Lain mukaan työsuhteen katsotaan alkavan siitä, kun työntekijä todellisuudessa aloittaa työt työnantajan palveluksessa. Eli vaikka työsopimus olisi päivätty ja allekirjoitettu etukäteen, on työsuhde voimassa vasta töiden todellisesta alkamisesta.
Työsopimuksen luonne, toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen, tulee olla kirjattuna sopimukselle.
Määräaikainen sopimus
Mikäli sopimus on määräaikainen, tulee sopimuksessa olla kirjattuna määräaikaisuuden kesto sekä peruste määräaikaisuudelle.
Työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.
Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi. (Työsopimuslaki 2001/55, 3§)
Työntekijä ja työnantaja voivat sopia työsuhteen alussa noudatettavasta koeajasta. Koeaika ei kuitenkaan ole välttämätön.
Mikäli työsuhteessa noudatetaan koeaikaa, tulee sen kesto olla kirjattuna työsopimukseen. Koeaika voi kestää lain mukaan enimmillään kuusi (6) kuukautta.
Koeajan pidentäminen
Mikäli koeajan aikana työntekijä on poissa työstä työkyvyttömyyden tai perhevapaan vuoksi, on työnantajalla oikeus pidentää koeaikaa kuukaudella jokaista työkyvyttömyys- tai perhevapaajaksoihin kulunutta 30 kalenteripäivää kohden. Työnantajan on ilmoitettava työntekijälle koeajan pidentämisestä ennen koeajan päättymistä.
Työsuhteen purkaminen koeajalla
Koeajan aikana työsopimus voidaan purkaa työntekijän tai työnantajan toimesta. Työsuhdetta ei saa kuitenkaan purkaa syrjivillä tai epäasiallisilla perusteilla.
Työntekopaikasta on tärkeää sopia työsopimuksessa mahdollisten organisaatiossa tapahtuvien muutosten (työtilanne, toimipisteet) vuoksi.
Mikäli työntekopaikka on määritelty sopimuksessa toimipistekohtaiseksi, tarkoittaa se, että työnantaja ei voi yksipuolisesti määrätä työntekijää työskentelemään johonkin toiseen toimipisteeseen.
Työntekopaikka voi olla myös määritelty alueellisesti, esim. Uusimaa, jolloin työnantajalla on oikeus määrätä työntekijä työhön työsopimuksessa olevalla alueella mihin tahansa. Huomioitavaa tässä on myös esim. matkakorvaukset tai mahdolliset päivärahat.
Jos työtä on mahdollista tehdä etänä, on se hyvä olla mainittuna työsopimuksessa. Etätyökäytännöistä on lisäksi hyvä olla kirjattuna, että etätyössä noudatetaan organisaation voimassa olevaa työohjetta.
Mikäli työsuhteessa noudatetaan jotain työehtosopimusta, tulee se olla työsopimukselle kirjattuna. Mikäli työnantajaa ei sido mikään työehtosopimus, mutta työnantaja haluaa noudattaa tiettyä työehtosopimusta tietyiltä osin, on työsopimukselle aiheellista kirjata tarkasti, miltä osin, ja mitä, työehtosopimusta työsuhteessa noudatetaan.
Työsopimuksella tulee olla kirjattuna pääasialliset työtehtävät. Kannattaa huomioida, että mikäli työsopimuksessa on pääasiallisen työtehtävien lisäksi kirjaus ”muut työnantajan määräämät tehtävät”, voivat ne olla mitä tahansa siivouksesta yrityksen auton huollattamiseen.
Mitä täsmällisemmin työtehtävät ovat kirjattuna, sitä selkeämpää. Kirjausta kannattaa täsmentää esimerkiksi seuraavasti: “muut työnantajan määräämät koulutusta ja ammattitaitoa vastaavat tehtävät”. Näin vältytään ristiriitatilanteilta ja väärinkäsityksiltä.
Hoitotyö
Mikäli työhön kuuluu hoitotyötä, kannattaa työsopimukseen kirjata kuinka suuri osa työajasta enimmillään hoitotyöhön käytetään. On hyvä varmistaa myös työsopimuksella, että fysioterapeuttina selkeästi suurin osa työstä on fysioterapiaa.
Palkka tulee määritellä työsopimukseen. Lisäksi palkanmaksukausi ja maksupäivä tulee kirjata sopimukseen. Mikäli palkkaan sisältyy jokin henkilökohtainen palkanosa, suoritusperusteinen lisä, sekin kannattaa sopimukseen kirjata.
Työsopimuksessa tulee sopia työaikamuodosta, jota työssä noudatetaan.
Lakiin perustuvia säännöllisen työajan muotoja ovat:
Yleistyöaika
Jossa säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.
Jaksotyöaika
Jaksotyöajassa säännöllinen työaika voidaan sopia järjestettävän siten, että se on enintään 120 tuntia kolmen viikon pituisessa ajanjaksossa tai enintään 80 tuntia kahden viikon pituisessa ajanjaksossa. Jaksotyöaika voi olla käytössä sellaisissa terveyspalveluissa, jotka toimivat pääosan vuorokaudesta.
Sopimukseen perustuvia säännöllisen työajan muotoja ovat:
Säännöllinen työaika
Työantaja ja työntekijä voivat sopia vuorokautisen säännöllisen työajan pidentämisestä enintään kahdella tunnilla, mikäli työssä sovellettavan työehtosopimuksen säännöllisestä työajasta sopimista koskevissa määräyksissä ei toisin määritetä. Viikoittaisen työajan tulee tasoittua enintään 40 tunniksi enintään neljän kuukauden jakson aikana. Viikoittainen säännöllinen työaika saa olla joka tapauksessa enintään 48 tuntia.
