eAsiointi

Liikkuvana läpi elämän

Suomalaiset liikkuvat liian vähän ja istuvat liian paljon. Paikallaanolo on sairauksien riskitekijöistä kenties salakavalin, koska sitä ei usein tunnisteta. Paikallaan oleminen kuitenkin lisää kroonisten kansansairauksien riskiä riippumatta siitä, paljonko liikumme paikallaanoloajan ulkopuolella (Kolu ym. 2018). Kouluissa, työpaikoilla ja kotona on tämän vuoksi tärkeää liikkua aina kun mahdollista.

Opiskelu- ja työkulttuuria tulee muuttaa siten, että liike ja liikkuminen ovat sosiaalisesti hyväksyttäviä ja niihin myös ohjataan ja kannustetaan.

Istumisen aiheuttamaa kuolemanriskiä voidaan ehkäistä liikkumalla päivittäin reippaasti vähintään tunti (Kolu ym. 2018).

Terveysliikuntasuosituksilla tarkoitetaan sellaista liikunnan minimimäärää, jolla saavutetaan terveysvaikutuksia.

Jokaisen aikuisen tulisi harrastaa kestävyysliikuntaa vähintään 2,5h viikossa ja harjoittaa lisäksi lihasvoimaa, liikkuvuutta ja liikehallintaa vähintään kahtena päivänä viikossa (UKK 2020).

Kuitenkin yli 30-vuotiaista vain yksi kymmenestä liikkuu terveysliikuntasuosituksen mukaisesti (Kolu ym. 2018).

Fyysisesti aktiiviset menestyvät elämässä

Fyysinen aktiivisuus ja liikunnallisuus ovat opittua käytöstä, johon voidaan vaikuttaa erityisesti lapsuudessa. Tutkimuksissa on havaittu, että jo alle kolmevuotiaat ovat fyysisesti passiivisia. Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa istutaan paljon ja lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus on terveyteen nähden liian vähäistä.

Liikkuvat lapset ja nuoret menestyvät elämässä vähemmän liikkuvia paremmin. Lapsuuden fyysinen aktiivisuus on yhteydessä esimerkiksi korkeampaan koulutustasoon, joka puolestaan on yhteydessä parempaan terveyteen.

Kunta voi vaikuttaa lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen monella tavalla. Fyysistä aktiivisuutta tukeva ja salliva toimintakulttuuri on tärkeää erityisesti varhaiskasvatuksessa ja koulussa.

Vähän liikkuvat tarvitsevat tukea ja ohjausta

Vähän tai ei lainkaan liikkuvat lapset ja nuoret tulee tunnistaa oppilaitoksissa ja varhaiskasvatuksessa ja ohjata heidät fysioterapeutille. Fysioterapeutit kouluilla -toiminnasta on positiivisia kokemuksia esimerkiksi Lappeenrannassa, Riihimäellä ja Raahessa. Toiminnan tarkoituksena on tunnistaa liikkumattomuuden syitä, parantaa lapsen fyysistä toimintakykyä ja auttaa lasta muuttamaan elämäntapansa liikunnallisemmaksi. Koulufysioterapeutti toimii terveyden edistämisen ja kuntoutuksen rajapinnalla ja vahvistaa osaltaan moniongelmaisten koululaisten tukitoimia osana koululaisen moniammatillista tukiverkostoa.

Lue lisää: Fysioterapeutit kouluilla

Työikäisten fyysistä aktiivisuutta kannattaa tukea paitsi terveyden edistämiseksi, myös yhteiskunnallisten kustannusten hillitsemiseksi.

Liikkumattomuuden kustannukset ovat UKK-instituutin arvion perusteella 3-7 miljardia euroa vuodessa.

Työntekijöiden säännöllinen liikunta tuo työnantajille säästöjä vähentyneinä sairauspoissaoloina, lisääntyneenä työtehona ja kohentuneena työkykynä. Kunta-alalla sairauspoissaoloja on paljon, jonka vuoksi kunnan kannattaa keskittyä erityisesti omien työntekijöidensä liikunnan tukemiseen.

Ikääntyneistä vain murto-osa liikkuu riittävästi. Ikääntyneiden liikunnallinen kuntoutus on Suomessa liian vähäistä, vaikka tutkimusnäyttö esimerkiksi lihasvoimaharjoittelun hyödyistä on hyvin vahvaa. Eläkkeelle siirryttäessä olisi luonnollinen hetki kartoittaa liikuntatottumuksia ja ohjata ikääntynyt kunnan liikuntapalveluiden ja liikuntaneuvonnan pariin.