Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla yleisesti esiintyvä ergonominen kuormitus, joka liittyy toisen ihmisen avustamiseen ja hoitamiseen, on merkittävä syy muun muassa työtapaturmiin sekä tuki- ja liikuntaelinvaivoihin liittyviin sairauspoissaoloihin. Nykyisillä apuvälineillä ja laadukkaalla ergonomiakoulutuksella tilanne olisi suurimmilta osin ratkaistavissa.
Näin uskoo sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ergonomiaverkosto Sotergon tuore varapuheenjohtaja, fysioterapeutti Minna Toikka, joka kohtaa aiheen päivittäin sekä työfysioterapeuttina että pitkän kokemuksen omaavana ergonomiakouluttajana.
Tapaturmavakuutuskeskuksen vuoden 2023 tilastot kertovat, että yleisesti ottaen työtapaturmien määrä on Suomessa laskussa. Kolme alaa, yksityinen sote-ala näistä yhtenä, tekevät kuitenkin ikävän poikkeuksen. Niissä suunta on juuri päinvastainen. Toikan mukaan näin ei välttämättä tarvitsisi olla.
– Työn aiheuttamaa fyysistä ylikuormittumista, tule-sairauspoissaoloja ja työtapaturmia on täysin mahdollista ennaltaehkäistä, mutta se vaatii tahtotilaa työolojen kehittämiseen sekä pitkäjänteistä sitoutumista ja investointeja koulutukseen ja apuvälineisiin, hän sanoo.
Toikka on työfysioterapeutin roolissaan havainnut, että lain edellyttämää riskien arviointia ei aina käytetä työturvallisuuden kehittämisen työvälineenä kuten pitäisi. Joko arviointeja ei ole saatettu säännöllisesti ajan tasalle tai ne on tehty hyvin ylätasoisesti, jolloin niistä on haastavaa johtaa konkreettisia toimenpiteitä.
– Valitettavasti joskus on myös niin, että riskien arviointia ei ole tehty lainkaan, hän kertoo.
Hoitoalalla työtapaturmat ovat harvoin vakavia, tai esimerkiksi kuolemaan johtavia, joten niiden ennaltaehkäisyyn ei Toikan mielestä suhtauduta riittävällä vakavuudella. On hyvä myös pitää mielessä, että kyse ei ole pelkästään työtapaturmista. Pahimmillaan ne johtavat potilasvahinkoihin, eli kyseessä on mitä suurimmassa määrin myös potilasturvallisuuteen liittyvä asia.
– Työnantajapuolen tulisi havahtua siihen, että heillä on ensinnäkin lakisääteinen velvollisuus huolehtia työturvallisuudesta ja ergonomia-asioista. Toiseksi tulisi ymmärtää, että asioille on mahdollista tehdä paljonkin.
Toikan mukaan on tavallista, että sote-henkilöstöllä on runsaasti tule-kuormitusta, eivätkä he aina saa työhönsä tarvitsemiaan apuvälineitä.
– Työnantaja saattaa esimerkiksi olettaa, että apuvälineet tulevat automaattisesti asiakkaiden mukana, hän pohtii.
– Näin ei kuitenkaan kaikissa tilanteissa ole. Asiakkaat saavat apuvälineet yleensä vain itseään varten, vaikka välillä niitä tarvittaisiin työntekijän avuksi ergonomian näkökulmasta.
Työturvallisuuslaki joka tapauksessa velvoittaa selkeästi työnantajaa poistamaan kuormitustekijät, tai mikäli poistaminen ei ole mahdollista, keventämään niitä.
Apuvälineiden saatavuuden lisäksi ongelmia voi olla niiden käyttötavoissa.
– Mikäli apuvälineitä on tarjolla, ja henkilöstö kokee silti kuormitusta, jotain on pielessä. Apuvälineet ovat joko työn sen hetkisiin vaatimuksiin sopimattomat tai niiden käyttötavoissa on epäselvyyttä, Toikka pohtii.
Hän nostaa esimerkiksi vuoteeseen pedattavat liukulakanat. Apuvälineinä ne ovat hyvin yleisiä, mutta kun asiaa on tutkittu, on havaittu, että huomattavalla osalla työntekijöistä on epätietoisuutta siitä, miten siirrot liukulakanan avulla tulisi tehdä, jotta avustaminen olisi oikeasti ergonomista.
Ongelman taustalla Toikka näkee moninaisia syitä. Sote-alan krooninen rahapula on niistä yksi. Hän kuitenkin muistuttaa, että työhyvinvointiin panostaminen on aina kannattava investointi. On olemassa tutkittua tietoa siitä, miten merkittävästi sairaspoissaolot ja työtapaturmat vähenevät koulutuksen myötä. Lisäksi huolenpito on vahva viesti työntekijöille.
