Tuki- ja liikuntaelinvaivat (tule-vaivat) aiheuttavat vuosittain neljän miljardin euron kustannukset yhteiskunnalle. Ne ovat mielenterveyden ongelmien ohella suurin työkyvyttömyyttä aiheuttava terveysongelma. Suomalainen tule-vaivojen hoitoprosessi on kallis ja tehoton. Uudistukset ovat välttämättömiä.
Tule-vaivat aiheuttivat vuonna 2022 3,8 miljoonaa sairauspoissaoloa1. 4 700 kansalaista menetti työkykynsä pysyvästi2, nostaen työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrän jo 29 000 tuhanteen3. Tule-vaivojen vuoksi menetetään vuosittain kahden miljardin euron työpanos4.
Vuonna 2022 yli 530 000 suomalaista hakeutui perusterveydenhuollon avohoitoon tule-vaivojen vuoksi5. Lääkäreillä tuki- ja liikuntaelinvaivoista kärsiviä asiakkaita oli 514 0005, fysioterapeuteilla vain 17 0005-6. Työterveyshuollossa tule-asiakkaita oli 493 0007, opiskeluterveydenhuollossa 3 9005, kouluterveydenhuollossa 1 2005 ja erikoissairaanhoidossa 383 0008. Kelan kuntoutusta sai tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi vain 17 000 suomalaista9.
Tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat olleet pitkään yleisin syy yli 50-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeisiin. Suurin osa tule-vaivoista olisi kuntoutettavissa perusterveydenhuollon tai työterveyshuollon fysioterapialla. Varhainen puuttuminen ei nykyisellä palvelujärjestelmällä kuitenkaan onnistu. Hoitopoluilla on liikaa lääketieteellisiä tutkimuksia, leikkauksia ja kallista erikoissairaanhoitoa.
Tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoito maksaa vuosittain lähes kaksi miljardia euroa4. Lääkärikäyntien kustannukset ovat arviolta 650 miljoonaa euroa, vuodeosastohoito 500 miljoonaa euroa, kuvantamistutkimukset 65 miljoonaa euroa, leikkaushoito 390 miljoonaa euroa ja kuntoutus vain 300 miljoonaa euroa4. Korkeiden kustannusten syynä on toisaalta hoidon lääketiedekeskeisyys ja toisaalta hoidon kasautuminen erikoissairaanhoitoon. Työterveyshuollossa kolmannes tule-asiakkaista ei tapaa fysioterapeuttia lainkaan10.
Tarpeettomat leikkaukset hidastavat toipumista ja aiheuttavat turhia kustannuksia. Esimerkiksi olkapään tähystysleikkauksia tehdään vuosittain lähes 20 0004, vaikka fysioterapialla saavutetaan leikkausta vastaava hoitotulos11-13 oleellisesti pienemmillä kustannuksilla: leikkaus maksaa 2 000 euroa, fysioterapiajakso noin 800 euroa4.
Fysioterapeutin ohjaama liikunnallinen kuntoutus on vaikuttavaa lähes kaikissa tule-vaivoissa14. Fysioterapeutin suoravastaanotto on toimintamalli, jossa tule-vaivoista kärsivä asiakas ohjataan yleislääkärin sijaan suoraan fysioterapeutille. Fysioterapeutti tutkii asiakkaan ja tämä saa jo ensikäynnillä ohjeita ja neuvoja vaivansa kuntouttamiseen. Fysioterapeutti voi tarvittaessa kirjoittaa asiakkaalle lyhyen sairauslomatodistuksen ja asiakas voidaan ohjata lääkärin arvioon, jos sille on tarvetta. Fysioterapeutin suoravastaanotto on tutkimuksissa osoittautunut vaikuttavaksi ja kustannusvaikuttavaksi15-21. Suoravastaanottoon pätevöittävän koulutuksen laajuus on 15 opintopistettä.
Perusterveydenhuollon lääkäreiden asiakkaista joka viidennellä käynnin syy on tule-vaiva22. Lakisääteisessä työterveyshuollossa tule-vaiva on joka neljännelle asiakkaalla ja vapaaehtoisessa työterveyshuollossa jo joka kolmannella asiakkaalla22. Tule-aiheisia lääkärikäyntejä on perusterveydenhuollossa arviolta 2,3 miljoonaa, lakisääteisessä työterveyshuollossa 0,4 miljoonaa ja vapaaehtoisessa työterveyshuollossa 1,8 miljoonaa23.
