Kuntoutusalan tuoreimman infowebinaarin otsikossa kysyttiin, mitä hyvinvointialueille kuuluu nyt, ensimmäisen vajaan toimintavuoden jälkeen. Tilaisuudessa kuultiin kolme alustusta.
Julkisalojen koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO:n toiminnanjohtaja Mari Keturi avasi tilannetta ensin työehtosopimusten näkökulmasta. Hänen jälkeensä Toimintaterapeuttiliiton puheenjohtaja Kirsi Wikman kokosi näkemyksiään hyvinvointialueiden johtamisjärjestelmistä ja lopuksi Keski-Suomen hyvinvointialueen kuntoutuspalveluiden palveluvastaava Anu Pollari kertoi vielä, miten muutos on heillä vaikuttanut työntekijöiden arkeen.
SOTE-sopimuksen, eli hyvinvointialueiden kuntoutushenkilöstöllä käytössä olevan työehtosopimuksen viimeistelyä tehdään parhaillaan kolmessa eri työryhmässä: pysyvässä SOTE-ryhmässä sekä sen oheen perustetuissa erillisissä palkkaus- ja työaikaryhmissä. Näiden kaikkien toimikausi ulottuu vuosille 2022-2025.
Kuntoutusalan kannalta keskeistä tapahtuu palkkaustyöryhmässä, jonka tehtävänä on neuvotella viisi sopimuksen sisältämää palkkahinnoitteluliitettä. Aikataulu on tiukka, sillä neuvottelut on tarkoitus saada päätökseen helmikuuhun mennessä.
–Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa nykyisten palkkahinnoittelukohtien uudelleenarviointia ja tarvittaessa nykyisten hinnoittelukohtien jakamista toisiin kokonaisuuksiin, Keturi kertoo.
Kuntoutusalan osalta tässä on tehty paljon vaikuttamistyötä, jotta työtehtävien erityispiirteet ja vaativuuden huomioiva palkkahinnoittelukohta toteutuisi vihdoin.
–Nyt on päästy pidemmälle kuin koskaan aikaisemmin, vaikka läpimeno ei tietysti aina täysin varmaa olekaan, Keturi toteaa.
–Maali on edelleen kirkkaana mielessä, hän vakuuttaa.
Myös työaikamääräykset pyritään saattamaan sellaisiksi, että ne tukisivat mahdollisimman hyvin sote-henkilöstön terveyttä, työhyvinvointia ja tuloksellisuutta sekä alan pito- ja vetovoimaa.
–Erityisesti matkustamiseen ja useampaan työpisteeseen liittyvien määräyksien kohdalla tarvitaan selkeästi uutta sääntelyä, Keturi sanoo.
Keturi luo puheenvuorossaan myös katsauksen maan tuoreeseen hallitusohjelmaan, joka luo isoja haasteita työmarkkina-asioihin. Hän kuvaa ohjelmaa erittäin epätasapainoiseksi ja useista kohdista palkansaajien asemaa heikentäväksi. Tämä on ajanut ammattiliitot nostamaan järjestövalmiuttaan.
–Hallituksen tavoite työmarkkinoiden joustavuuden kehittämiseksi ei saa murtaa työntekijöiden, eli heikomman osapuolen, suojeluperiaatetta, Keturi painottaa.
Toimintaterapeuttiliiton Kirsi Wikman on tarkastellut hyvinvointialueiden toimintaa hallinnollisesta näkökulmasta. Hän kertoo havainneensa johtamisjärjestelmissä kaksi selkeää painotusta: kuntoutuspalveluiden keskitetty johtaminen, jota toteutetaan esimerkiksi Etelä-Karjalassa, ja sen ohella niin sanottu elinkaarimalli, joka on otettu käyttöön muun muassa Satakunnassa.
Keskitetyssä johtamismallissa kuntoutuspalvelut, kuten fysio- ja toimintaterapeutit, ovat yhden johtamislinjan alla.
–Uskoisin, että tällöin käsitys siitä, mitä palveluita koko organisaatiotasolla tuotetaan ja missä asiantuntijoita erityisesti tarvitaan on melko hyvä, Wikman pohtii.
Elinkaarimallissa kuntoutusta ei ole nostettu omaksi näkyväksi osiokseen. Malli perustuu asiakaskunnan elinkaareen, eli se sisältää omat ”linjansa” muun muassa lapsille, työikäisille ja ikääntyneille.
–Tässä mallissa kuntoutuspalveluilla voi olla hyvin erilaisia johtajia, koska johtajuus tulee potilasryhmän eikä substanssin mukaan, Wikman sanoo.
