Palkkatyöläisyyden ja ammatinharjoittajuuden raja voi joskus olla häilyvä. Yhä useammin vastaan tulee myös tilanteita, joissa työnantaja haluaa tehdä kaikista palkollisistaan ammatinharjoittajia. Näihin tilanteisiin liittyy paljon erityiskysymyksiä, jotka on syytä huomioida puolin ja toisin.
Verottajan näkökulmasta yrittäjyyteen tulee aina sisältyä yrittäjäriski. Se on syytä tehdä selkeästi näkyväksi.
– On äärimmäisen tärkeää kirjata sopimuksiin aina tarkasti, missä ja miten yrittäjäriski ilmenee, muistuttaa Suomen Fysioterapeuttien kehittämisasiantuntija Jarmo Mäkelä. – Jos verottaja epäilee yrittäjäriskin olemassaoloa, hän voi tulkita ammatinharjoittajan olevan yrityksessä palkkatyössä. Tällöin on odotettavissa suuriakin jälkiveroseuraamuksia.
Myös keskinäiset sopimukset on syytä tehdä huolella. Jarmo Mäkelä on törmännyt mm. tapaukseen, jossa ammatinharjoittajan laskutetusta työstä 65 % on mennyt vuokrakuluihin.
– Kannattavuus tällaisesta työstä on kaukana. Yleisesti ottaen vuokrakuluihin menee laskutetusta työstä noin 30-40 %, Mäkelä huomauttaa.
Kuluvan vuoden aikana Mäkelä on kohdannut jo muutaman tapauksen, joissa fysioterapiayritys haluaa tehdä kaikista palkkatyöntekijöistään ammatinharjoittajia. Näissä prosesseissa on paljon kipupisteitä ja ongelmia.
– Palkkatyötä tekevien rooli muuttuu, eikä perinteinen esimiesasema enää toimikaan. Ammatinharjoittajaksi ryhtyminen antaa tehdyn sopimuksen puitteissa mm. itsemääräämisoikeuden laskutukseen, omiin työaikoihin ja lomiin.
– Myös työyhteisön ja yrittäjän roolit muuttuvat. Toisaalta, jos kaikki työntekijät tähän suostuvat ja sitä haluavat, se on mahdollista.
Jarmo Mäkelä pitää haastavana myös sellaista tilannetta, jossa osa yrityksen työntekijöistä on palkkasuhteessa ja osa yrittäjinä.
– Pääsääntöisesti tällaisissa tilanteissa laitos ohjaa aina asiakkaat ensin omille palkkatyöntekijöille ja vasta sitten ammatinharjoittajille.
Lisätietoja:
kehittämisasiantuntija Jarmo Mäkelä
jarmo.makela@suomenfysioterapeutit.fi, p. 040 868 1779