Joustotyöaika
Työsopimuksella voidaan työehtosopimuksesta poiketen sopia säännöllisen työajan pituutta ja sijoittelua koskevasta työaikaehdosta, joustotyöajasta. Sen mukaan vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi päättää itsenäisesti.
Liukuva työaika
Työsopimuksessa (tai muussa henkilöstöohjeessa) voidaan sopia myös liukuvan työajan käytöstä. Liukuvan työajan puitteissa työntekijä voi sovituissa rajoissa määritellä päivittäisen työaikansa sijoittamisesta.
» Työaikalaki, liukuva työaika
Liukuvan työajan puitteissa säännöllistä vuorokautista työaikaa lyhentää tai pidentää liukuma-aika, joka voi olla enintään neljä tuntia. Viikoittainen työaika voi olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden seurantajakson aikana, joka voidaan liukumarajojen puitteissa ylittää tai alittaa. Seurantajakson päättyessä työajan ylitysten summa voi olla enintään 60 tuntia ja työajan alitusten enintään 20 tuntia.
Työajan ylitysten kertymää voidaan sopia vähennettävän työntekijälle annettavalla palkallisella vapaa-ajalla. Vapaa-aika tulee pyrkiä työntekijän sitä pyytäessä antamaan kokonaisina työpäivinä.
Ylityö
Ylityö on työnantajan aloitteesta työntekijän suostumuksella tehtävää työtä, joka ylittää vuorokautisen kokonaistyöajan (8 h).
Myös liukuvassa työajassa voi syntyä ylitöitä, mikäli vuorokautisen työajan ylitys ei ole oma-aloitteista ja perustu oman työn suunnitteluun, vaan työnantajan aloitteeseen.
Sunnuntaityö
Sunnuntaina tai kansallisena juhlapäivänä voi edellyttää työntekoa vain, jos asiasta on sovittu työsopimuksessa tai työntekijä on antanut suostumuksensa. Suostumusta ei tarvita, mikäli työtä tehdään säännöllisesti kyseisinä päivinä.
Mikäli yhtäjaksoinen vuorokautinen työaika on yli kuusi tuntia, tulee työntekijälle antaa työvuoron aikana vähintään tunnin mittainen säännöllinen tauko, jonka aikana voi poistua työpaikalta. Taukoa ei saa sijoittaa työpäivän alkuun eikä loppuun.
Mikäli työehtosopimus ei estä, voivat työnantaja ja työntekijä sopia lyhyemmästä tauosta. Tauon tulee olla joka tapauksessa vähintään puoli tuntia. Jakso- tai vuorotyössä työntekijälle on annettava vähintään puolen tunnin tauko ja tilaisuus aterioida työn aikana, mikäli työaika on kuutta tuntia pidempi.
Mikäli työpaikan palkkausjärjestelmä tai lomien ansainta on sidottu jollain tavalla työkokemuksen määrään, tulee työsopimukseen kirjata työsuhteen alkaessa hyväksi luettava aiempi työkokemus.
Itsenäisyyspäivä on ainoa palkalliseksi laissa määritelty arkipyhä (lue blogikirjoitus aiheesta täältä) Muutoin arkipäiville osuvien juhlapyhien osalta palkanmaksusta on sovittava erikseen työsopimuksessa.
Työsopimuksessa tulee sopia sairausajan palkallisuudesta. Työlainsäädännön mukaan palkallista sairauslomaa on sairastumispäivä ja sitä seuraavat yhdeksän päivää. Työsopimuksella asiasta voi sopia toisin. Myös monissa työehtosopimuksissa sairausajan palkallisuus on työlainsäädäntöä pidempi.
Myös perhevapaiden palkallisuudesta täytyy sopia työsopimuksessa erikseen. Perhevapaat ovat lähtökohtaisesti palkatonta aikaa. Monissa työehtosopimuksissa asiasta on usein sovittu siten, että (ainakin) osa perhevapaista on palkallista vapaata.
Työsopimuksessa on hyvä olla kirjattuna vuosiloman määräytyminen. Työsopimuksessa tulee olla sovittuna, noudatetaanko loman määräytymisessä 14 päivän vai 35 tunnin sääntöä. Mikäli työskentely on täysipäiväistä, valitaan määräytymisehdoksi lähtökohtaisesti 14 päivän sääntö.
» Lue lisää Vuosiloma -sivulta
Lomaraha ei ole lakisääteinen etuus. Mikäli työntekijälle maksetaan lomarahaa, on se sekä lomarahan peruste (kuinka paljon, miten lasketaan) hyvä kirjata työsopimukseen.
Työsopimuslain mukaiset työnantajan noudatettavat irtisanomisajat ovat:
Työntekijän noudatettavat irtisanomisajat ovat:
Työsopimuksessa voi irtisanomisajoista sopia myös toisin. Irtisanomisaikaa ei kannata sopia kuitenkaan liian pitkäksi. Työntekijän irtisanoutuessa noudatettava irtisanomisaika ei voi olla pidempi kuin työnantajan irtisanoessa työntekijän.
Työsopimus hyväksytään ja siihen sitoudutaan työnantajan ja työntekijän toimesta allekirjoituksella.
