Ortopedinen manuaalinen terapia (OMT) menestyy ja edistyy. Elämäntyönsä sen parissa tehnyt Markku Paatelma pätevöityi Norjassa ja käynnisti heti sen perään fysioterapeuteille suunnatun ortopedian manuaalisen terapian koulutuksen Suomessa vuonna 1984. OMT-fysioterapeutit ovat arvostettuja, täystyöllistettyjä käsityöläisiä.
Menestyvän miehen takana on nainen! Tämän voi huumorilla, hymyssä suin, vahvistaa terveystieteiden tohtori, OMT-fysioterapeutti Markku Paatelma. Hän myöntää ottaneensa aina vakavasti vaimonsa vinkit siitä, miten ammatissa kannattaa kehittyä ja suuntautua.
Paatelman puoliso on fysioterapian opettaja, OMT-fysioterapeutti, THM Eira Karvonen.
– Hänen kannustamanaan osallistuin ensimmäisille OMT:n lyhytkursseille 1970-luvulla. Suomeen niitä tulivat pitämään menetelmän norjalaiset uranuurtajat Freddy Kaltenborn ja Olaf Evjenth. Ensi hetkistä lähtien minuun tekivät vaikutuksen terapian tarkkuus ja loogisuus.
Samat professorit olivat käynnistäneet kotimaassaan Norjassa fysioterapeuttien OMT:n erikoistumiskoulutuksen, johon Paatelma hakeutui vuonna 1979.
Kurssilla oli osallistujia yhdeksästä eri maastaLähtö Osloon ei ollut läpihuutojuttu; yksityiselämässä kyse oli perheenisän irtiotosta kahdeksi ja puoleksi vuodeksi.
– Vanhin lapsistamme oli siinä vaiheessa aloittanut koulunkäynnin, joten päädyin ottamaan osaksi aikaa nuorimman mukaani Norjaan ja palkkaamaan lastenhoitajan.
– Ulkomailla opiskelu on aina taloudellinen investointi, joka tuntuu kukkarossa. Koulutus oli onneksi suunniteltu niin, että sen ohessa saattoi tehdä työtä.
Vuosien 1979 – 1982 OMT-koulutukseen Norjassa osallistui 17 fysioterapian ammattilaista yhdeksästä eri maasta.
Norjassa pätevöityivät myös Tuija Mänttäri, Tiina Lahtinen-Suopanki ja Risto Paloheimo. Paatelma ryhtyi heidän kanssaan pitämään OMT:n 4-5 päivän lyhytkursseja eri puolilla Suomea.
Kun Norjassa säädökset muuttuivat niin, että ulkomaisen fysioterapeutin hakeutuminen OMT-koulutukseen vaikeutui, Kaltenborn ja Evjenth ehdottivat suomalaisille pitkän koulutuksen käynnistämistä.
Se alkoi Suomessa tammikuussa 1984 Sipoon Fysioterapian tiloissa Markku Paatelman johdolla. Opetussuunnitelma oli laadittu Norjan esimerkin mukaan.
Hakijoita oli enemmän kuin mukaan voitiin ottaa.
– Onneksi olimme sen ennakolta aavistaneet. Valikoimme erikoistujat soveltuvuushaastattelulla, manuaalisella taidonnäytteellä ja kirjallisuuskokeella.
Vaatimuksina ovat myös olleet STM:n hyväksymä fysioterapeutin tai lääkärin tutkinto sekä vähintään kahden vuoden kokopäiväinen käytännön kokemus tule-potilaiden kanssa.
Alussa erikoistumiskoulutus toteutettiin kahdessa osassa. OMT 1 eli mobilisointitaso kesti puolitoista vuotta ja OMT 2 eli manipulointitaso vuoden.
Vuodesta 1992 lähtien koulutus muuttui yhtäjaksoiseksi kolmen ja puolen vuoden opiskeluksi. Siihen sisältyy koulutuspaikan lähiopetusta kahden vuoden aikana kaksi päivää viikossa ja puolitoista vuotta ohjattua etäopiskelua.
Ortopedisen manuaalisen terapian erikoistumiskoulutusta on valvonut ja kehittänyt vuonna 1969 perustettu SOMTY ry, joka on Suomen Fysioterapeutit ry:n suurin erikoisalayhdistys.
SOMTY ry on puolestaan hyväksytty kansainvälisen yhdistyksen International Federation of Orthopaedic Manipulative Therapists (IFOMT) jäseneksi 1990-luvulla.
IFOMT on hyväksynyt Suomen OMT-koulutuksen kansainväliset kriteerit täyttäväksi.
