Suomen Fysioterapeutit ehdottaa terveydenhuoltolain muutosta, jolla sisällytettäisiin fysioterapiapalvelut oppilashuoltoon. Muutos mahdollistaisi lasten ja nuorten liikkumattomuuteen vaikuttamisen ja parantaisi oppilashuollon valmiuksia vaikuttaa esimerkiksi lasten ja nuorten kehon yli- ja alivireystiloihin, joilla on merkittävä vaikutus sekä yksilön oppimiseen että opiskeluympäristön rauhallisuuteen.
Lasten liikuntakäyttäytymistutkimuksen (LIITU) tulokset ovat huolestuttavia. Vain kolmannes lapsista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Liikunnan vetovoimaisuus on heikentynyt ja urheiluseuroissa liikkuvien määrä on vähentynyt. Toimintarajoitteet, kuten muistamisen tai keskittymisen ongelmat tai ystävien saamisen vaikeus vähentävät liikunta-aktiivisuutta entisestään, eikä koululiikunta motivoi vähän liikkuvia lapsia.1
Lapsuusajan liikunnallisuus on yhteydessä parempaan koulutus- ja työurilla menestymiseen. Liikunnalliset lapset suorittavat todennäköisemmin korkeakoulututkinnon, tuottavat yhteiskunnalle enemmän verotuloja ja tarvitsevat vähemmän sosiaaliturvaa.2
Huoltajien ja yhteiskunnan velvollisuus on mahdollistaa jokaiselle lapselle terveyden kannalta riittävät mahdollisuudet nautinnolliseen liikkumiseen. Liikkuminen on lapsen oikeus, ei velvollisuus.
Koulu on tärkeä toimija lasten liikunnallisuuden edistäjänä. Osa lapsista jää kuitenkin kollektiivisten toimien ulkopuolelle. Huono arvosana koululiikunnasta sekä leikeistä ja peleistä ulkopuolelle jääminen syventävät liikkumattomuuden kierrettä entisestään.
Lasten liikkumattomuus tulee nähdä merkittävänä terveysriskinä, johon puututaan opiskeluhuollon kautta samalla vakavuudella kuin erityisen tuen tarpeeseen tai mielenterveyden ongelmiin. Jotta yksilöllinen apu olisi mahdollista, tulee opiskeluhuollon palveluvalikoimaa laajentaa vastaamaan liikkumattomuuden asettamiin haasteisiin.
Fysioterapeutti on laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö ja liikkumisen asiantuntija, jonka osaamista on vuosikymmenten ajan käytetty esimerkiksi työterveyshuollon työkykyä tukevissa palveluissa. Lapset ja nuoret ansaitsevat saman tasoisen opiskelukykyä tukevan palveluvalikoiman kuin työikäiset.
Suomessa on jo jonkin verran kokemuksia fysioterapeuttien sijoittumisesta kouluihin. Fysioterapeutti voi auttaa liikkumattomuuden syiden selvittämisessä ja positiivisten liikuntakokemusten löytämisessä. Lisäksi lapsille voidaan ohjata hallintakeinoja esimerkiksi kehon yli- tai alivireystilojen hallitsemiseen, jolloin myös opiskeluvalmiudet parantuvat.
Fysioterapian lisääminen opiskeluhuoltoon on edullinen keino lasten liikkumattomuuden ehkäisemiseksi. Uudistus vaatisi 700 fysioterapeutin palkkaamista peruskouluihin ja 30 miljoonan euron investointia opiskeluhuollon henkilöstökuluihin.
Investointi on pieni suhteessa liikkumattomuuden vähentämisestä syntyviin säästöihin. Kymmenen prosentin vähennys liikkumattomuudessa lisäisi valtion tuloveroja 700 miljoonalla eurolla. Syrjäytymisen väheneminen toisi vielä 70–140 miljoonan euron lisäsäästöt.2
Oppilaiden liikkumattomuuteen puuttuminen kuuluu oppilashuollon tehtäviin jo nykyisen terveydenhuoltolain nojalla3. Terveydenhuoltolain kuudennentoista pykälän ensimmäistä momenttia tulisi kuitenkin laajentaa, koska nykyinen kohta kaksi (vuosiluokittain oppilaan kasvun ja kehityksen sekä terveyden ja hyvinvoinnin seuraaminen ja edistäminen) on liian yleisellä tasolla, eikä huomioi liikkumattomuutta riittävästi.
Suomen Fysioterapeutit katsoo liikkumattomuuden olevan niin vakava riski lapsen terveydelle, että se tulisi huomioida lainsäädännössä samalla vakavuudella kuin esimerkiksi suun terveydenhuolto4. Ehdotamme uuden kohdan lisäämistä terveydenhuoltolain kuudennentoista pykälän ensimmäiseen momenttiin. Kohta voitaisiin muotoilla esimerkiksi seuraavasti: ”oppilaan fyysisen aktiivisuuden seuraaminen ja liikunnallisen elämäntavan tukeminen, sisältäen yksilöllisen ohjauksen ja neuvonnan tarpeen mukaisesti.”
Oppilaiden fyysisen aktiivisuuden edistäminen sekä liikkumattomuuden ja kehon yli- ja alivireystilojen syiden tunnistaminen vaativat fysioterapeutin osaamista. Terveydenhuoltolaki ei tällä hetkellä huomioi fysioterapiapalveluita oppilashuollossa. Oppilashuolto muodostaa tässä suhteessa poikkeuksen esimerkiksi työterveyshuoltoon tai muihin terveydenhuollon toimintaympäristöihin verrattuna.
Suomen Fysioterapeutit katsoo fysioterapiapalveluiden kuuluvan oppilashuoltoon samalla tavoin kuin ne kuuluvat julkiseen ja yksityiseen terveydenhuoltoon sekä työterveyshuoltoon. Ehdotamme terveydenhuoltolakiin muutosta fysioterapiapalveluiden sisällyttämiseksi oppilashuoltoon. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi lisäämällä lakiin uusi pykälä (esim. 17 § b), tai muuttamalla nykyistä 17 a § sisältöä kattamaan psykologipalveluiden ohella myös fysioterapiapalvelut.
Oppilashuollon fysioterapiapalveluiden tavoite eroaa terveydenhuoltolain 29 § mukaisten lääkinnällisen kuntoutuksen terapiapalveluiden tavoitteista, jotka liittyvät sairaanhoitoon5. Fysioterapiapalveluiden sisällyttäminen oppilashuoltoon mahdollistaisi varhaisen puuttumisen lasten ja nuorten liikkumattomuuteen. Lisäksi oppilashuollolla olisi nykyistä paremmat valmiudet vaikuttaa lasten ja nuorten kehon yli- ja alivireystiloihin, joilla on vaikutusta paitsi yksilön oppimisen edellyksiin, myös koko opiskeluympäristön rauhallisuuteen.
(1) Sami Kokko & Leena Martin (toim.). Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa – LIITU-tutkimuksen tuloksia 2022. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2023:1.
(2) Tommi Vasankari & Päivi Kolu (toim.). Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018.
(3) Terveydenhuoltolaki 16 §, 1. momentti, kohta 2.
(4) Terveydenhuoltolaki 16 §, 1. momentti, kohta 4.
(5) Terveydenhuoltolaki 29 §, 1. momentti
Erityisasiantuntija
(ammatilliset asiat, terveys- ja koulutuspolitiikka)
