Sosiaali- ja terveysministeriön valmistelema täydennyskoulutusasetus on parhaillaan avoimella lausuntokierroksella. Liitto toimitti valmisteluryhmälle kehittämisehdotuksia jo työskentelyn alkaessa. Asetus on kuitenkin jäämässä sisällöltään valitettavan suppeaksi.
Liiton tärkeimpiä kehittämisehdotuksia oli jatkuvan oppimisen suunnitelmallisuuden vahvistaminen. Työelämässä on tärkeää tunnistaa osaamisen tarpeita ja laatia niiden täyttämiseksi selkeä suunnitelma, johon kuuluu myös asianmukainen budjetointi. Tärkeäksi nähtiin myös tehtävänmuutoksiin liittyvien osaamistarpeiden tunnistaminen.
–Tavoitteellisuus ja tehtävänmuutokset huomioitiin valmistelutyössä mielestäni kiitettävästi, vaikka ne lopullisessa asetuksessa onkin hyvin tiiviisti kirjattu, pohtii Suomen Fysioterapeuttien erityisasiantuntija Juho Korpi.
Säännöllisiin osaamistarvekartoituksiin asetus ei työyhteisöjä kuitenkaan ohjaa, joten vaadittu suunnitelmallisuus voi toteutukseltaan olla hyvinkin vaihtelevaa.
–Meidän ajatuksemme jatkuvan oppimisen suunnitelmallisuudesta lähti siitä, että työpaikoilla aidosti pohdittaisiin millaista osaamista siellä tarvitaan ja miten sitä kannattaisi hankkia. Tämän pohjalta olisi sitten laadittu suunnitelma, jossa pohditaan miten osaamistarpeisiin vastataan, Korpi valaisee.
–Suunnitelmalla on mielestämme myös tärkeä rooli arvioitaessa jatkuvan oppimisen kautta saavutettavia hyötyjä. Nyt asetus kyllä vaatii suunnitelmallisuutta, mutta vaikutusten arviointia ei ollut tähän kytketty lainkaan, Korpi hämmästelee.
Asetukseen ei tulla kirjaamaan täydennyskoulutukselle sitovaa minimimäärää. Tämän ajateltiin hankaloittavan henkilöstön osaamis- ja kehittämistarpeiden joustavaa täyttämistä.
–Sitova täydennyskoulutuksen minimimäärä olisi varmistanut sen, että jokainen ammattilainen pystyy ylläpitämään ammattiosaamistaan. Ehdotimme minimimääräksi yhtä opintopistettä, joka olisi nykyisten verkko-opintojen maailmassa ollut helposti ja myös edullisesti järjestettävissä. Ilman sitovaa täydennyskoulutuksen minimimäärää käy väistämättä niin, että täydennyskoulutuksiin budjetoidaan liian vähän rahaa ja tämä jakautuu vielä eri ammattiryhmien kesken epätasaisesti, Korpi harmittelee.
–Pidimme tärkeänä myös sitä, että täydennyskoulutuksen ohella huomioitaisiin myös muut jatkuvan oppimisen mahdollisuudet, kuten työajan käyttö itsenäiseen opiskeluun. Asetusta olisi voinut rohkeammin uudistaa vastaamaan nykyisiä oppimisen mahdollisuuksia, Korpi jatkaa.
Täydennyskoulutustyöryhmä katsoo täydennyskoulutuksen kustannusten kuuluvan työnantajalle. Urapolkujen kehittämisen ja nyt jo kaksi vuosikymmentä vanhojen täydennyskoulutussuositusten päivittämisen työryhmä jätti kuitenkin oman työnsä ulkopuolelle.
–Kentällä on ollut valtavan paljon ongelmia täydennyskoulutuksen kustannusvastuun ymmärtämisessä, vaikka asian sääntely on ollut kahden vuosikymmenen ajan yksiselitteinen. Kaikki työnantajat eivät edelleenkään suostu kustantamaan henkilöstönsä täydennyskoulutuksia tai järjestämään työaikaa kouluttautumiseen. Työryhmän selkeys vastuunjaossa on erittäin positiivista, Korpi iloitsee.
Jatkuvan oppimisen monien kehittämistarpeiden osalta asetuksen anti jää niukaksi. Suuria muutoksia ei ole ryhdytty tekemään.
–Vaikuttamistyötä on tämän asetuksen osalta tehty paljon, sekä suoraan että yhteistyössä Toimintaterapeuttiliiton ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn kanssa. Varmaankin on niin että työnantajapuoli ei halua kovin sitovia velvoitteita asetuksen tasolle, koska tämä lisäisi väistämättä täydennyskoulutusten kustannuksia, Korpi spekuloi.
–Olisimme toivoneet että jatkuva oppiminen nähtäisiin kuluerän sijaan investointina, joka parantaa sote-palveluiden laatua ja tehokkuutta ja tuottaa sitä kautta säästöjä. Kouluttautumisella on myös valtavan suuri merkitys työn veto- ja pitovoimalle, Korpi pohtii.
Täydennyskoulutusasetuksen sisältö voi vielä muuttua lausuntokierrokselta saadun palautteen perusteella. Lue liiton lausunto tästä.
» 11.08.2023 STM valmistelee uutta täydennyskoulutusasetusta
» 08.08.2023 Jatkuva oppiminen vaatii kehittämistoimia
Erityisasiantuntija
(ammatilliset asiat, terveys- ja koulutuspolitiikka)
