Fysioterapian tarve yhteiskunnassa lisääntyy lähivuosina. Monien kansansairauksien osalta fysioterapiaa ei kuitenkaan vielä hyödynnetä, ja niukkuutta jaetaan sielläkin missä näyttö hyödyistä on vahvaa. Väestön ikääntyessä ja sairastavuuden lisääntyessä hoitopolut on saatava kuntoon ja fysioterapiapalveluita vahvistettua. Potentiaalia on tuhansille uusille työpaikoille.
Väestön työkykyä uhkaavat tällä hetkellä sekä mielen että kehon ongelmat. Mielenterveyden ongelmat koskettavat erityisesti 25–45-vuotiaita ja tule-vaivat 45–65-vuotiaita. Tuki- ja liikuntaelinvaivojen fysioterapiaa tulee kohdentaa etenkin yli 50-vuotiaille, jolloin voidaan vaikuttaa toisaalta työuran viimeisen vuosikymmenen työkykyyn ja toisaalta eläkevuosien toimintakykyyn. Yhtä lailla tärkeää on muotoilla fysioterapiapalveluita nuorille mielenterveyden ongelmista kärsiville, ja tehostaa yhteistyötä mielenterveyspalveluiden ja somaattisen hoidon välillä.
Monissa keskeisissä kansansairauksissa fysioterapiaa ei hyödynnetä lainkaan, tai asiakkaat saavat terapiaa liian vähän. Kelan kustantama fysioterapia vähenee ja hyvinvointialueet supistavat kuntoutusta taloudellisten säästöjen toivossa. Sydänsairaiden ja aivoverenkiertohäiriön saaneiden kuntoutus on riittämätöntä ja diabeteksen, syövän tai keuhkosairauksien osalta usein olematonta.
Yleisten kansansairauksien ohella fysioterapian tarvetta on myös pienemmillä asiakasryhmillä. Nämä asiakkaat vaativat fysioterapeuteilta usein erityispätevyyttä, eli sellaista osaamista joka ei kuulu fysioterapeutin peruskoulutukseen. Toisaalta monet vaivat, niin yleiset kuin harvinaisemmat, ovat luonteeltaan siinä määrin haastavia, että ne vaativat fysioterapeuteilta erityisosaamista.
» Lue lisää erityispätevyydestä ja erityisasiantuntijuudesta
Palvelujärjestelmissä, hoitopoluilla, julkisissa hankinnoissa ja palveluiden markkinoinnissa tulee huomioida fysioterapeuttien moninainen ja monitasoinen osaaminen, muutoin asiakkaiden yksilölliseen tarpeeseen ei voida vastata tarkoituksenmukaisella tavalla.
Fysioterapia on tuki- ja liikuntaelinvaivojen ensisijainen ja tärkein kuntoutusmuoto. Asiakasohjausta on tehostettava siten, että vähintään 70 prosenttia tule-asiakkaista kohtaa ensimmäisenä terveydenhuollon ammattihenkilönä fysioterapeutin, sektorista riippumatta. Tämä vaatii perusterveydenhuoltoon yli 1 100 ja työterveyshuoltoon yli 1500 uutta fysioterapeuttia. Yksityisellä sektorilla terapeuttien lisätarve on todennäköisesti samaa suuruusluokkaa.
» Lue lisää tuki- ja liikuntaelinvaivojen fysioterapian kehittämisestä
Masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivät nuoret työikäiset tulee ohjata nykyisten mielenterveyspalveluiden lisäksi liikunnalliseen kuntoutukseen, jonka vaikuttavuus on tutkimusten mukaan erittäin hyvä. Työterveyshuollolla ja oppilashuollolla tulee olla nykyistä paremmat mahdollisuudet lyhyiden liikunnallisen kuntoutuksen interventioiden hyödyntämiselle. Mielenterveysasiakkaiden tarpeeseen vastaaminen vaatii usean tuhannen fysioterapeutin lisäystä terveydenhuollon eri sektoreille.
» Lue lisää fysioterapian roolista mielenterveyden ongelmien kuntoutuksessa
Ikääntyneiden, eli yli 75-vuotiaiden määrä tulee lisääntymään 2020-luvulla neljännesmiljoonalla. Ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevien vähentäminen on yksi 2020- ja 2030-lukujen tärkeimpiä tavoitteita. Tämä onnistuu ainoastaan huolehtimalla ikääntyvän väestön toimintakyvystä fysioterapiapalveluita vahvistamalla. Ikääntyneiden tarvitseman fysioterapian tarkkaa määrää on vaikea arvioida, mutta ottaen huomioon väestön ikääntymisen ja tämänhetkiset toimintakyvyn ongelmat, asiakaskäyntejä tulisi vuosittain toteutua ainakin 3–10 miljoonaa. Tähän vastaamiseksi fysioterapeuttien määrää tulisi lisätä arviolta 2 000–7 000 terapeutilla.
» Lue lisää fysioterapian roolista ikääntyneiden palvelukokonaisuudessa
Lasten ja nuorten vähäinen fyysinen aktiivisuus lisää työkykyyn liittyviä riskejä. Fysioterapeuttien lisääminen oppilashuoltoon mahdollistaisi huolestuttavan vähän liikkuvien yksilöllisen tuen riittävän varhaisessa vaiheessa. Toisaalta fysioterapialla voidaan vaikuttaa myös esimerkiksi kehon yli- ja alivireystiloihin, joilla on merkitystä mm. oppimiseen ja opiskeluympäristön rauhallisuuteen. Fysioterapeuttien laajentaminen oppilashuoltoon tarkoittaa noin 700 fysioterapeutin palkkaamista peruskouluihin ja useiden satojen terapeuttien palkkaamista toiselle asteelle sekä korkea-asteelle.
Valtaosa fysioterapian tarvetta kuvastavista indikaattoreista osoittaa väestön fysioterapian tarpeen lisääntyvän tulevina vuosikymmeninä. Fysioterapeuttien osaamisen aiempaa laajempi hyödyntäminen hoitopoluilla mahdollistaa väestön työ- ja toimintakyvyn vahvistamisen, hoitojonojen lyhentymisen sekä kalliiden sote-palveluiden tarpeen vähentämisen. Hyvinvointialueilla ei tule lähteä fysioterapiapalveluiden leikkaamisen tielle. Tämä lisäisi merkittävästi sote-palveluiden kustannuksia ja heikentäisi kansalaisten hyvinvointia.
Erityisasiantuntija
(ammatilliset asiat, terveys- ja koulutuspolitiikka)