Hän näkee elinkaarimallissa potentiaalisina ongelmina puutteellisen kokonaiskuvan ja reviiriajattelun. Samalla hän muistuttaa resurssien oikeanlaisen johtamisen tärkeydestä ja esittää tarkoituksella hieman provosoivan ajatuksen:
–Mitä jos palveluntarve esimerkiksi jollain asiakasryhmällä vähenee vaikkapa väestön ikärakenteen muuttuessa?
–Päästäänkö tällöin raja-aidat ylittävään yhteistyöhön, eli ovatko eri organisaatiolinjat valmiita luovuttamaan resurssejaan toisten linjojen käyttöön?
Wikmanin mukaan johtamismallien rakentamisessa kaiken tulisi lähteä siitä, että malli palvelee hyvinvointialueen asukkaita mahdollisimman hyvin.
–Tämän tulisi aina ohjata ajattelua, eikä organisointia tule tehdä vain organisoimisen ilosta, hän summaa.
Kuntoutusalan henkilöstöä Wikman kehottaa verkostoitumaan ja ottamaan selvää oman alueen johtamisjärjestelmästä. Alkuun pääsee esimerkiksi alueen hallintosäännön ja organisaatiokaavion avulla. Lisäksi kannattaa tutustua organisaation strategiaan ja toimintasuunnitelmiin.
–Olisi syytä pyrkiä siihen, että kuntoutuspalvelut näkyisivät organisaatiokaavioissa selkeästi auki kirjattuina.
Webinaarin kolmas alustaja, kuntoutuspalveluiden palveluvastaava Anu Pollari Keski-Suomen hyvinvointialueelta kehuu alueen strategiaa, koska sen mukaisten arvojen kanssa on helppo edetä kohti tulevaa.
–Menestystekijöinä nähdään henkilöstö, kumppanuus ja uudistuminen sekä tietysti potilaat ja ihmislähtöiset palvelut, hän kertoo.
Keski-Suomen hyvinvointialue koostuu useista pienistä kunnista, mutta väestöstä puolet asuu Jyväskylässä. Alueen väestö on keskimääräistä sairaampaa ja iäkkäämpää, joten kuntoutuspalveluiden tarve on suurta.
Pollari kertoo, miten aiemmin yli 20 organisaation malli on nyt koottu yhdeksi ja myös kuntoutuspalvelut ovat ensimmäistä kertaa yhtenä kokonaisuutena. Mallissa kuntoutuspalveluiden oma palvelupäällikkö vie asioita eteenpäin ylemmillä tasoilla.
–Kuntoutus on tullut huomatuksi ja siitä puhutaan enemmän, hän kiittelee.
–Väylä vaikuttamisen mahdollisuuksiin on selkeästi kasvanut.
Organisaatiomuutoksen ja uusien palveluvastaavien myötä iso osa alueen kahdesta sadasta kuntoutustyöntekijästä sai uuden lähiesihenkilön. Myös etäjohtaminen on lisääntynyt.
–Samalla substanssijohtaminen on kehittynyt – suurin osa palveluvastaavista on kuntoutuksen ammattilaisia, Pollari kertoo.
Arjen merkittävinä muutoksina Pollari listaa muun muassa it-taitojen entistä laajemman tarpeen, digitaalisen sote-keskuksen ja palvelupuhelimen myötä lisääntyneet etätyömahdollisuudet sekä itseohjautuvuuden ja tiimityön kehityksen.
–Kuntoutuksen ammattilaiset ovat asiantuntijoita ja nyt heillä on mahdollisuus käyttää tuota asiantuntijuuttaan tiimeissä kunnolla hyödyksi, hän kehuu.
Pollari kertoo, että Keski-Suomen alueella henkilöstö on päässyt hyvin osalliseksi muutoksen suunnittelussa ja palveluiden yhdenmukaistamisessa. Esimerkiksi työpajatoimintaa on hyödynnetty paljon.
Myös asiakkaiden ohjautuminen kuntoutukseen on varhaistunut. Tässä keinona on käytetty muun muassa asiakkaiden yhteydenottojen siirtämistä hoitajilta terapeuteille. Hoitotakuun seurauksena on lisäksi perustettu niin sanottu liikkuvien työntekijöiden pooli.
–Pooli mahdollistaa henkilöstön itseohjautuvan liikkumisen terveysasemien välillä, jotta resurssia saadaan joustavasti ohjattua niihin pisteisiin, joissa hoitoonpääsyajat ovat heikoimmat, Pollari kertoo.