Fysioterapeutin suoravastaanotolle voitaisiin ohjata arviolta 70 prosenttia tule-vaivoista, jolloin lääkärikäyntejä vapautuisi perusterveydenhuollosta 1,6 miljoonaa, lakisääteisessä työterveyshuollosta 0,3 miljoonaa ja vapaaehtoisessa työterveyshuollosta 1,3 miljoonaa. Fysioterapeutin suoravastaanotto vähentää lääkärikäyntien ohella myös lääketieteellisiä tutkimuksia24-25.
Fysioterapeutin suoravastaanoton järjestelmällinen käyttö tule-vaivoista kärsivien ensikontaktina nopeuttaa hoitoon pääsyä ja vähentää sekä terveydenhuollon suoria kustannuksia että menetetyn työpanoksen kustannuksia.
Suoravastaanoton laaja-alaisempi käyttö vaatii perusterveydenhuollon fysioterapiaresurssin lisäämistä. Lääkäreiltä siirtyvien tule-asiakkaiden ohjaaminen fysioterapeutin suoravastaanotolle vaatii 2 200 fysioterapeutin rekrytointia perusterveydenhuoltoon. Työterveyshuoltoon tarvitaan vastaavasti 3 000 työfysioterapeuttia. Henkilöstökustannukset nousisivat perusterveydenhuollossa noin kahdeksalla miljoonalla eurolla ja työterveyshuollossa noin 11 miljoonalla eurolla.
Fysioterapeutin suoravastaanottojen laajentaminen maksaa itsensä takaisin, jos sillä pystytään vähentämään kaksi prosenttia tule-vaivojen aiheuttamista sairauslomapäivistä. Nopeutunut hoitoon pääsy ja oikea-aikainen kuntoutus vähentävät sairauspoissaolojen määrää todennäköisesti paljon tätä enemmän, jolloin etenkin työnantajille syntyy merkittäviä säästöjä. Terveydenhuoltoon kohdistuvat kustannussäästöt kertautuvat esimerkiksi lyhentyneinä lääkärijonoina sekä vähentyneenä erikoissairaanhoidon ja kuvantamistutkimusten tarpeena.
Fysioterapeutin suoravastaanotot ovat vakiintuneet Suomeen viime vuosikymmenen aikana, mutta niiden täysimittaisesta hyödyntämisestä ollaan vielä kaukana. Riittämättömät fysioterapiaresurssit ja asiakasohjauksen puutteellisuus ovat hidastaneet toimintamallin laajentumista. Perusterveydenhuollossa ja etenkin työterveyshuollossa tulee kehittää asiakasohjausta siten, että tule-asiakkaat ohjataan johdonmukaisesti fysioterapeutin suoravastaanotolle. Sote-palveluiden toteutumista arvioitaessa tulee vastaavasti tarkastella, paljonko fysioterapiapalveluissa on tule-asiakkaita lääkäripalveluihin verrattuna. Tule-asiakkaista vähintään 70 % tulisi hoitaa fysioterapeutin suoravastaanotoilla.
» Lue lisää tuki- ja liikuntaelinvaivojen kuntoutuksesta
Päivitetty 10.8.2023
(1) Kelan tilastotietokanta Kelasto. Sairauspäivärahojen saajat ja maksetut sairauspäivärahat 2020-.
(2) Eläketurvakeskuksen tilastotietokanta. Työeläkejärjestelmän uusien työkyvyttömyyseläkehakemusten ratkaisut sairauspääryhmittäin.
(3) Eläketurvakeskuksen tilastotietokanta. Työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeensaajat sairauspääryhmittäin
(4) Korpi J 2022. Tule-vaivojen ei tarvitsisi maksaa miljardeja. Fysioterapia 05/2022.
(5) Avohilmo: Perusterveydenhuollon avohoidon ICD-10 -käyntisyyt
(6) Avohilmo: Perusterveydenhuollon avohoidon ICPC2 -käyntisyyt
(7) THL Avohilmo: Työterveyshuollon ICD-10 – käyntisyyt.
(8) THL Hilmo. Somaattinen erikoissairaanhoito
(9) Kelan tilastotietokanta Kelasto. Kelan kuntoutuspalvelujen saajat ja kustannukset.
(10) Hynninen Y, Lahelma M, Rissanen A, Voltti S, Patja K, Posa M, Torkki P, Reijula K & Leskelä R-L. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja mielenterveyden häiriöt aiheuttavat valtaosan työterveyshuollon kustannuksista. Suom Lääkäril 2023; 78 : e34248 www.laakarilehti.fi/e34248 (Julkaistu 3.1.2023).
(11) Brindisino F, Salomon M, Giagio S, Pastore C, Innocenti T. Rotator cuff repair vs. nonoperative treatment: a systematic review with meta-analysis. J Shoulder Elbow Surg. 2021 Nov;30(11):2648-2659. doi: 10.1016/j.jse.2021.04.040. Epub 2021 May 19. PMID: 34020002.