– Jos henkilöstöstä pidetään huolta ja heitä arvostetaan mahdollistamalla heille koulutusta, joka parantaa heidän työolojaan, se on vahva veto- ja pitovoimatekijä.
Tulevaisuuden visiona ja missiona Toikka toivoo, että jokaisella sote-alojen työntekijällä olisi hyvä perusosaaminen ergonomiasta ja työturvallisuudesta. Tämä voi toteutua jo opintojen aikana tai myöhemmin työnantajan toimesta.
– Kun puhun hyvästä perusosaamisesta, tarkoitan riittävän kattavaa ergonomia- ja työturvallisuussisältöistä koulutusta, hän sanoo.
– Esimerkiksi Potilassiirtojen Ergonomiakortti® -koulutus on Työterveyslaitoksen ylläpitämä kattava kokonaisuus, joka on kehitetty juuri tähän tarkoitukseen yhteistyössä Työterveyslaitoksen, sosiaali- ja terveysministeriön sekä Terveydenhuollon siirtoergonomian tiedonvälitysverkoston asiantuntijaryhmän kanssa.
Toikka näkee oikeansuuntaisina myös joillain työpaikoilla toteutetut ratkaisut, joissa koulutetaan työpaikalle ergonomiavastaava, jonka työtehtäviin kuuluu muun muassa työtovereiden opastaminen siirtotilanteissa. Tällöin työpaikalla on henkilö, jolta voi kysyä neuvoa ja jolle on osoitettu työaikaa ergonomisen työskentelyn edistämiseen.
Toikka korostaa silti jokaisen yksilön henkilökohtaisen kouluttautumisen tärkeyttä. Ei riitä, että työnantaja lähettää ergonomiakoulutukseen yhden työntekijän, ja muut oppivat kokonaisuuden vain hänen kauttaan. Opittavaa asiaa on paljon ja esimerkiksi vuorotyö tai hektinen työarki vaikuttavat siihen, ettei ergonomiavastaava välttämättä aina ole siellä, missä häntä tarvittaisiin.
Toikka vertaa ergonomiaosaamista ajokorttiin. Se, että on itse suorittanut ajokortin takaa vain sen, että osaa itse ajaa autoa. Toisen kortilla ei saa ajaa, vaikka ajokortin omistaja istuisikin vieressä neuvomassa.
– Aivan kuten autolla ajaminen, ergonomiaosaaminenkin vaatii teknisen osaamisen lisäksi taustalle paljon sisäistettyä tietoa. Sen vuoksi osaamisen tulee olla jokaisella toista ihmistä avustavalla itsellään, hän painottaa.
Toikka toivoo, että voisi jonain päivänä todeta olevan itsestään selvää, että näin toimitaan. Että toisen ihmisen liikkumista ja siirtymistä voisi avustaa vain sellainen henkilö, joka on saanut siihen hyvän koulutuksen.
– Uskon, että sinä päivänä myös tule-poissaolojen sekä työtapaturmien tilanne näyttää sote-alalla erilaiselta kuin nykyään.
Jo parin vuosikymmenen ajan toimineen sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ergonomiaverkosto Sotergon tavoitteena on sote-alojen työturvallisuuden ja työterveyden edistäminen. Työturvallisuuskeskuksen koordinoima verkosto kerää tietoa ja välittää sitä eteenpäin alan toimijoille.
Verkosto koostuu sosiaali- ja terveysministeriön, opetushallituksen, Työsuojelurahaston, Työterveyslaitoksen, Työturvallisuuskeskuksen, sosiaali- ja terveysalan, kunnallisen ja yksityisen työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen edustajista sekä muista ulkopuolisista asiantuntijoista.
Minna Toikka toimii Sotergon asiantuntijaryhmän ohjaustyhmässä Suomen Fysioterapeuttien ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO:n mandaatilla.
Sotergo järjestää syksyllä 2024 webinaarisarjan kokonaisvaltaisesta ergonomiasta. Sarja on maksuton ja sopii kaikille sote-alan ammattilaisille.
Osa 1: Työhyvinvointia fyysisen ergonomian keinoin 27.08.2024 klo 13–15
Osa 2: Kehitetään työtä organisatorisen ergonomian avulla 16.10.2024 klo 13–15
Osa 3: Sujuvaa aivotyötä kognitiivinen ergonomian keinoin 4.12.2024 klo 13–15