– OMT:n kärkimaissa, esimerkiksi Australiassa ja Hollannissa, menetelmän yliopisto-opetus oli arkipäivää. Samaan joukkoon kannustettiin Suomea.
Niinpä Suomen OMT-kouluttajat neuvottelivat yhteistyöstä muun muassa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan kanssa vuonna 1987. Erikoistumiskoulutuksen opinnoista esimerkiksi biomekaniikan approbatur sekä tutkimustyön metodisia opintoja toteutettiinkin Jyväskylän yliopiston opintoina.
Kuopion yliopistossa kokeiltiin, miten OMT-tutkinto voisi nivoutua terveystieteiden maisterin tutkintoon.
Yliopistoon OMT ei kuitenkaan Suomessa päätynyt.
– Vaikka olen itsekin neuvotteluja käynyt, olen sitä mieltä, että nykyinen, yksityisen sektorin järjestämä erikoistumiskoulutus on suurin osin hyvä ja tarkoituksenmukainen. Vaikka OMT:n vaikuttavuudesta tarvitaan jatkuvasti tieteellistä näyttöä, ei koulutusta pidä viedä nykyistä teoreettisempaan suuntaan. Manuaalisten taitojen oppiminen asiakkaan kliinisessä tutkimisessa ja terapiassa on niin keskeistä.
Tällä hetkellä 150 opintopisteen laajuista OMT-koulutusta järjestetään Helsingissä, Oulussa ja Turussa sekä vielä jonkin aikaa Kouvolassa.
OMT-fysioterapeuttien pääkouluttajana toimii alle kymmenen hengen joukko.
– Itse olen joukon vanhin, 65-vuotias, joten tästä perspektiivistä näyttää hyvältä, että tehtävässä palvelee nuorempia! Ruuhkaa kouluttajan pestiin ei kuitenkaan ole.
– Arvelen, että osasyy siihen on palkkaus, joka ei ole vetovoimainen. On aivan mahdollista, että ansiotaso putoaa, jos OMT-fysioterapeutti ryhtyy alansa kouluttajaksi. Siinä siis tarvitaan vilpitöntä sydämen paloa.
– OMT-fysioterapeuttien ei ole tarvinnut markkinoida osaamistaan. Lääkärikunta tietää ja tuntee heidän tietonsa ja kykynsä. Itse olen päässyt viemään kuulumisia valtakunnalliseen tilaisuuteen, jossa olivat paikalla lähestulkoon kaikki Suomen fysiatrit.
Tulevaisuudessa OMT pyrkii vielä nykyistä ponnekkaammin siihen, että sen menetelmät perustuvat todennettuun näyttöön, tieteelliseen tutkimukseen. Maailmalta tuloksia jo on, mutta Suomesta ei niinkään.
Tämänkin hyväksi Markku Paatelma on tehnyt töitä. Hän väitteli vuonna 2011 terveystieteiden tohtoriksi.
Väitöstyössään hän selvitti selkäkivun tutkimisessa käytettävien testien ja luokituksen luotettavuutta sekä tutki, millainen vaikutus OMT- ja McKenzie-fysioterapialla on pelkkään itsehoito-ohjeistukseen verrattuna. Tutkittavana oli ryhmä työikäisiä selkäpotilaita, joilla selkäkivun kesto oli alle 3 kuukautta.
Paatelma osoitti muun muassa, että pelkästään itsehoito-ohjeistusta saaneet olivat vuoden seurannan perusteella enemmän sairauslomilla. Vähiten sairauspoissaoloja oli OMT-fysioterapiaryhmässä.
– OMT:n perusperiaatteet ovat pysyneet vuosikymmeniä samoina. Oppi-isäni, jotka nyt ovat 90- ja 87-vuotiaat, kouluttavat OMT:tä edelleen.
”Työkaluja” on tullut vuosien varrella runsaasti lisää.
Tällä hetkellä OMT:ssä on pinnalla väärien liikemallien analysointi ja korjaaminen sekä tule-kipujen pitkittymisen ehkäisyssä että jo kroonistuneiden kipujen terapiassa.
– Ongelmien tunnistamisessa on käytetty esimerkiksi aivokuvausten avulla saatuja tieteellisiä tutkimustuloksia pitkittyneen kivun vaikutuksista toimintoihimme.
Paatelma kertoo, että OMT-koulutuksen sisältöä tarkistetaan säännöllisesti uusia tieteellisiä tutkimustuloksia hyödyntäen.
Teksti: Erja Taura-Jokinen
Kuva: Saija Suominen