(12) Ryösä A, Laimi K, Äärimaa V, Lehtimäki K, Kukkonen J, Saltychev M. Surgery or conservative treatment for rotator cuff tear: a meta-analysis. Disabil Rehabil. 2017 Jul;39(14):1357-1363. doi: 10.1080/09638288.2016.1198431. Epub 2016 Jul 6. PMID: 27385156.
(13) Longo UG, Risi Ambrogioni L, Candela V, Berton A, Carnevale A, Schena E, Denaro V. Conservative versus surgical management for patients with rotator cuff tears: a systematic review and META-analysis. BMC Musculoskelet Disord. 2021 Jan 8;22(1):50. doi: 10.1186/s12891-020-03872-4. Erratum in: BMC Musculoskelet Disord. 2021 Sep 2;22(1):752. PMID: 33419401; PMCID: PMC7796609.
(14) Häkkinen A, Korniloff K, Aartolahti E, Tarnanen S, Nikander R & Heinonen A. 2014. Näyttöön perustuva tuki- ja liikuntaelinsairauksien kuntoutus. Kelan työpapereita 68/2014. ISSN 2323-9239.
(15) Demont A, Bourmaud A, Kechichian A, Desmeules F. The impact of direct access physiotherapy compared to primary care physician led usual care for patients with musculoskeletal disorders: a systematic review of the literature. Disabil Rehabil. 2021 Jun;43(12):1637-1648. doi: 10.1080/09638288.2019.1674388. Epub 2019 Oct 11. PMID: 31603709.
(16) Piscitelli D, Furmanek MP, Meroni R, De Caro W, Pellicciari L. Direct access in physical therapy: a systematic review. Clin Ter. 2018 Sep-Oct;169(5):e249-e260. doi: 10.7417/CT.2018.2087. PMID: 30393813.
(17) Desmeules F, Roy JS, MacDermid JC, Champagne F, Hinse O, Woodhouse LJ. Advanced practice physiotherapy in patients with musculoskeletal disorders: a systematic review. BMC Musculoskelet Disord. 2012 Jun 21;13:107. doi: 10.1186/1471-2474-13-107. PMID: 22716771; PMCID: PMC3599404.
(18) Ojha HA, Snyder RS, Davenport TE. Direct access compared with referred physical therapy episodes of care: a systematic review. Phys Ther. 2014 Jan;94(1):14-30. doi: 10.2522/ptj.20130096. Epub 2013 Sep 12. PMID: 24029295.
(19) Hon S, Ritter R, Allen DD. Cost-Effectiveness and Outcomes of Direct Access to Physical Therapy for Musculoskeletal Disorders Compared to Physician-First Access in the United States: Systematic Review and Meta-Analysis. Phys Ther. 2021 Jan 4;101(1):pzaa201. doi: 10.1093/ptj/pzaa201. PMID: 33245117.
(20) Piano L, Maselli F, Viceconti A, Gianola S, Ciuro A. Direct access to physical therapy for the patient with musculoskeletal disorders, a literature review. J Phys Ther Sci. 2017 Aug;29(8):1463-1471. doi: 10.1589/jpts.29.1463. Epub 2017 Aug 10. PMID: 28878484; PMCID: PMC5574358.
(21) Babatunde OO, Bishop A, Cottrell E, Jordan JL, Corp N, Humphries K, Hadley-Barrows T, Huntley AL, van der Windt DA. A systematic review and evidence synthesis of non-medical triage, self-referral and direct access services for patients with musculoskeletal pain. PLoS One. 2020 Jul 6;15(7):e0235364. doi: 10.1371/journal.pone.0235364. PMID: 32628696; PMCID: PMC7337346.
(22) Avohilmo: Perusterveydenhuollon avohoidon ICD-10 -käyntisyyt
(23) Avohilmo: Terveydenhuollon avohoidon käynnit palveluntuottajittain
(24) Garrity BM, McDonough CM, Ameli O, Rothendler JA, Carey KM, Cabral HJ, Stein MD, Saper RB, Kazis LE. Unrestricted Direct Access to Physical Therapist Services Is Associated With Lower Health Care Utilization and Costs in Patients With New-Onset Low Back Pain. Phys Ther. 2020 Jan 23;100(1):107-115. doi: 10.1093/ptj/pzz152. PMID: 31665461.
(25) Mitchell JM, de Lissovoy G. A comparison of resource use and cost in direct access versus physician referral episodes of physical therapy. Phys Ther. 1997 Jan;77(1):10-8. doi: 10.1093/ptj/77.1.10. PMID: 8996459.
Erityisasiantuntija
(ammatilliset asiat, terveys- ja koulutuspolitiikka)
