain noin puolet tuntee ylipäätään organisaationsa palkkausjärjestelmää. Nämä luvut ovat hyvin matalia.
Suomen Fysioterapeuttien puheenjohtaja Tiina Mäkinen painottaa, että kaikilla sektoreilla kannattaa myös itse puhua oman palkkansa puolesta.
–Esimerkiksi kunta-alalla elää tiukassa käsitys palkoista kiveen kirjoitettuina taulukkopalkkoina, joissa ei ole neuvotteluvaraa. Tämä ei pidä paikkaansa!
Hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa siirryttäessä palkkoja joudutaan tarkastelemaan paitsi fysioterapeuttien keskinäisessä suhteessa, myös suhteessa muihin vastaavan vaativuustason tehtäviin. Tässä on jälleen toiminnan paikka.
Työntekijät siirtyvät hyvinvointialueille entisillä palvelussuhteen ehdoilla. Lainsäädäntöön perustuva vaatimus palkkojen harmonisoinnista, eli yhteensovittamisesta pakottaa uudet hyvinvointialuetyönantajat vertailemaan eri organisaatioista siirtyvien työntekijöiden palkkoja keskenään. Samasta tai vaativuudeltaan samasta tehtävästä on maksettava samaa palkkaa.
–Sekä liiton että jäsenistön on toimittava nyt aktiivisesti, jotta harmonisointiin varattuja eriä kohdistettaisiin selkeästi alipalkattuihin ammattiryhmiin, kuten fysioterapeutteihin, Mäkinen painottaa.
Artikkeli on julkaistu alun perin Fysioterapia-lehdessä 6/2022
teksti: Krista Alm, kuva: Roni Rekomaa
